Jenkkilegenda Cynic pamautti viiden vuoden takaisella Traced in Air -paluualbumillaan suorilta takaisin progepitoisen rockin huipulle. Välissä on syntynyt pari lyhytlevyä, ja nyt bändi palailee – arvatenkin jumalattoman viilailun jälkeen – pitkäsoittokantaan.
Traced in Air oli pienistä ärripurriflirteistä huolimatta varsin kaukana varsinaisesta metallimusiikista, ja uutukaisella jatketaan koko lailla samassa painoluokassa. Yhtyeen unenomaisen eteerinen ilmaisu yhdistettynä Paul Masvidalin hymisevään (joskaan ei enää entiseen malliin efektoituun) lauluun luo itse asiassa vaikutelman tosiasiallista kevyemmästä ulosannista, ja jos levyä alkaa kuunnella väkisin ”metallina”, monet rakennuspalikat ovat kulmiltaan raskasrockmaailmasta tuttuja.
Aivan kuten edeltäjänsä, Kindly Bent to Free Us ei paljasta korttejaan parilla kolmella kuuntelulla, ja tutusteluvaiheessa levystä voikin sanoa lähinnä, ettei se ole ainakaan heikkoa tekoa.
Cynic on edelleen tutun omituinen otus, joka ei myönny turhaan valtavirran vaatimuksiin vaan tarjoilee ärsyttävyyden rajamailla kiikkuvaa musiikkiaan aivan omassa lammikossa kelluen. Yhtyeen ystävät kiekko tulee tavoittamaan miltei täysvarmuudella, mikä lienee tässä tapauksessa se tärkein uutinen. Kuunnelkaa vaikka itse:
HUOM! Tämä ei ole levyarvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.