”Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta” – haastattelussa muun muassa Kreatorista huolehtiva kiertuemanageri Sebastian Roeder

Paljon ehtii tapahtua ennen sitä hetkeä, kun bändi nousee illan päätteeksi lavalle. Antakaamme puheenvuoro kiertuemanagerien ammattikunnalle, joka pyrkii pitämään rakennelmat kasassa.

Tällä hetkellä Kreatorin, Primal Fearin ja Sinnerin kiertuemanagerina työskentelevä Sebastian Roeder avaa Infernolle lähestulkoon kellon ympäri yltävän toimenkuvansa luonnetta.

– 20-tuntiset työpäivät ovat sekä tämän duunin sokeri että suola, Sebastian naurahtaa.

– Aikaa vievin osa hommasta ei edes ole itse rundilla oleminen. Eniten aikaa menee suunnitteluun. Kaikki alkaa siitä, kun keikka tai kiertue varmistuu. Siitä eteenpäin kiertuemanageri toimii linkkinä kaikkien tarvittavien promoottorien, keikkojen tuottajien, bändin, kiertuehenkilökunnan ja levy-yhtiön välillä.

– Jo ennen tien päälle lähtemistä minun on palkattava henkilökunta valomiehiä, miksaajia ja kuskeja myöten viisumeineen, pidettävä huoli, että bändille tarjotut majoitukset ja kulkuneuvot vastaavat heidän tarpeitaan sekä huolehdittava backlinen ja muun tuotannon liikkuvuudesta.

– Samalla alan rakentaa palapeliä, missä järjestyksessä ja millä keinoilla bändi matkustaa mukavimmin kaupungista ja maasta toiseen. Kun kiertueella on kymmeniä keikkoja, keskustelen yhtä aikaa useamman lentoyhtiön, autovuokrausfirman, bussifirman ja jopa taksien kanssa kaiken sujuvoittamiseksi.

– Jotta itse keikat saadaan onnistumaan, venuet ja promoottorit tarvitsevat hyvissä ajoin listat bändien teknisistä raidereista sekä ruokailujen cateringin. Useimmiten kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa sellaisenaan, vaikka listat olisivat miten yksinkertaisia, jolloin pallottelen asioita edestakaisin kymmenien ihmisten kanssa.

Sebastian naurahtaa, ettei tässä suinkaan ole kaikki. Kiertuehan ei ole vielä edes alkanut.

– Pyrin rakentamaan mahdollisimman realistiset aikataulut jokaiselle kiertuepäivälle. On todella tärkeää, ettei kellään mene sormi suuhun missään kohtaa. Yksikin vastoinkäyminen voi kaataa valtavan dominonappulajonon, joten kaikkien on tiedettävä, mitä tehdä hankalissa tilanteissa. Tietenkin tämä vaatii myös maalaisjärkeä, mutta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

– Vasta tästä eteenpäin alkaa itse keikkapäiväpyöritys. Milloin liikutaan mistä mihinkin, milloin kiertueporukka tekee sisäänlastauksen, milloin tehdään soundcheckit, milloin syödään, milloin tehdään haastatteluja paikallisen median kanssa ja tietenkin… Illan päätteeksi soitetaan, toivottavasti, itse keikkakin, Sebastian nauraa.

– Minun on oltava aina keikkapaikalla ensimmäisenä pitämässä huolta kaikesta ja lähdettävä sieltä viimeisenä, jotta tiedän, että kaikki on sujunut loppuun asti suunnitelman mukaan. Tämä tarkoittaa usein 20-tuntisia päiviä. Varmistan, että asiat on tehty sovitusti eivätkä illanistujaiset uhkaa venyä liian pitkiksi.

Kiertuemanagereita on kutsuttu aikuisten ihmisten lastenvahdeiksi. Sebastian kertoo tämän tarpeen riippuvan täysin bändistä ja jääneen osaltaan pääosin kaukaiseen historiaan.

– Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta. Jos kunnioitat bändiä ja huolehdit heistä, he eivät todellakaan ala hajottaa valtavaa yhdessä rakennettua kokonaisuutta ryyppäämisen takia.

– Monet bändit ymmärtävät vastuunsa. Vaikka bileet saattavat joskus venyä aika pitkään ja meno on juuri niin railakasta kuin missä tahansa mahtavassa kaveriporukassa, useimmiten kaikki ovat kuitenkin rundilla ennen kaikkea töissä. Keikka on kaikki kaikessa. Huonosti mennyt sellainen peittää alleen kaiken hauskan.

Kiertueiden suurimmaksi haasteeksi Sebastian nimeää kulttuurierot maapallomme eri kolkkien välillä.

– Maailmassa on edelleen paljon paikkoja, joissa ei puhuta lainkaan englantia ja yksinkertainenkin kommunikointi voi olla haastavaa. Myöskään tekniset standardit eivät ole läheskään niin standardeja kuin saattaisi kuvitella. Et usko, miten usein käy niin, että laitteiden liitännät eivät sovikaan yhteen.

– Liikaan diivailuun ei todellakaan ole varaa siinä vaiheessa, kun kiertää samalla rundilla vaikkapa Japanissa, keskellä Venäjää, Etelä-Amerikassa ja heti perään Etelä-Euroopassa. Se vaatii molemminpuolista kärsivällisyyttä.

– Tässä tuntee itsensä välillä ihan diplomaatiksi. Yhtenä päivänä saatan olla tekemisissä kymmenien eri kansallisuuksien kanssa ja tilanteet vaihtelevat lähes sotatilasta syvimpään rauhaan.

Julkaistu aiemmin Infernossa 7/2017.