LIVE: Rammstein – Hartwall Areena, Helsinki 22.2.2010


Rammsteinin tuotannon voi jakaa kahteen osaan: On olemassa ”se kahden ensimmäisen levyn aikainen” ja astetta romanttisempi, seuraavilla kolmella levyllä esiintynyt Rammstein. Monet liputtavat ehdottomasti ensimmäisenä mainitun aikakauden puolesta, mutta on pakko myöntää, että kolmikko Mutter, Reise Reise ja Rosenrot on osunut kaikkein lähimmäksi sydäntä. Uusin albumi Liebe ist für alle da jäi jo viime syksynä melko etäiseksi.

Keikasta voisi helposti puhua ristiriitaiseen sävyyn jo pelkästään viimeksi mainitun melkoisen suuren painoarvon ansiosta. Väkijoukko alkoikin heräillä toden teolla vasta keikan loppupuolella kolmen ensimmäisen kappaleen nojattua ainoastaan uuden levyn antimiin. Liebe ist für alle da’n puolustuspuheeksi on myönnettävä, että niin keskinkertaiseksi kuin levy jäikin, keikka muutti paljon. Sen aloittanut Rammlied edusti silkkaa jyräystä, Bückstabü päästi saksalaisen hienhajun yhä pahemmin valloilleen ja viimeistään Waidmanns Heil sai yleisön mukaan.

Vaan olipa Rammsteinilla tällä kiertueella mukana ihka oikea lämppärikin, Combichrist, joka oli kuin jonkinlainen karvalakkidiskoversio pääbändistä. Olihan Combichristilla omaakin annettavaa suorasukaisen industrial metalinsa ja yleisönhuudatuksiensa voimin, mutta lienee sanomattakin selvää, että on oikeastaan ihan sama, onko lämppärinä Combichrist, Turmion Kätilöt tai vaikkapa sitten Ruoska. Lämmin alkoi tulla vasta siinä vaiheessa, kun tannerta tärisyttänyt paineaalto antoi ymmärtää, että Rammstein on aloittelemassa illan spektaakkeliaan.

Rammsteinin sisääntulo oli jo yksinään kokemuksen arvoinen. Teollisen intron soidessa taustalla molemmat kitaristit rynnivät läpi varta vasten rakennettujen seinämien, joiden takaa paljastui ainoastaan valkeaa valoa. Vokalisti Till Lindemann onnistui ilmaantumaan keskelle tätä kaikkea samaisen valon säteillessä miehen suusta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Rammsteinin kiistatta parhaan albumin Mutterin raita Feuer Frei tärähti soimaan pommeineen ja pyroineen, saattoi yleisön sanoa todella heränneen. Sama linja jatkui läpi lopun keikan.

Visuaalista antia riitti, ja astetta heikompien kappaleiden vaisuus ei päässyt häiritsemään millään tasolla. Rammstein hakeekin edelleen vertaistaan show’nsa puolesta. Till Lindemanin kuolematon karisma, synisti Flake Lorenzin sekoilut sekä elementit metalli ja tuli lienevät Rammstein-keikalla itsestäänselvyyksiä, mutta koko innovatiivista show’ta on vaikeaa kuvailla sanoin. Näimme niin huikeaa valoshow’ta, lasereita silmistään ampuneita vauvanukkeja, ihmisten tuleen sytyttelyä, julkista polttomurhausta, kumiveneellä yleisömeressä soutelua kuin spermalta tuoksahtaneella saippuavaahdolla yleisön peittelyäkin, eikä tällaisien yksityiskohtien luetteleminen kerro lopulta mitään koko keikasta.

Toki bändin visuaalisuudessa ja valoshow’ssa on omat kaavamaisuutensa ja monet yksittäiset hetket olivat kyllä odotettavissa, mutta silti Rammstein sai leuan loksahtamaan lattiaan kerta toisensa jälkeen.

Teksti: Aki Nuopponen
Kuvat: Susanna Torsti

Settilista:

01. Rammlied
02. B********
03. Weidmanns Heil
04. Keine Lust
05. Weißes Fleisch
06. Feuer Frei
07. Wiener Blut
08. Frühling In Paris
09. Ich Tu Dir Weh
10. Liebe ist für alle da
11. Benzin
12. Links 2 3 4
13. Du Hast
14. Pussy

15. Sonne
16. Haifisch
17. Ich Will

18. Engel