Huithapelit surunpilaajat – Brother Firetribe minihaastiksessa, Tuska 2017

Jaakko Silvast kuulusteli Brother Firetriben nokkamies Pekka Heinoa Tuskan vilinässä.

06.07.2017

Tuskan vip-baarin pöydässä Tuska-perjantain alkuillasta istuskelee muutamaa tuntia aikaisemmin päälavalla meuhkanneen juhannusheviyhtye Brother Firetriben keulaukko Pekka Heino. Miten keikka sujui?

– Oli ihan helvetin nastaa. Se, että alotetaan festarit päälavalla, on ehkä vähän jäykkää, ja kun meidänkin orkesteri on osastoa sticks out like a sore thumb, mutta jengihän diggasi ja se on pääasia, Pekka hymyilee.

– Mulla oli jostain syystä keskittymisvaikeuksia ja vetelin siellä useamman säkeistön suoraan omasta elämästä Remu Aaltosen hengessä. Ei mitään hajua, mikä oli, mutta välillä on tällasia päiviä. Ei se ajankohdan kannalta ole paras aika vetää. Kun on tottunut laulamaan siellä puolenyön aikaan niin toivoisi, että kroppa olisi hereillä. Nyt se ei ihan ollut. Mutta kaikki hyvin siis.

Brother Firetribe on julistanut hard rockin ja AOR:n ilosanomaa Tuskassa aikaisemmin yhden kerran, Kaisaniemessä vuonna 2007. Mitä muistat siitä keikasta?

– Muistan paljonkin. Sinnekin mentiin Epäilevä Tuomas -asenteella, että miten mörköjengi ottaa vastaan tällaisen huithapelijengin, mutta se Kaisaniemen telttahan oli aivan täynnä. Kyseinen keikka on itse asiassa parhaimpia keikkoja, mitä ollaan ikinä tehty, Pekka innostuu.

– Olen ymmärtänyt, että Tuskassa ei meidän tyylistä musaa ihan hirveästi ole ollut, mutta tässä just huomaa sen, että meidän orkesteri niputetaan kuitenkin aina metallikenttään, mikä on lähtökohtaisesti huvittavaa. Metallijengi näköjään hiffaa meidän musan idean ja ne osaa kattoa sitä outside the box, mikä on ihan helvetin jees. Tuossakin kattelin yleisöä, että siellä oli kaikenlaisia mörököllejä. Ei nyt pingviinimaskeja tällä kertaa, mutta edelliskerralla oli. Se oli vähän irvokastakin, kun ne hymyili ja pui nyrkkiä ilmaan meidän keikalla. Mutta se on hyvä merkki, ei siinä mitään, Pekka sanoo.

Ehkä teidän musa puhuttelee laajempaa osaa yleisöä kuin mitä voisi ennakkoon kuvitella?

– Se voi olla. Meidän musassa on kuitenkin positiivinen klangi ja päämäärä tekemisen kanssa on aina se, että kaikilla olisi hauskaa. Emppu sanoi hienosti ennen tätä keikka, että ”täältä tulevat surunpilaajat”. Kyllä meissä joku tarttumapinta selkeästi on. Oli kyllä ihan helvetin kiva veto!

Plakkarissa on tuore, neljäs Sunbound-levy, Suomen klubirundi ja festarikeikkoja pääesiintyjäslotteja myöten, sekä syksyllä kuukauden kiertävä Euroopan-stintti pääesiintyjän roolissa. Onko tässä tapahtunut jonkinlainen profiilinnosto verrattuna edelliseen vai mistä on kyse?

– En mä tiedä, en ole edelleenkään seurannut, en tiedä luvuista mitään, mutta tää, mitä on nyt tehty Suomessa, niin kaikki keikat on olleet loppuunmyytyjä. Eli jotain se kertoo. Ne, jotka tästä bändistä tykkää, ovat hiffanneet sen, että me tehdään asioita säästeliäästi. Kun me ollaan tuolla keikoilla ja näyttämässä naamaa, niin ne, jotka diggaa, varmistaa, että ne käyvät kattomassa, koska sitä ei tapahdu ihan kuukausittain. Mutta se on ollut ihan mielettömän siistiä. Todella kovaa.

– Ei me olla tehty mitään eri lailla tai muutettu mitään. Kaikki on mennyt saman kaavan mukaan ekasta biisiaihiosta lähtien. Jotenkin tää Sunbound – siinä oli alusta saakka hyvä viba. Kaikki biisit mitä tehdään, on aina tsägästä kiinni. Nyt saatiin albumillinen hyviä ralleja. Työskentelytavoissa ei tulla varmaan ikinä muuttamaan mitään. Tämä koira ei karvoistaan pääse.

Siis samoja hapannaamoja mitä ennenkin?

– Nimenomaan. Koko ajan vituttaa (naurua).

– Nyt otetaan keikka kerrallaan ja aina mennään pitämään hauskaa. Euroopan-rundi loka-marraskuussa on kova koitos, ekaa kertaa headlinerina eikä mitään hajua, miten siellä on porukkaa. Voihan se Suomen-keikkojen jälkeen olla aikomoinen isku vasten kasvoja ja paluu maankamaralle, Pekka nauraa.

– Ei, sekin on tarpeellista. Jos oon ymmärtänyt, niin kyllä sielläkin saa eturivin jengiä täyteen. Tai takarivin.

Kuluuko seuraavaan Brother Firetribe -levyyn kolme vuotta?

– Ei kukaan tiedä. Ois kiva tehdä suunnitelmia, mutta tää on Herran haltuun -hommaa. Nyt on takki vieläkin niin tyhjä, ettei tule heti uusia biisejä. Mutta mahdollisimman nopeasti, kunhan saadaan keikat loppuun. Jos saisi 2019 uutta pihalle, niin olisi kova, mutta sitä ei taas tiedä. Meillä on sen verran laaduntarkkailua, että jos tulee paskaa kamaa, niin ei sitä kannata levylle laittaa. Toisaalta, kaikki mitä on ikinä kirjoitettu, on myös äänitetty tähän mennessä. Ja julkaistu. Mitä mä puhun…(naurua).

Aiotko viihtyä Tuskassa kaikki kolme päivää?

– En helvetissä. Tää riittää. Kato nyt mua, Pekka parahtaa.

Ja taas kerran, Infernon kymmenen sanaa à la Pekka Heino:

Festarit: – Kesä

Luonto: – Parasta

Ihmiskunta: – Hapessa (huonossa)

Rakkaus: – Pyörittää maailmaa

Pelko: – Välttämätön

Heavy metal: – DNA

Amerikka: – Kulttuurin kehto

Alkoholi: – Välttämätön

Terrorismi: – Käsittämätön

Tuska Open Air 20 vuotta: – Hattu pois päästä!

Lisää luettavaa