Muutaman kerran saman otsikon alla suppeampana järjestetty Supermassive laajentui täksi syksyksi viisipäiväiseksi klubifestivaaliksi. Vaihtoehtoisen musiikin kotimaisia ja kansainvälisiä taitajia esiintyy keskiviikosta sunnuntaihin Tavastialla, Semifinalissa, The Circuksessa, Ääniwallilla, Kuudennella linjalla ja Korjaamolla.
Tavastian torstai-illan avasi Bong. Tuottelias newcastlelaisyhtye julkaisi alkuvuodesta munakkaasti nimetyn Stoner Rock -albumin. Jos stoner rock -puristeja olisi olemassa, herneet olisivat liikkuneet rullatulla setelillä sierainta kohti.
Bongin raskaasti hyörivällä dronella ei ole fuzzin läpi murjotun riffirockin kanssa mitään tekemistä. Se on kuitenkin enemmän stoner rockia kuin mikään mitä ummehtuneella genrellä on tarjota vuonna 2014. Bong saa Sleepin tuntumaan pikamatkan juoksijalta. Bong saa Sunn O))):n näyttämään musiikkimessujen laite-esittelijöiltä.
Tavastialla varsin maltillisella äänenpaineella esiintynyt yhtye osoitti, ettei vuorenkokoisiin äänivalleihin yhdistetty musiikki tarvitse oikeissa käsissä kuin vastaanottavaisen yleisön. Anna Bongille yksi sointu. Katso kun taikoja alkaa tapahtua.
Bong ei jyrää yli, vaan laittaa äänen kiertämään salissa kuin jouskarin hippiringissä. Bong ottaa aikansa ja täyttää tilan hienovaraisesti kuin savupatsas lasiputken.
Vaikka yhtyeen soittimet edustavat länsimaista rockia, tunnelma löytyy pohjoisintialaisesta musiikkiperinteestä. Drone kietoo syleilyynsä ja nostaa ilmaan. Riippuu suurelta osin omasta mielenlaadusta, onko tunne ahdistava vai valaiseva.
Stoner rock -termi on pakkolunastettu parempaa käyttöä varten.
Erikoismiehistä koostuva Circle soitti Supermassivessa erikoiskonsertin Circle vs. Circle -nimen alla. Circle vuokrasi nimensä Falcon-levyn ajaksi death metalia soittavalle Stench of Decaylle. Tavastian lavalla nähtiin samanaikaisesti sekä vuokraisäntä että vuokralainen.
Epäuskoinen naurahdus on oikeutettu reaktio keikkaa kuvaamaan. Järjettömän mittaisen diskografian levyttänyt Circle onnistuu kerta toisensa jälkeen yllättämään. Jos kymmenien Circle-keikkojen todistaminen on jotain opettanut, se on odottamattoman odottaminen.
Circlestä on tullut helppo maalitaulu suurisuisille vinoilijoille ja meroniamäen miehille. Yhtye tuntuu silti tekevän mitä tahtoo – oli kyse sitten levyistä, keikoista tai absurdeista tempauksista – välittämättä pätkän vertaa mitä kriitikot, fanit tai vihaajat ajattelevat. Kuinka monesta yli 20-vuotisella taipaleella poukkoilevasta artistista voi sanoa samaa?
Toisto oli Supermassive-torstain teema. Jos Bong jumitteli, käänteli ja väänteli yhden soinnun parissa, Circle laajensi maistelumenua kokonaisiin riffeihin. Vaikka 10-päinen hirviö kohelsi ja kohkasi lavalla, musiikin kiireettömyys yhdisti suomalais- ja brittiläiskokoonpanoja. Riffiä maiskuteltiin kunnes viimeinenkin pää oli lumottu nyökyttelemään typertyneenä.
Kuusi kitaristia (toistan: kuusi kitaristia) sahasi soittimiaan kuin herhiläisarmeija mahlavirran äärellä. Soitto oli levotonta ja askeleen puolikkaan päässä käsiin leviämisestä. Soittajat nostivat vuoroillaan itseään sankarin jalustalle ja viuhuvia kitaranlapoja olisi vihelletty jääkiekko-ottelussa korkeiksi mailoiksi tuon tuosta.
Mika Rättö ohjasti urkunsa ääressä laumaa kohti jyrkänteen reunaa tutun teatraalisin elkein laulaen. Myös basisti ja Circlen selkäranka Jussi Lehtisalo kumealla ja kuulaalla äänellään ja laina-Circleä edustanut Jussi Rajala death-murinallaan toivat lisäsävyjä kaaoksen keskelle.
Circle vs. Circle oli kuin Rhys Chathamin G3-kokoonpano tarkkisluokan ylivilkkaista pojista koottuna. Circle vs. Circle oli jännittävä positiivisen energian hallitsematon purkaus. Aika velikultia.
Supermassive jatkuu tänään 24. lokakuuta Tavastialla ja Semifinalissa raskaan psykedeelisen rockin, Kuudennella linjalla free jazzin ja Ääniwallilla kokeellisen elektronisen soundin parissa. Tutustu ohjelmaan tapahtuman kotisivuilta.