Kaksikymmentäkaksi vuotta, kymmenen studioalbumia ja lukematon määrä keikkoja ovat koulineet espoolaislähtöisestä Children of Bodomista yhden kotimaamme (ja miksei koko maailmankin) vakuuttavimmista ja uniikeimmista metallibändeistä, jonka uralle ei ole sattunut käytännössä yhtään täyttä hutilevyä. Sitä voi pitää kovana saavutuksena.
Odotukset uutta Hexediä kohtaan eivät olleet kuitenkaan korkealla, mistä piti huolen ihmeellisellä tavalla tönköksi osoittautunut I Worship Chaos -edeltäjä (2015), joka näyttäytyy Bodomin uran toistaiseksi heikoimpana tekeleenä. Onneksi viikate heiluu Hexedillä jälleen vanhaan malliin, ja pelot bändin uran ensimmäisestä todellisesta flopista unohtuvat varsin nopeasti.
Hexed muistuttaa luonteeltaan Follow the Reaperiä ja Hate Crew Deathrollia. Melodiamaailmassa on paljon samaa bändin 2000-luvun alkuvuosien fanisuosikkien kanssa, ja löytyypä albumilta muutama todellinen tapporaitakin. Niistä on erikseen mainittava ensimmäisenä singlenä julkaistu Under Grass and Clover, levyn parhaaksi kappaleeksi nouseva, raskaan keskitempoinen Hecate’s Nightmare ja ilahduttavalla tavalla Something Wild -debyytin suuntaan kuikuileva nimikkokappale.
Vuoden 2019 Children of Bodom on yllättävän vetreässä iskussa. Hexedin tasapainoisuus on miellyttävää kuunneltavaa, mutta sekaan on livahtanut hyvin tyypilliseen tapaan myös tyhjäkäyntiä. Erityisesti Say Never Look Back on varsin turhanpäiväinen kappale, jota ilman levyn arvosana olisi voinut olla puolta kirvestä parempi.