Enpä ole ollut Pohjolan suurin uudemman Katatonian ystävä, vaikka vanha kyllä toimii niin maan pirusti. Tiedä tuota, onko sitten viime kaikujen muuttunut enemmän kuulija vai bändi, mutta nyt tuntuisi kyllä lähtevän ja vieläpä aika kipakasti.
…tai ei se nyt oikeastaan kovin kipakasti lähde. Dead End Kings on varsin monisyinen ja -ulokkeinen levy, joka hiipii kimppuun näennäisen rauhallisin elkein. Jos nyt oikein haluaa, kiekon yhteydessä lienee hyväksyttävää käyttää epämäärettä ”progressiivinen”. Ja nämä temputhan me tunnemme.
Ajoittain peräti muhkeaksi käyvää raskautta ja vaihtoehtorockleimattua kevytmelankoliaa on sangen sopivassa suhteessa, ja levyn yhdistävänä liimana on kautta linjan samoissa kannakkeissa pysyttelevä tunnelma. Nyt sekään ei edusta niin yliampuvan oloista ruikutusta kuin joskus. Fiilis on enemmänkin haikea.
Pari kuuntelua kohottaa paksun peukun kohti Ruotsin masennusjormia. Kuunnellaas mitä tästä vielä seuraa.
– riekin matti
Levy arvostellaan lehden sivuilla myöhemmin.