”Pelkät blastbeatit eivät tee metallimusiikista black metalia” – haastattelussa kotimainen Chamber of Unlight

Tutuista hahmoista koostuvan Chamber of Unlightin ensimmäisen julkaisun valmistuminen kesti kauan, mutta lopputulos palkitsee laadukkaan black metalin ystävät odotuksen edestä.

27.08.2017

Chamber of Unlightin nimikko-ep:n hioutuminen valmiiksi kesti ymmärtääkseni vuosien ajan. Mikä viiden biisin valmistumisessa otti lopulta niin kauan?

– Aihioita on kertynyt vuosien varrella runsaasti, ja varhaisimmat tallenteet ovat jo 90-luvun puolelta, kielisoittimista ja laulusta vastaava Necrosis aloittaa.

– Tämän julkaisun kappaleet on saatettu valmiiseen muotoon yhdessä hyvinkin nopeassa sessiossa. LRH [mm. Horna ja Baptism] tosin nauhoitti rummut eri aikaan ja hieman paremmissa puitteissa kuin missä muu materiaali äänitettiin.

– Kappaleet ovat olleet julkaisuvalmiina jo vuosia, mutta koin, että suurin tyydytys oli saavutettu saatuani nämä teokset taltioitua vihdoin itseäni miellyttävään muotoon. Asiat ottivat askeleen eteenpäin, kun Molestor Kadotuksen Spread Evil tarjoutui julkaisemaan kappaleet kasettiformaatissa.

Myös Ajattarassa, Chaosweaverissä ja Deathchainissä vaikuttava Necrosis (alias Kuolio) poistui Shade Empiren mikin varresta suunnilleen samaan aikaan Chamber of Unlight -levyn ilmestymisen kanssa. Onko näillä asioilla jokin yhteys?

– On sinänsä sattumaa, että nämä asiat tapahtuivat lähes samanaikaisesti. Voin kuitenkin sanoa, että turha painotaakka on nyt poissa harteiltani ja voin keskittyä täysin musiikkiin, jonka koen omakseni, oli kyse sitten Chamber of Unlightista tai muista bändeistä, joissa vaikutan.

Musiikkianne kuvaillaan ”Satanic Luciferian Black Metaliksi”. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

– Sitä maailmankatsomusta ja ajatusmaailmaa, mitä black metalin tulisi edustaa. Kesyttämätöntä energiaa.

– Pelkät blastbeatit eivät tee metallimusiikista black metalia. Silti tämä näyttää olevan valitettavan usein kriteeri, jolla bändit luokitellaan. Sisällön pitää ratkaista tarjoilumuotoa enemmän.

Musiikkinne on nostalgista skandinaavista black metalia, joka nojaa erityisesti 1990-luvun kaman suuntaan. Lähditkö hakemaan tällaista musiikillista linjausta tietoisesti?

– Musiikissa paistaa läpi vaikutteet, joiden parissa olen varttunut, ja juuri 90-luvun black metal teki lähtemättömän vaikutuksen. Kaikkea ei ollut saatavilla yhtä helposti kuin nykyään, ja uusien löytöjen tekeminen tuntui lähes maagiselta. Sitä fiilistä on hankala enää toistaa.

– En voi pakottaa itseäni tekemään tietyn tyylistä musiikkia, koska kaikki syntyy luonnostaan, ja niin sen kuuluu mennäkin. Nykyään musiikista on tullut enemmän kertakäyttöistä tai keräilytavaraa – riippuen formaatista, jossa sitä kulutetaan.

– Black metalin kohdalla on kuitenkin ilahduttavaa nähdä sitä samaa tunteenpaloa, joka on ottanut vuosien varrella askeleita hengellisempään suuntaan kuin 90-luvulla. Silti tuon ajan julkaisut ovat itselleni ehdottomasti ne tärkeimmät, ja niiden pariin palaan aina uudestaan.

Chamber of Unlight on toistaiseksi kahden miehen bändi. Onko ajatuksena, että kaksikosta kasvaisi ihan keikkaileva ja aktiivisesti musiikkia julkaiseva, kokonainen yhtye?

– Ainakin julkaisuja on luvassa lisää, ja toivottavasti hieman nopeammalla aikataululla. Live-esiintymiset eivät ole poissuljettu ajatus, sillä nautin kyseisestä toiminnasta suuresti. Aika näyttää, mihin suuntaan yhtyeen polku lähtee johtamaan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 5/2017.

Lisää luettavaa