– 4 elävää hummeria (hummerit voi korvata
pakastetuilla ravuilla, mikäli olet suomenkielinen)
– 1/2 l hyvää punssia, esimerkiksi Carlshamn
(punssin voi korvata Jaloviinalla, mikäli olet
suomenkielinen)
– 2 dl karkeaa merisuolaa
– 1 nippu kruunutilliä
– 5 l vettäTarjoiluun:
– ranskalaista voita (demi-sel)
– 8 viipaletta Fazerin valkoista paahtoleipää
– tuoretta tilliä
Keskiolut ja jaloviina eivät kuulu porvaricorea esittävän Bob Malmströmin raideriin, eikä heidän ruuakseen kelpaa makaronilaatikko. Yhtyeen “bättre folkia” edustavalle solistille Carolus Aminoffille maistuu hummeri kera oikeanmerkkisen vuosikertasamppanjan.
Tee näin:
1. Kaada kaikki muut ainekset paitsi hummerit isoon kuparikattilaan ja lämmitä liemi kiehuvaksi. Nosta hummerit pää edellä kiehuvaan liemeen ja laita kansi kattilan päälle. Keitä noin viisi minuuttia ja nosta kattila kylmään vesihauteeseen tunniksi. Säilytä kylmässä noin vuorokauden, niin että punssiaromit ehtivät imeytyä hummerinlihaan.
2. Halkaise ennen tarjoilua hummerit ja poista liha pyrstöstä ja saksista.
3. Paahda paahtoleivät kullanruskeiksi ja voitele runsaalla määrällä ranskalaista voita. Jaa hummerinliha neljälle leipäviipaleelle, koristele tillillä ja peitä toisella leipäviipaleella.
Carolusin luonnehdinta:
“Kun on jatkuvasti reissussa kiertueiden ja työmatkojen takia, on hienoa palata perusasioiden äärelle myös ruokasalissa. Kyseinen resepti on kaikkien Bobien yhteinen suosikki, vaikka kukaan meistä ei keittiössä juuri käykään. Jokaisella itseään kunnioittavalla muusikolla on henkilökunta, joka hoitaa kyseisen tontin. Silloin tällöin ateria joutaa mukaan rundille take away -annoksena, sillä emme missään tapauksessa ruokailisi Suomen bensa-asemilla. Smakligt måltid!”
Megan tuomio:
“Tanskalainen voileipäkulttuuri on jäänyt itselläni lähinnä siivutetun ja sinapilla koristellun lenkkimakkaran asetteluksi reilulle palalle jälkiuunileipää. Kolmioleivätkin ovat aina tuntuneet jotenkin hassuilta, samaan rahaan kun on tottunut saamaan ihan kokonaisia ja väliin tungetut mähmät sotkevat vähintään sormet ja valuvat usein myös rinnukselle. Lyhyestä varoitusajasta johtuen hovitoimittajani tuotti pettymyksen, koska ei voinut toimittaa ensimmäistäkään hummeria. Rahapussistani ilmoille pölähtänyt kevätauringon herättämä kärpänen tosin ilmaisi, että ingen fyrk finns, eli hyvä näin. Parempi onkin perusrehellisenä suomalaisena tyytyä rapuihin ja leikattuun konjakkiin, jolla voi muuten marinoida kokin lisäksi myös sieniä, kuten Infernon numerossa 10/2012 tehtiin. Kahden leipäpalan väliin tungettu marinoitu, tillillä maustettu vesielävä on helppo ja konstailematon välipala, joka vaikuttaa fiinimmältä kuin lopulta onkaan. Kun valmistustapa on vielä varsin helppo, suomalainenkin voi yrittää antaa itsestään kultivoituneen kuvan koettaessaan vaikka tehdä vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen. Makukin on vielä ihan ok ovelimpien säästäessä ’punssia’ myös jälkiruokaa tai lämmittelyitä varten.”
Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!