Inquisition, Korgonthurus – 19.11.2016 Tampere, Klubi
Tätä black metalin iltamaa oli odotettu. Jo 80-luvun lopulta toimineen kolumbialaislähtöisen, myöhemmin yhdysvaltalaistuneen Inquisitionin uraa on tullut seurailtua suurella mielenkiinnolla.
On miltei uskomatonta, miten duona voidaan loihtia pihalle niin ilmeikkään ja omaperäisen kuuloista materiaalia. Pari kaksikon live-esitystä nähneenä on tullut todettua yhtyeen mustan taiteen roihuavan lavaolosuhteissa vielä aivan uudella liekillä.
Inquisitionin lämmittelypestiä oli toimittamassa kotimainen mustan metallin nimi, Korgonthurus. Hiljattain toisen albuminsa, Vuohen siunauksen julkaisseessa bändissä vaikuttaa kotimaisen black metalin kestotekijöitä. Tuottavimpina kyseisistä herroista lienee kunnostautunut esimerkiksi Totalselfhatredista ja entisinä Hornan jäseninä tutut Corvus ja Saturnus.
Kehut yhtyeen ulosannista eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. Ilmaisusta huokuu kotimaisen mustan metallin tunnusmerkit, kuten väkevä rienaavuus ja tunteenpalo. Monessa mielessä kappaleet tuovat mieleen Hornan kaltaiset lajityypin pitkäaikaisedustajat. Toisaalta taas yhtye onnistuu sisällyttämään meininkiin jotakin erilaisempaa pahansuopuutta ja diabolista atmosfääriä. Varsin vahvasti ja hyvillä soundeilla läpiviety esitys antoi joka tapauksessa aihetta lisätutustumiselle.
Pienestä rumpumikityksen ja miksaajien kommunikoinnin ongelmasta johtuen Inquisitionin keikan aloitus viivästyi noin 15 minuuttia. Kun esitys viimein käynnistyi, se löi kyllä totisesti laudalta, näin lievästi sanottuna. Kertoo aika hurjasti keikan laadukkuudesta, jos huomaa olevansa kylmänväreillä lähestulkoon koko sen keston ajan.
Ainoastaan kitaristi-vokalisti Dagonista ja rumpali Incubuksesta koostuvan bändin voi sanoa peittoavan kaikilla osa-alueilla monia alan yrittäjiä. Sisältö, tyylittely ja tunnelmanluominen ovat kaikki tällä kaksikolla mielettömän kovalla tasolla. Kun pirullisen monivivahteinen soitanta yhdistettynä vähintäänkin korkeateemaisiin lyriikoihin tapaa kuulijan, tajuaa olevansa ytimiään myöten niiden pauloissa.
On vaikea käsittää, kuinka valtavan suuret ja hypnoottiset soundit yhdellä kitaralla saa luotua. Bändin sisäkeikoilla asia on osoittautunut korostuneimmaksi, ja tällä kertaa kaikki oli siltä osin täydellistä. Ei voi myöskään liikaa painottaa, kuinka hienosti Dagonin flegmaattinen ja kuin loitsuja lateleva ääni sopii yhtyeen tyyliin. Aluksihan miehen Immortalin Abbathia muistuttava karhea raakkutulkinta hieman huvitti. Sittemmin tajusin, ettei yhtye olisi yhtä vaikuttava ilman sitä.
Esityksellisesti erityishuomion ansaitsee duon erittäin siistin ja mainion näköinen lavaperformanssi. Erityisesti Dagon piti show’ta varman huolitellusti hallussaan liikkumalla lavalla säännöllisen tasapuolisesti mikiltä toiselle. Ylipäätään tuli vaikutelma, että lavaeleet olivat valmiiksi suunniteltuja. Nämä asiat yhdistettynä kaksikon jäätävään itsevarmuuteen, valtaisaan kokemukseen ja hiottuun yhteispeliin tekivät yleisöstä selvää jälkeä.
Bändin elokuussa julkaistua jylhää, Bloodshed Across the Empyrean Altar Beyond the Celestial Zenithiä promonnut keikka tarjosi unohtumattoman metalli-illan. Voinen myös julistaa, että tämä meni heittämällä vuoden kovimmaksi vedoksi. Olisihan tätä herkkua seurannut mielellään kauemmin kuin tunnin. Näinpä pitää vain toivoa, että yhtye saataisiin takaisin Suomeen mahdollisimman pian. Itselleni Inquisition edustaa kaikilta osin nykypäivän tyylitajuisimman ja koukuttavimman black metalin sarjaa.