Alexi Laihon (Children of Bodom) viihdyttävän ja musiikillisesti kiinnostavan, mutta lievistä äänentoisto-ongelmista kärsineen 100 Guitars From Hel -spektaakkelin virallisia jatkoja vietettiin Tavastian legendaarisella lavalla. Tila oli siis sama kuin The Local Band -cover-projektin avauskeikalla vajaat kaksi vuotta sitten, 27. joulukuuta 2013. Onneksi Laihon sekä Jussi 69:n (The 69 Eyes), Olli Hermanin (Reckless Love) ja Arttu ”Archie” Kuosmasen (Santa Cruz) sivubändi ei jäänyt tuohon yhteen keikkaan, kuten aluksi kerrottiin, vaan jatkoa on seurannut ja seuraa tämänkin jälkeen.
Edellisten vetojen tapaan liikkeelle lähdettiin nytkin Mötley Crüen Shout At the Devilin voimin. Setissä oli muutenkin paljon samaa materiaalia kuin debyyttikeikalla (Ruisrockin vuoden 2014 keikan tarkkaa biisilistaa ei tätä kirjoittaessa ollut käytössä), mutta muutoksiakin oli tullut. Esimerkiksi Skid Row’n Slave to the Grind oli korvautunut saman bändin Piece of Me -rymistyksellä, ja Kissin Rock and Roll All Nite, Rattin Round and Round ja Crüen Too Young to Fall In Love olivat jääneet kokonaan pois.
Def Leppardin strippaushitti Pour Some Sugar On Me oli oivallinen lisäys kokonaisuuteen ja toi esille varsinkin Hermanin osaamista. Toisen uuden valinnan, Shot in the Darkin (Ozzy Osbourne), aikana puolestaan nähtiin sellainen harvinainen tapahtuma, että Laiho soitti bassoa – tosin istualtaan. The Local Bandissä poikkeuksellisesti bassoa soittava Archie pääsi tämän myötä revittelemään pääinstrumentillaan kitaralla ja tämä toi keikkaan virkistävää vaihtelua.
Loppupuolen Summer of 69 -ilottelua (Bryan Adams) voisi pitää tyylirikkona, kyseessähän ei ole samanlainen tukkahevin klassikko kuin setin muut kappaleet. Yhtye hoiti siltin senkin maaliin silkalla ilolla ja energialla.
Sama taktiikka oli käytössä läpi koko vedon. Yhtyeestä toki löytyy yhteenlaskettua taitoa vaikka muille jakaa, mutta välillä huomasi selvästi, ettei kaikkia kohtia oltu harjoiteltu mitenkään äärimmäisellä tarkkuudella. Etenkin kappaleiden lopetukset menivät ”vilkuillaan toisiamme ja loppu tulee yy-kaa-koo-nyt” -taktiikalla. On kuitenkin oma taitonsa saada tällainenkin näyttämään ja kuulostamaan vaivattomalta ja uskottavalta. Monessa kohtaa Archie bassoineen tuntui hoitavan suurinta vastuuta homman kasassa pitämisessä.
Kaikkiaan keikka oli juuri sitä, mitä lääkäri määräsi: glam rock -fanien selkärankoihin iskostuneiden kestohittien soittamista, näyttävää livetyöskentelyä ja hyväntuulista asennetta. Ilta oli täynnä yhteislaulua, alkoholia, hikeä ja tanssia.
Klikkaa kuvaa isommaksi ja navigoi nuolin. Kuvat: Tuomas Mettänen
