Voi sitä ilon ja onnen määrää, mikä vallitsi Tullikamarin Pakkahuoneella Tampereen ytimessä helmikuun toisena lauantaina, kun lavalle asteli vuoron perään skandinavisen melodisen raskaan rockin tekijänimiä. Laadultaan Pakkahuoneella vietetty reilu kolmetuntinen oli kokonaisuutena suorastaan huikaisevan kova, joskin jotain jäi rokkipoliisin hampaan koloon.
Todetaan kuitenkin, että lavalle nousseesta kolmikosta Brother Firetribe, One Desire ja Eclipse jokainen oli soitannollisesti suorastaan karmean kovassa lyönnissä. Kun kukaan yhtyeistä ei vetänyt varsinaisesti lämppärin statuksella, niin jokaisella oli käytössään aikaa, tilaa sekä tasokas äänentoista ja valaistus. Yleisöllä puolestaan kuorma-autollinen hittibiisejä, rivakasti juokseva aikataulu ja mainiot viihtymisfasiliteetit. Siihen varmasti vaikutti sekin tosiseikka, että Pakkahuonetta ei oltu myyty loppuun.
Illan henkinen pääesiintyjä, aor-pisteissä tapahtuman ykkössijoitetuksi rankattu Brother Firetribe aloitti ehtoon ja liipaisi vähään aikaan viimeisen keikkansa takanaan syksyllä heitetty Euroopan-rundi. Tämä myös näkyi ja kuului viisikon rullatessa tunnin settinsä läpi yhtä liukastoimisesti ja sulavasti kuin keravalaisen junan vessa. Yhtye piti koko illan ajan oman syöttövuoronsa ja nakkeli Indelible Heroesin, Heart Full of Firen ja One Single Breathin kaltaisia ässäsyöttöjä yleisön takaruutuun väkevillä rystyillä ja kämmenlyönneillä. Koko setin ajan bändi nousi rohkeasti verkolle eikä jättänyt edes mahdollisuutta tie brakeen vaan vei tapahtuman ensimmäisen kamppailun nimiinsä puhtaasti erin 3-0.
Illan positiivisimmasta yllätyksestä vastasi viime vuoden ehkä kovimman hard rock -debyytin puskenut One Desire. Entisen Sturm und Drang -keula Andre Linmanin johtama ja kosketinsoittajalla edelliskerran jälkeen vahvistunut bändi oli nostanut tasoaan huomattavasti sitten viime kesän Sauna Classics -ulkoilmatapahtuman, missä porukan yhteissoitto oli vielä hiukan levällään.
Toki tällä kertaa esiintymisolosuhteet olivat kiitollisemmat, mutta viime syksynä entisestään kasvanut bändin kollektiivinen keikkakokemus näkyi selkeästi kaikessa tekemisessä. One Desire soitti, näytti ja kuulosti aivan helvetin hyvältä koko keikan ajan. Jos yhtyeen setistä nyt haluaa jotain parannettavaa hakemalla hakea, niin jätkien kannattaisi miettiä suurimman hittinsä Hurtin soittamista setin viimeisenä eikä ensimmäisenä.
Suomessa jo muutamaankin otteeseen vieraillut tukholmalainen Eclipse on parhaimmillaan ehkä maailman hienoin hard rock –yhtye. Tampereella illan päättäneen nelikon puhde sujui kaksijakoisesti. Setti lyötiin käyntiin äärimmäisellä intensiteetillä ja tulta johti itseoikeutetusti yhtyeen lapsenkasvoinen kitaristi-laulaja Erik Mårtensson. Mies oli jättänyt luuttunsa naulaan ensimmäisen kolmen biisin ajaksi ja keskittyi yleisön agitoimiseen ja kaahaamiseen ympäri lavaa väkkäränä pyörien. Vertigo, Bleed & Scream ja The Storm lupailivatkin keikasta melkoista hurmosta.
Siksi olikin harmi, että Eclipsen osalta ilta lässähti viimeistään akustisten numeroiden, Philip Crusnerin sinällään hienon, mutta kokonaisuuden kannalta täysin turhan rumpusoolon ja yhden instrumentaalibiisin ajaksi. Toki Downfall of Eden, Stand on Your Feet ja Runaways kampesivat keikan loppuosaa plusmerkkiseksi, mutta Tampereella bändin olisi kannattanut jättää turha kikkailu pois ja keskittyä olennaiseen. Luulisi ruotsalaistenkin sen jo tajuavan, että Suomessa lauantai-iltana kello kymmenen jälkeen alkavalla K-18-leimaiselle rokkikeikalla paras etenemissuunnitelma on mallia tunti turpaan ja äkkiä pois.
Nostetaanpa lopuksi hattua One Desire -rumpalille ja tapahtuman järjestäjälle Ossi Sivulalle ensiluokkaisesta metallikansalaisaktiivisuudesta. Mies oli kasannut Pakkahuoneelle musiikillisesti kovan kattauksen, jota kuuleman mukaan oltiin tultu paikalle katsastamaan aina Englantia ja Australiaa (!) myöten. Melodisen hard rockin kentältä löytyy pelkästään Pohjoismaissa niin paljon hienoja yhtyeitä (kröhöm – HEAT, Treat, Pretty Maids, W.E.T. – kröhöm!), joita kannattaa ehdottomasti tuoda Suomeen saman otsikon alla, mikäli kantti ja perse sen suinkin kestävät.
Kuvagalleria – klikkaa suuremmaksi ja selaa nuolin:
