Mattapintaista, kelttisävelin silattua metallia esittävä irlantilainen Primordial tuntuu olevan osalle alan diggareista ukko ylijumalan asemista pauhaava yhtye. Itse en nostaisi bändiä aivan moisiin korkeuksiin, vaikka onhan poppoossa toki sitä paljon puhuttua jotain. Välillä hyvinkin runsaasti.
Seitsemäs Primordial-platta ei esittele kohtalokkaasti asiansa esittävästä yhtyeestä sen kummemmin uusia kuin yllättäviäkään puolia. Pääosassa on tutun vahva, maan mullista ponnistava tunnelma, jota Alan ”Nemtheanga” Averillin vereslihainen laulu tukee jäljittelemättömällä tavalla.
Oikeastaan uniikki ote pätee koko palettiin: vaikka bändi herättää ajoittaisia mielleyhtymiä sinne sun tänne (itselläni levy levyltä esimerkiksi Eternity-ajan Anathemaan, vaikka musiikkinsa erilaista onkin), lopulta Primordialin ei voi todeta kuulostavan kuin jääräpäiseltä itseltään. Se sopii tälle orkesterille hienosti.
Levy arvostellaan 21.4. ilmestyvässä, Primordial-kantisessa Infernossa.