Arizonalaisen Gatecreeperin kipparoima ja bändin uusimman levyn mukaan nimetty Dark Superstition -rundi kiersi Suomessa peräti kolmella paikkakunnalla. Tampereelta startannut kiertue pysähtyi marraskuisena perjantaina Suomen pääkaupunkiin, jossa Inferno oli myös aistimassa ja taltioimassa tunnelmia.
Enforced
Ääniwallin edessä kiemursi kymmenien metrien jono vielä silloin, kun Enforcedin piti aloitella vetoaan. Vartin lykkäys aikatauluun, ja viisitoista yli iltakahdeksan tärähti. Virginian Richmondin viisikko näytti, että täältä pesee.
Enforcedin puolituntinen oli silkkaa rässijuhlaa. Intensiivistä, aggressiivista ja antaumuksellista menoa hirmuisella sykkeellä. Bändi on levylläkin tiukka, mutta livenä irtosivat viimeisetkin pidäkkeet. Yleisö oli mukana alusta asti. Laulaja Knox Colby lietsoi jengiä aina vaan kovempaan riehuntaan, ja sen tuloksena pitti pyöri ja surffaajat matkasivat holtittomasti käsien päällä. Hyvä meno siis.
Enforced on yksi kovimmista uudehkoista thrash metal -ryhmistä. Sen crossoverin puolelta koukkaavassa menossa ei juuri löysää anneta. Löysää ei annettu myöskään keikkaolosuhteissa. Enforcedin puolen tunnin tulitus oli täydellinen avaus illalle.
200 Stab Wounds
Enforced piiskasi menemään niin kovasti, että illan seuraavalle pumpulle jäi suorastaan epäkiitollinen tehtävä yrittää pitää taso yhtä korkealla. Se ei ihan onnistunut, vaikka yrityksen puutteesta ”puukkojunkkareita” ei voi syyttää.
Salin etuosa ei Stab Woundsin aikaan juurikaan rauhoittunut, mutta joku taika ilmasta haihtui. Hurmoksellisuus katosi. Yksi syy löytyy yhtyeen musiikista. 200 Stab Wounds vetelee aivan ok-tason nykykuoloa, mutta ei millään mittarilla ole sarjan kovimpia joukkueita. Joku dynamiikka hommasta uupui.
Vaikka 200 Stab Woundsin aikana löysi itsensä vilkuilemasta kelloa, niin se johtui enemmän Enforcedin kovuudesta kuin Stabbareiden heikkoudesta. Aivot janosivat täydellistä ajoa, mutta kun sitä ei tarjottu, niin herpaantuminen oli tosiasia. Napinasta huolimatta voi sanoa, että faneilleen bändi tarjoili varmasti maukasta murskausta koko rahan edestä. Ja kyllä tämä itsellekin kelpasi, mutta seuraavaksi meinasikin lähteä jo järki.
Gatecreeper
Asia on nyt sillä tavalla, että tätä keikkaa on haasteellista taivuttaa kirjalliseen muotoon. Tässä kuitenkin tiivistelmä, mikäli et jaksa lukea pidemmälle: Gatecreeper määräsi. Keikassa oli kaikki kohdillaan. Siis aivan kaikki.
Gatecreeperin kuolometalli taipuu blasthyökkäyksistä ja d-beat-paahdosta Dark Superstition -levyn keskitempoiseen, pohjoismaalaissävytteiseen ja ysärihenkiseen menoon. Livenä tuo kaikki sulautui yhdeksi kerrassaan loistokkaasti toimivaksi kokonaisuudeksi.
Lue myös: Amerikkalaisen Gatecreeperin keulakuva nimeää itselleen tärkeimmät suomalaiset bändit
Kriippör-keulamies Chase H. Mason ymmärtää sekä Memphis-rapin että suomalaisen vanhan liiton death metalin päälle, eli on jo noilla meriiteillä hieno ihminen. Keikalla hän luotsasi bändiä ja yleisöä sellaiseen yhteispeliin, ettei mitään määrää. Koko kropallaan huutoörisevä Mason johti toimintaa. Headbangers to the front!
En tiedä, oliko lavan edusta niin sanottu turvallinen tila, mutta useampikin saattoi mennä turvalleen. Ryhmää sukelteli kiihkeästi kuhisevaan pittiin jatkuvalla syötöllä. Jopa lämppäribändien paidatonta jäsenistöä nähtiin puimassa nyrkkiä lavan reunalla ja hyppelemässä antaumuksellisesti circle pitin pyörteisiin. Upea meininki.
Gatecreeper oli kokonaisvaltainen kokemus. Tuntui kuin kelloja olisi siirretty 30 vuotta taaksepäin. Vanhan koulukunnan henki oli vahvana läsnä. Milloin mitäkin raajaa viuhui ilmassa tuon tuosta. Olin aluksi hieman yllättynyt, että keikka myytiin loppuun. Tästä eteenpäin en enää ihmettele. Gatecreeperin groovaava murskaus teki klubioloissa selvää jälkeä, mutta toimisi takuuvarmasti myös festarilavoilla. Sitä odotellessa.
Teksti: Tami Hintikka, kuvat: Mikko Pylkkö
