Myös järjestysnumerolla 129 kulkevan lehtemme Sytykkeitä-palstalla käsittelemme tällä kertaa akteja Pressure Points, Myrkur, Bonehunter, Alfahanne, Concrete Swine ja Crimson Sun. Kolumnivuorossa on Suomisen Teemu, joka ihmettelee miksi klassikkobändejä pitää olla kaksin versioin. Heavy Cooking Clubissa taas ei ihmetellä yhtään mitään, vaan lapetaan Status Abnormis -asetuksin tehtyä linssikeittoa kitusiin.
Pirullisella popilla silattua raskasrockia esittävä Ghost saapuu piakkoin levylautasille kolmannen kerran, ja haastattelun suhteen ollaan jälleen samassa jamassa kuin aiemminkin: ei ole mitään varmuutta, kuka langan toisessa päässä oikeasti höpöttää, mutta juttunsa ovat sangen hyviä.
Toinen ruotsalaisremmi Refused heitti menneen kesän Provinssissa kuuleman mukaan mainion keikan, jota ennen jututimme punklegendaa uusista tekosistaan – siis lähinnä paluulevystä, joka julkaistiin hetki sitten 17 vuotta edellisen perään.
Kovaa nousua hevimarkkinoilla tekevää, omaa kauhukasta tulkintaansa voimametallista esittävää Powerwolfia haastattelimme puolestaan Tshekin Masters of Rock -festareilla. Sakemanneilla on kovat suunnitelmat vallata maailma, ja mikäs siinä, jos se tapahtuu musiikin keinoin. Olkoon sitten vaikka power metalia.
Amorphis on juuri nyt tapetilla monesta kulmasta, mutta jutussamme seurataan lähinnä syyskuun alussa julkaistavan Under the Red Cloud -albumin syntymää. Artikkeli saattaa sisältää joitakuita toimittajalta lipsahtaneita ylisanoja.
”Isi, mitä on progemetalli?” kaikunee näinä moderneina päivinä joissain tuvissa, ja vastaukseksi voi vaikkapa laittaa soimaan Between the Buried and Me -yhtyeen kimpoilua. Muun muassa 4/4- ja 7/8-tahtilajeissa etenevä juttumme sisältää jonkin verran myös muuta kuin musanörtteilyä.
Iron Maiden. 40 vuotta. Reippaat 92 minuuttia uutta musiikkia. Siinäpä yhtälö, josta riittää osasia niin Bruce Dickinson -haastattelun kuin pääarvionkin aihioksi. Vanhojakin päästään muistelemaan, mikä on toki veteraanibändin tapauksessa suht väistämätöntä.
Tomb of Finland saattaa kuulostaa vitsibändin nimeltä, mutta menonsa on kaikkea muuta. Jos et usko, luepa juttumme, jossa yhtyeen isä, ex-Charon-ukko Jasse Von Hast kertoo, miten yhtyeen synkeänpuoleinen maailma makaa.
Lemmy, Lemmy, Lemmy… Rockmaailma järkyttyi, kun pian seitsemänkymmentä täyttävä mies sekoitti keikalla Overkillin ja Ace of Spadesin, mutta onko tuolla nyt lopulta mitään väliä? Muun muassa tällaisia pohditaan jutussamme, jossa Vilho Rajala pääsee ottamaan uusintaottelun legendojen legendan kanssa kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Allekirjoittanut puolestaan muistelee omaa Kilmister-kohtaamistaan Päänavauksessa.
Jumalista – jollainen Lemmy siis kiistämättä on – puheen ollen, koskaan ei ole Infernossa kiitelty niin vuolaasti yläkerran herraa kuin ”progelähetystyöntekijä” Neal Morsen Pölkyllä-jutussa. No, suotakoon vastapuolellekin välillä sanansijaa. Salamyhkässäkin päästään progeotteiden pariin, kun ruodinnassa on Watchtower-yhtyeen pikkuklassikko Control and Resistance (1989). Ja perhana vie, progemeno jatkuu myös Vanhassa liitossa, jossa Michael Romeo käy läpi parikymmenvuotiaan Symphony X -yhtyeensä uraa ja urotekoja.
Syksyn ensimmäinen Inferno päättyy Kuudes piiri -palstaan, jossa PRKL Clubin Tony Taleva antaa tulkintansa hiljattain somemassoja kuohuttaneesta natsikohusta.
Tämmöisillä sivuilla tulta pesään perjantaina 28. elokuuta!