Eipä huolta huomisesta, alamaailman väki. Puheet suuntaansa tuntuvasti muuttaneesta, ”rokkaavammasta” Electric Wizardista voidaan kuitata vahvaksi liioitteluksi. Eivät lillu veikeät huurupiiloilijat edelleenkään valtavirran vietävinä. Tuomion kaiku on entinen.
Eka kuuntelu menee ihmetellessä, miten näin höyryiset soundit saadaan aikaiseksi. Toisella meteli alkaa imeytyä, ja kolmannella sitä onkin jo aivan kuutamolla mustan saarnaamisen seassa.
Vaikka Black Massesin ilmiasu on sekainen, sotkuinen ja savuinen (aivan kuin bändin syrjäisen kommuuni-treenikämpänkin kuvittelee olevan), sen nurkissa piilee helvetisti mystistä tarttumapintaa ja muikeita riffejä. Varro vain, saattavat napata kiinni ja lujaa.
Hetkinen, rokkaisiko tämä sittenkin vähän entistä enemmän?
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.