Miten Isengard sai alkunsa?
– Aloin tehdä kaikenlaisia omia nauhoituksia joskus vuonna 1987. Purkitin rumpuosuudet kasetille ja luukutin sitten niitä komppeja mahdollisimman kovaa stereoista ja soitin päälle kitaraosuuksia toisen nauhurin äänittäessä. Touhu oli siis hyvin primitiivistä, ja sellaisena se myös jatkui.
– Katson Isengardin syntyneen 1989. Valhall-yhtyeemme oli kasaamassa Amalgamation-demoa eräällä mökillä ja teimme satunnaisia nauhoituksia kesän edetessä. Aina kun Valhallin ”päivän urakka” oli päätöksessä, ryhdyin työskentelemään omien ideoideni parissa. Darkthrone soitti tässä vaiheessa tietynlaista death metalia, eivätkä läheskään kaikki aihioni tuntuneet sopivan siihen konseptiin. Ajattelin aluksi, että Isengard on Darkthronen tyylistä kauaksi putoava death metal -bändi, jossa kuulee myös black metal -tuulahduksia. Samana kesänä kirjoitin biisin The Light, johon tuli puhtaita lauluosuuksia. Silloin ajattelin, että jaahas, minulla on taas uusi projekti. Hah hah!
– Vuosien 1989–95 aikana päädyin kirjoittamaan hyvin monenlaista musiikkia. Rakastin Candlemassin Epicus Doomicus Metallicusia, ja sävelsin itsekin doom metal -riffejä. Intoilin Immolationin ensimmäisestä demosta sekä Necrophagian Season of the Dead -albumista, ja tein death metalia niiden innoittamana. Bathoryn black- ja viking metal -aikakaudet olivat tietenkin valtavan inspiroivia. Musiikillisiin tekemisiini vaikutti suuresti myös se, että ostin syntetisaattorin vuonna 1992.
Ensimmäinen Isengard-albumi Vinterskugge ilmestyi keväällä 1994. Mitä mieleesi nousee, kun palautat ajatuksesi tuon pitkäsoiton äärelle?
– Ensinnäkin levy koostuu kolmesta musiikillisesti erilaisesta teoksesta: mainitun kesän aikana tehdystä Spectres over Gorgoroth -demosta sekä Horizons- ja Vandreren-nimen saaneista sessioista vuosilta 1991–93. Jossakin vaiheessa satuin kysäisemään Darkthronen levy-yhtiöltä Peaceville Recordsilta, haluaisivatko he julkaista Isengardin albumin ja sain pian myöntävän vastauksen. Huomautettakoon, että viimeistään tähän debyyttilevyyn mennessä Isengardista oli muovautunut projekti, jonka nimen alla pystyin tekemään kaikenlaista musiikkia – toisin sanoen se alkuperäinen idea death metal -projektista oli hautautunut aikoja sitten.
– Mainitsin jo ensimmäiset nauhoitukseni vuonna 1987… No, jatkoin myös myöhempinä vuosina erittäin primitiivisellä työskentelylinjalla. Kaikki kesän 1989 jälkeen syntyneet Isengardin biisit on nauhoitettu neliraiturilla olohuoneessani, joka toimi 1990-luvun alkuvuosina myös eräänlaisena treenikämppänä. Nauhoitin rummut yhdellä mikillä yhdelle kanavalle – mikrofonin oikean paikan löytäminen oli vähintäänkin haasteellista –, ja muihin kanaviin tulivat kitara ja basso sekä mahdollisesti syntetisaattori. Lauluosuudet purkitin siinä vaiheessa, kun siirsin nauhoitukset lopulliselle ”masterkasetille”.
Entä kesällä 1995 ilmestynyt Høstmørke-albumi… Mitkä ovat päällimmäiset ajatuksesi siitä?
– Moonfog Productionsin Satyr ilmoitti olevansa kiinnostunut julkaisemaan Isengardin kakkoslevyn, jos minulta vain löytyy materiaalia. Kirjoitin sitten black metal -henkisiä ja vanhoista norjalaisista folk rock -levyistä vaikuttuneita kappaleita ja nauhoitin ne muutamassa eri sessiossa.
– Muistan esimerkiksi laulujen tekemisen… Niin ensimmäisen kuin toisenkin albumin lauluosuuksien purkittaminen oli nimittäin varsin spontaania toimintaa. Black metal -rääkymiset ovat periaatteessa nauhoitushetkellä improvisoituja, kun taas puhtaat lauluosuudet ovat vähän enemmän mietittyjä. Taisin joskus jopa harjoitella niitä ennen recin painamista. Yritin aina saada laulut purkkiin yhdellä otolla, sillä silloin niihin tuntui tulevan eniten haluttua fiilistä. Sanoituksilla taas ei ollut juurikaan väliä, sillä musiikki on aina tullut minulle ensin.
