Totenritual vaikuttaa Belphegorin väkevän uran vakavimmalta albumilta. Ollaanko bändissä samaa mieltä?
– Kyllä, kaikki kuulostaa aiempaa brutaalimmalta ja riivatummalta. Löysimme nopeasti ritualistisen tunnelman, joka kantoi projektia alusta alkaen, laulaja-kitaristi Helmuth Lehner vakuuttelee.
– Emme jämähdä yhteen kaavaan, vaan pyrimme työskentelemään eri studioissa eri tuottajien kanssa, mikä auttaa pitämään liekkiä yllä. Pyrimme kokeilemaan eri juttuja menettämättä Belphegorin soundia, koska vihaan jämähtämistä!
Jotkut menneisyyden sanoituksenne ovat olleet seksuaalisesti latautuneita, suurimmilta osin jopa perverssejä, mutta tällaisia tekstejä ei tunnu löytyvän uudelta albumilta. Miltä kantilta käsittelette nyt seksuaalisuutta?
– Seksuaalimagia ja asioiden luominen itse ovat edelleen osa Belphegorin sanoituksia, vaikka aiheet saattavat olla piilossa hieman aiempaa paremmin.
– On mahdoton erottaa seksiä ja pahuutta. Lucifer Incestusilta [2003] löytyvä Diaboli Virtus In Lumbar Est -kappale tiivistää asian täydellisesti. Nimi on vanha latinankielinen lause, joka tarkoittaa paholaisen voiman löytyvän hänen lantiostaan.
Mitä muita aiheita käsittelet Totenritualilla?
–The Devil’s Son kertoo viulisti Niccolò Paganinista. Hänen kalpea ihonsa, musta vaatetuksensa ja pirullinen lahjakkuutensa saivat ihmiset ajattelemaan, että hän on tehnyt diilin paholaisen kanssa.
– Apophis – Black Dragon, pimeyden ja kaaoksen herra, tuhoutumaton musta lohikäärme. Jos katsot liian kauan hänen silmiinsä, kuolet. Egyptiläinen mytologia kertoo hänen olevan auringon [Ra] vanhin vihollinen, joka on syntynyt jumalatar Neithin syljestä, Lehner avaa seuraavaa biisiä.
– Tuon kappaleen sanoitukset on kirjoitettu neljällä eri kielellä. Olen käynyt Egyptissä kolmesti, ja minulla on ollut mahdollisuus vierailla monissa muissakin upeissa paikoissa. Olen käynyt Gizan pyramidin sisällä ja seissyt kaksi kertaa Auringon pyramidin huipulla Meksikossa. Olen myös käynyt Kuninkaiden laaksossa, Karnakin temppelissä sekä kairolaisessa museossa, jossa näin Tutankhamonin muumion, joten tiedän, mistä puhun.
– Päätösbiisi Totenritual eroaa muusta annista. Säkeistöistä löytyy Aleister Crowleyn vanhoja maagisia kirjoituksia, ja kappale juhlistaa sisäistä ekstaasia ja itsensä voimaannuttamista, jotka syntyvät seksuaalisesta nautinnosta. Jokaisen aktin ei ole tarkoitus luoda uutta elämää, ja tämä on pilkkaa kristittyjä arvoja kohtaan.
Olette kokeneet uranne aikana melkoisen määrän ongelmia. Onko koskaan tullut mieleen laittaa lappu luukulle?
– Erityisesti ensimmäiset 15 vuotta olivat raskaita. Olimme kohtuuttomia, saimme paskaa niskaan ja koetimme olla maailman äärimmäisin bändi. Olimme niihin aikoihin melko sekaisin. Mutta noihin vuosiin mahtui hyviäkin hetkiä, kuten soittaminen ympäri maailman sekä hikisillä klubeilla että suurilla festareilla.
– Kun asiat menevät hyvin, siitä saa paljon energiaa. Kun menossa on intensiivinen keikka ja näkee porukan diggailevan meininkiä sekopäisinä, se on mahtava fiilis! Vastavuoroisesti on ollut aikoja, jolloin kaikki tuntuu menevän päin vittua, koska emme ole kulkeneet helpointa tietä. En ole kuitenkaan ajatellut lopettamista koskaan vakavasti.
Mitä kuolema edustaa sinulle?
– Kuolema on kaikkialla! Se leijuu koko ajan yllämme. Kutsun itseäni ateistiksi, jonka ajatukset viittaavat nihilismiin – en kumarra tai rukoile yhtäkään jumalaa. Uskon, että ihmisen sielua ei voi tappaa, eikä se kuole samalla kun liha mätänee.
– Saatanallisen kuvaston ja sanaston tarkoitus on provosoida ja tehdä selväksi asenteemme kristinuskoa kohtaan. Saatana tarkoittaa vastustajaa, ja koska me vastustamme ja vihaamme kirkkoa, on luonnollista valita Saatana kuvastamaan kapinaamme.
– Meidän satanismimme ei ole uskonnollista, koska emme palvo mitään yliluonnollista. Satanismi on meille pikemminkin sotahuuto ja luonnollinen ”asevalinta”.
Julkaistu Infernossa 8/2017.