”Insomnium vuosimallia 2019 painii täysin omassa sarjassaan” – raportti Helsingin-keikalta

Insomnium – 25.10.2019 The Circus, Helsinki

Insomnium

On sanomattakin selvää, että ei keikka ainakaan kylmäksi jättänyt, kun on yrittänyt jäsentää ajatuksiaan näkemästään jo päiväkausia, siinä vain välttävästi onnistuen. Viime perjantaisesta Insomnium-messusta tekee hankalan analysoitavan viimeistään nyt realisoitunut päivänselvyys, että Insomnium vuosimallia 2019 painii täysin omassa sarjassaan.

Vallitsevan ympäristön kokonaisvaltaisen vangitseva, apatiasta aiheensa ammentavista sävellyksistä täysin päinvastainen positiivinen energia vei niin totaalisesti mukanaan, ettei ensi alkuun edes ollut selvää mitä kappaleita illan setti sisälsi.

Loppuunmyyty Suomen-minikiertue ja Suomen virallisen albumilistan piikkipaikka, muista muikeista listasijoituksista puhumattakaan. Mikäpä oli näistä asetelmista Insomniumin aloittaa Tour Like a Grave -kiertuesykliään. Likipitäen täydellinen uutuusalbumi vyöllään Helsingin The Circuksen lavalle asteli viisi hymyilevää ja herrasmiestä, joista yksikään ei pyrkinyt nousemaan toista kelmeämpään valokeilaan, vaan rykmentti oli vain ja ainoastaan osiensa summa.

Ilta ei sisältänyt sen ihmeempiä krumeluureja, ja kävikin malliesimerkistä, kuinka voimakas tunneaalto syntyy, kun täysi salillinen ihmisiä elää ja hengittää suoraan sydämeen käyviä sävellyksiä. Tätä saadaan, kun esitettävä taide ei yritä olla mitään muuta kuin millaiseksi se luonnostaan muodostuu, eikä sen enempää herkkyys- kuin raivokkuusmittareissakaan säästellä. Vaikka tämän hetken Insomnium on kieltämättä ennenkuulumattoman sentimentaalinen, taitaa se valon ja varjon välillä tasapainottelun mahdollisesti taitavammin kuin kukaan muu.

Aika näyttää, missä kohtaa bändillä on rohkeutta nipistää Change of Heartin tapaiset vanhemmat revitykset ulos settilistasta, koska nyt se ja keikan alkupuolella rymistelty Into the Woods onnistuivat lähinnä rikkomaan muuten kitkattomasti liukuvan jään pintaa. Kolmetoista kappaletta oli toisaalta aivan liian vähän, ja eritoten luihin ja ytimiin uppoavan Weighted Down with Sorrow’n puuttuminen jäi harmittamaan.

Epäselvää on, miten paljon päivätyörintamalla kiireinen kitaristi-laulaja Ville Friman tulee osallistumaan yhtyeensä tulevaan, hengästyttävän määrän esiintymisiä Euroopassa ja Amerikassa sisältävälle kiertueelle. Ehkäpä juuri tämän takia tätä mahdollisesti harvinaista tilaisuutta, jossa miehen sai todistaa laulamassa bändiin taannoin vakinaistetun Jani Liimataisen rinnalla, syleili erityisellä lämmöllä.

Settlista: Valediction, Neverlast, Into the Woods, Through the Shadows, Pale Morning Star, Change of Heart, And Bells They Toll, Mute Is My Sorrow, Ephemeral, In the Grover of Death, The Primeval Dark, While We Sleep, Heart Like a Grave