Teksti: Jaakko Silvast, kuvat: Iitu Purhonen
Hanoi Rocksin taakseen jättäneet Michael Monroe ja basisti Sami Yaffa perustivat rumpali Jimmy Clarkin ja kitaristi Jay Heningin kanssa New Yorkissa 1990-luvun alussa Demolition 23 -yhtyeen, joka julkaisi vuonna 1994 ainokaisen, bändin nimeä kantaneen levyn. Yhtyeen ensimmäinen tuleminen päättyi noin vuoden kuluttua kyseisestä albumista, mutta bändi ja sen musiikki ovat nauttineet vähintäänkin kulttimainetta näihin päiviin saakka.
Demolition 23 nousi uudestaan lavalle Michael Monroen kuusikymppisillä Helsingin vanhassa jäähallissa vuosi sitten syyskuussa. Lyhyen läntä, mutta onnistunut veto sekä Demolition 23 -levyn uudelleen julkaiseminen vinyylinä sysäsivät lumipallon liikkeelle, ja bändi päätti toteuttaa kuuden keikan Suomen-kiertueen tänä syksynä.
Jyväskylän Lutakkoon Demolition 23 saapui rundin neljännelle keikalle lokakuun ensimmäisen torstain iltana. Loppuunmyyty tanssisali sai ensi hetkestä päällensä täysilaidallisen vanhan liiton väärentämätöntä rock-energiaa. Ilta raapaistiin käyntiin Demolition 23 -levyn avaavalla Nothing’s Alrightilla. Lavalla riehunut nelikko Monroe, Yaffa, jo 1990-luvulla yhtyeen keikoilla soittanut vanha Hanoi Rocks -sotaratsu Nasty Suicide sekä Monroen soolobändin rumpali Karl Rockfist paahtoi sata lasissa ja ilman välispiikkejä ensimmäiset kymmenkunta biisiä aina levyn kovimpaan hittiin, Hammersmith Palaisiin saakka.
Etenkin itse tirehtööri Michael Monroe näytti, missä kansainvälisessä rocktähteydessä on kysymys. Päälle kuusikymppinen vieteriukko pomppi, juoksi ja keekoili ympäri lavaa mikrofoni toisessa ja mikkistandi toisessa kädessä. Keikan loppupuolella Makkonen vieläpä hyppäsi roikkumaan Lutakon kattorakenteisiin. Kaiken tämän ohella Monroe lauloi hyvin ja yksinkertaisesti näytti hyvältä, kuten itsensä hyvässä kunnossa pitänyt rokkari vain voi näyttää.
Eikä jäänyt bändikään pekkaa, tai tässä tapauksessa mattia, pahemmaksi. Sami Yaffa tykitti nelikielisellään räjähtävää ja tuhtia taustakomppia, jonka päällä edelleen kitaristina vallan pätevä Nasse sai riffitellä ja soolottaa irtonaisesti ja pääosin tarkastikin. Herra Stenforsin lavapreesens oli yhtyetovereidensa tapaan jäätävän cool. Myös patteristi Rockfist sopii Demolition 23:n miesvahvuuteen kuin nenä päähän. Mies lyö lujaa ja taimi pitää tarkasti.
Demolition 23 on omien biisiensä ohella kierrättänyt setissään muutamia vanhoja Hanoi Rocks -paloja (Tooting Bec Wreck, Problem Child, In the Year 79) sekä rock- ja punk-vetoja The Damnedilta, The Stoogeesilta, MC5:ltä, Dead Boysilta, The Heartbreakersilta, The Rutsilta, UK Subsilta sekä Yaffan ja Monroen vanhalta bändiltä Jerusalem Slimiltä. Yhtyeen oman materiaalin sekaan valitut lainat istuvat saumatta. Biisit ovat sinällään yksinkertaisia, mutta niiden väärentämättömän energian Demolition 23 onnistui ainakin Lutakossa, ja somepalautteesta päätellen myös muilla keikoilla, toimittamaan takuuvarmasti.
Suomalaisen rock-osaamisen menneisyys on rockin nykyisyyttäkin, ainakin Michael Monroen ja kumppaneiden toimesta. Maamme ensimmäisen rockvientitoivon Hanoi Rocksin maagiset ja alati relevantit tekijämiehet ansaitsevat ehdottomasti jatkoa Demolition 23 -yhtyeelleen. Toivon todella, että bändi palaa keikkalavoille myös tämän syksyn jälkeen, koska tämä ryhmä näyttää estoitta ja aidosti, mistä rock n’ rollissa on kysymys.
