Pian 25 vuotta tahkonnut Norjan Enslaved on tehnyt viime kiekoillaan reipasta jälkeä. Etenkin mieleen on iskeytynyt vuoden 2008 mahtava Vertebrae, muttei sen jälkeisissäkään tuotoksissa ole paljon vikisemistä.
Edellinen RIITIIR-teos taisi olla bändin albumeista ensimmäinen, joka ei olisi mahtunut 60 minuutin c-kasetille. Kun yhtyeen musiikki on muutenkin niin massiivista ja täynnä muhkeaa informaatiota, kestoa oli kenties hiven liikaa.
Maaliskuun alussa ilmestyvällä In Times -uutuudella bändi palaa taas hieman tiiviimpään malliin, eikä pelkästään levyn mitassa – albumi kuulostaa myös kappaletasolla tavallista tiiviimmin jäsennetyltä E-julkaisulta. Näin, vaikka albumilla lepää kuusi kappaletta, joista jokainen on yli kahdeksan minuutin mittainen.
Homman juoni on tuttu ja hyväksi havaittu: Löytyy milloin black-, milloin death-laariin sijoitettavaa metallia ja 70-lukulaisten trumpettifarkkujen lahjekäänteistä löytynyttä kierrettä. Löytyy ärrinmurrinlaulua ja puhdasta tulkintaa, jotka pelaavat yhteen perkeleellisen hyvin. Löytyy uniikkiuden tunne. Löytyy jäätä, löytyy tulta. Löytyy VOIMAA.
Enslavedissä on myös hittipotentiaalia, jos moista sanaa uskaltaa näissä ympyröissä käyttää. Esimerkiksi kakkosbiisi Building with Firen voinee pyörittää putkeen sata kertaa, ja se kuulostaa aina vain suorastaan vastustamattoman tarttuvalta.
Enslavedin fanit tuskin ovat huolissaan tulevasta, he luottavat tekijöihinsä. Minäkään en ala vakuutella sen enempää. Sanonpahan vain, että ihana bändi. Ja että vuoden parhaat -listoilla tavataan.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin. In Times julkaistaan 6.3.