– Jos mietin omaa puhdasta tulkintaani, niin suurin innoittajani on Uriah Heepin Sweet Freedom -albumi. Sain sen vähintäänkin erikoiselta sedältäni vuonna 1974, jolloin olin kolmivuotias. Rumputyöskentelyäni kautta vuosien eniten innoittanut levy taas voi hyvinkin olla Grand Funk Railroadin Phoenix. Olen tosissani!
Høstmørken kansikuvan otti Satyriconin kippari Sigurd ”Satyr” Wongraven syksyllä 1994, kun olitte vaeltelemassa norjalaisilla vuorilla. Kertoisitko hieman tästä retkestä?
– Vuokrasimme mökin läheltä Ottan paikkakuntaa ja vierailimme ensiksi maineikkaan norjalaisen meedion Marcello Haugenin asuintalolla Thokampen-vuorella. Samalla reissulla kävimme katsomassa Prillar-Gurin patsasta Ottan keskustassa. Legendan mukaan Prillar-Guri oli rohkea nainen, joka puhalsi 1600-luvun alkupuolella torveensa läheisen vuoren huipulla ja varoitti siten paikallisia asukkaita skotlantilaisten hyökkääjien saapumisesta. Legendaarinen norjalainen folkyhtye Folque julkaisi tapahtumasta innoittuneen kappaleen ensilevyllään vuonna 1974, ja tämä nimenomainen albumi toimi suurena innoittajana Isengardin folkvaikutteisemmille biiseille.
– Näiden kulttuurivierailujen jälkeen kannoimme vuokramajalle kasan väkijuomia sekä tehokkaan boomblasterin ja kuuntelimme helvetin kovalla äänenvoimakkuudella ainakin The Prodigyn Music for the Jilted Generationia sekä Satyriconin The Shadowthronea. Muistan olleeni niin innostunut, että daivasin sohvalta suoraan mökin lattialle. Hah hah!
– Vinterskuggen kansi muuten syntyi sattumalta. Menimme vain huviksemme ottamaan joitakin mustavalkoisia kuvia paikalliseen metsään, ja päädyin sitten käyttämään yhtä otosta levyn kannessa, sillä kuva ja albumin otsikko tuntuivat sopivan täydellisesti yhteen. Levyn nimi taas tuli suoraan Tiamatilta, jolla oli kappale nimeltään A Winter Shadow.
Luin jostakin, että Høstmørken kansikuvassa käyttämääsi kaulakoruun liittyy tarina jos toinenkin.
– Ostin riipuksen eräästä oslolaisesta puodista 1993 tai 1994, kun olin menossa töiden jälkeen Elm Street -pubiin. Käytin korua jatkuvasti vuoteen 2012 asti, mutta sitten se valitettavasti hukkui jonnekin, kun kiirehdin paikallisbussiin erään pitkän työvuoron jälkeen.
– Taisi olla vuosi 1998, kun näin eräässä lehdessä Ace ”Quorthon” Forsbergin haastattelun, ja hänellä oli jutun kuvassa täsmälleen samanlainen kaulakoru. Okei, maailmassa on kummallisempiakin yhteensattumia, mutta olin silti todella vaikuttunut siitä, että eräs suurimmista esikuvistani oli ripustanut kaulaansa samanlaisen koristeen!
Mennäänpä sitten lokakuussa ilmestyvän Vårjevndøgn-abumin äärelle. Miksi Isengard julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen?
– Tein vuosina 1989–95 monenlaisia nauhoituksia, ja taltioin aikaansaannoksiani kaikenlaisille kaseteille. Monet nauhat katosivat ajan kuluessa, mutta olen löytänyt niitä mitä kummallisimmista paikoista. Minulla oli vuosien ajan sellainen muistikuva, että olen nauhoittanut – enemmän tai vähemmän kaljapäissäni – perinteisestä heavy- ja doom metalista vaikuttuneita biisejä, mutta kasetit pysyivät pitkään piilossa… Erään kerran sitten löysin nauhan ja toisen ja kolmannenkin. Vårjevndøgn-levy koostuu nimenomaan näistä löydöksistä. Kasetteja voi toki löytyä lisää, joten Isengard saattaa julkaista joskus neljännenkin levyn.
Entä milloin luvassa on tuoretta Darkthronea?
– Kun Old Star ilmestyi toukokuussa 2019, olin jo kirjoittanut varsin paljon uutta materiaalia Darkthronelle. Ted [laulaja-kitaristi Nocturno Culto] on ollut kiireinen muiden projektien kanssa, mutta nyt hänkin on ehtinyt kirjoittamaan uusia juttuja. En tiedä vielä aikatauluista, mutta uutta Darkthronea on toki luvassa!
Julkaistu Infernossa 8/2020.