Keskisuomalainen Excalion on takonut power metal -rautaansa kuluvan vuosituhannen alusta lähtien. Vuonna 2005 päivänvalon näki debyytti Primal Exhale, kahta vuotta myöhemmin kakkosalbumi Waterlines ja vuonna 2010 kolmoslevy High Time.
Heinäkuun alussa käsillä on uusi Excalion-näyte Dream Alive, joka esittelee kaikin puolin uusiutuneen yhtyeen. Vaikka julkaisuväli repesi pitkäksi eikä yhtye ole koskaan ollut mikään ahkera keikkailija, se ei koskaan jäänyt telakalle. Bändin perustaja, säveltäjä ja kosketinvelho Jarmo ”Jappe” Myllyvirta valaiskoon:
– Bändiä ei missään vaiheessa kuopattu saati lopetettu, vaikka tässä on ollut meneillään kohtuullisen pitkä murrosvaihe. Koko ajan on tehty hommia ja käyty bändin ydinkolmikon kanssa treenaamassa tasaisesti kuukausittain.
Ydinkolmikolla Myllyvirta tarkoittaa itseään, rumpali Henri Pirkkalaista ja ulkomaille muuton vuoksi bändistä sivuun astunutta basisti Tero Vaajaa. Elämän realiteetit tulivat vastaan niin Vaajan, kitaristi Vesa Nupposen kuin yhtyeessä alusta saakka laulaneen Jarmo Pääkkösen osalta.
– Ei siinä ollut sen kummempaa dramatiikkaa. Jarmo taisi kyllästyä koko musatoimintaan eikä kai laula tällä hetkellä missään. Vesa taas muutti Helsinkiin, välimatka muihin kasvoi ja motivaatio Excalioniin hiipui. Me muut olemme kuitenkin edelleen täysillä mukana bändissä, Myllyvirta varmentaa.
Excalionin uusi kitaristi Aleksi Hirvonen löytyi tutusta kaverisoittajapiiristä kolmisen vuotta sitten. Pestinsä jättänyt Vaaja hommasi itse paikkaajansa – Onni Hirvonen astui Excalionin miesvahvuuteen viime vuonna.
Uuden albumin suurin profiilinnostattaja on uusi keulamies Marcus Lång. On suoranainen ihme, että komeaäänisestä Långista ei ole päästy tähän asti skenessä osalliseksi kuin yhden Force Majeure -yhtyeen sinkkubiisin verran.
– Me treenattiin näitä uusia biisejä pitkään ilman lauluja, mutta jossain vaiheessa vokalistiasia tuli ajankohtaiseksi ja Henkka alkoi etsiä Googlesta ja Youtubesta hevilaulajia. Siellä oli video, jolla Marcus lauloi Queeniä. Ei me muita edes kysytty. Etsittiin toki sopivan laulutyylin omaavaa ja motivoitunutta tyyppiä, ja kävi hyvä tuuri. Vedettiin parit treenit ja homma oli siinä, Myllyvirta kertaa.
Dream Alive on Excalionin katalogissa melkoinen musiikillinen tasonnosto, vaikka etenkin Waterlines ja High Time ovat edelleen vahvoja työnäytteitä yhtyeen taidoista kirjoittaa koukkumelodisia ja nopeatempoisia raskasrockralleja.
Dream Alivella on vähemmän simppeleitä huippukertsibiisejä, mutta albumi onkin ennen muuta kokonaisuus, myös lyriikoidensa suhteen. Levyn yleissoundi ja tuotanto on muhkeinta ja jämpteintä tähän asti. Yksi ”syy” Dream Aliven laatuun löytyy miksauspöydän hanikoita käännelleestä Electric Fox -studioiden Tuomas Kokosta.
– Tuomakselle tuli varmaan useampia harmaita hiuksia tämän takia, mutta onneksi se jaksoi kuunnella meidän marinoita (naurua). Ehkä Primal Exhaleä lukuun ottamatta meillä on ollut aina tosi tarkka oma visio kunkin levyn soundista.
– Ei Dream Alive mitenkään helpolla tullut, mutta lopputulos puhuu puolestaan. Omatkin odotukset ylittyivät, vaikka jo demot antoivat hyvää osviittaa.
Kaikkinensa uutta hengentuotetta ehdittiin kypsytellä seitsemän vuotta. Vuosi takaperin levystä syntyi ensimmäinen hyvälaatuinen demo, jolla Excalion nappasi diilin Scarlet Recordsilta.
– Oltiin varauduttu siihenkin, että tehdään levy joukkorahoituksella. Jos Scarletin yhteydenotto olisi tullut kuukautta myöhemmin, niin olisi tehtykin.
Julkaistu aiemmin Infernossa 6/2017.