”Black metal -rundit eivät ole tervejärkisten hommaa” – Saturnian Mist Itä-Euroopassa

Suomalainen Saturnian Mist kiersi Itä-Eurooppaa reilun viikon. Laulaja fra. Zetekhin kiertueraportti kertoo pitkän kaavan mukaan, kuinka rundinoviisit pärjäsivät halvan viinan ja vaatimattomien keikkaolosuhteiden parissa.

27.11.2015

Loppukeväästä 2015 julkaistun toisen levymme Chaos Magickin tiimoilta suunniteltu Euroopan-invaasio starttasi Itä-Euroopan-kiertueella 6. marraskuuta Unkarin Szegedistä. Rundi tuli olemaan ensimmäinen kiertueemme, sillä kuukautta aiemmin tapahtuvaksi suunniteltu minirundi norjalaisen Dødheimsgardin kanssa peruuntui DHG:n mystisen ”logistiset syyt” -peruuttamisilmoituksen myötä. Mielenkiinnolla odotettiin, kuinka tuo kunto mahtaa kestää, sillä tapana ei ole ollut löysäillä.

Peruuntumisia sattui valitettavasti lisää jo ennen kuin rundi kerkesi edes alkaa, sillä juuri ennen lähtöämme keikka Romanian pääkaupungin Bukarestin Club Fabricassa peruuntui meistä riippumattomista syistä. Viikkoa aiemmin Bukarestin Club Colectivissa Goodbye to Gravityn keikalla sattui tulipalo, jossa kuoli n. 50 ihmistä ja satoja loukkaantui. Miltei kaikki Romanian baarit pistivät ovensa kiinni korruptiosyytösten ja tarkastuksien pelossa, ja täten myös miltei kaikki keikat peruttiin koko maasta, lukuunottamatta meidän vetoamme Oradeassa, Korpiklaanin vetoa Timisoarassa ja Cradle Of Filthin vetoa Cluj-Napocassa.

Bukarestin-keikka siirtyi lyhyellä varoitusajalla Bulgarian ja Romanian välisen rajan tuntumaan Svishtovin kaupunkiin. Näistä kuitenkin lisää myöhempänä. Kaiken kaikkiaan, meillä ei ollut mitään hajua mitä odottaa yhtään mistään, hahah. Axegressorin (olivat kiertäneet samoja mantuja keväällä) Jussi Helenius varoitteli, että tekniikka yms. saattavat olla vähän miten sattuu, mutta että yleisön pitäisi olla kaistapäisintä ikinä. Sehän passaa. Let’s go!

06.11 – Szeged, Unkari

saturnian_mist_szeged_unkari

En pahemmin kattonut kelloa koko aikana. On siis hieman usvan (sic) peitossa, milloin mikäkin tapahtui, mutta tuskinpa sillä on väliä – kuten millään muullakaan isommassa mittakaavassa. Kuskimme Ivan tuli hakemaan Budapestistä jossain vaiheessa aamua, ja siitä ajettiin Szegediin.

Osuva synkronisiteetti rundiin ilmeni heti Budapestissä, sillä siitä eteenpäin muutama päivä oli täyttä usvaa kaikkialla – Saturnian MIST saapuu Itä-Eurooppaan, kirjaimellisesti. Matka bussissa meni rattoisasti, sillä ennen keikkaahan ei tietenkään ryypätty ollenkaan, vaan kuntoiltiin, luettiin Platonia ja kuunneltiin klassista musiikkia samalla kun pelattiin shakkia ja maisteltiin viinejä, koska ”terve sielu, terveessä ruumiissa” ja ideologinen puhtaus rules ok. Right.

Szegedissä soitettiin Live Music Clubilla paikallisen Scorched-Earthin toimiessa lämppärinä. Paikassa ei ollut tarpeeksi mikkejä meidän setille, joka kattaa yhteensä kahden kitaristin, basistin ja laulun lisäksi neljä rumpalia – joista yksi olen minä, kun huutamiseltani ehdin. Tuumailtiin sitten perkussionisteillemme fra. Vilelle ja fra. Kultille, notta hakatkaa niitä rumpuja sitten vaan niin vitun kovaa, että varmasti kuuluu. Pitää muuten tässä vaiheessa sanoa, että fra. Vilehän on meidän perinteisen rumpusetin kannuttaja eli ns. ”oikea rumpali”, ja muut perkussionisteja, mutta Vileltä pamahti välilevy paskaksi juuri ennen rundia, joten istuminen ja polkeminen ei tullut kysymyksen.

Perkussionistimme fra. Sota – joka on ansioitunut myös mm. Telochin ja Vergen rumpalina – suostui sitten tuuraamaan, ja koska fra. Vile pystyi seisomaan, liikuttamaan käsiään ja lääkepöllyissä myös riehumaan, hän siirtyi soittamaan perkussioita. Eli roolit vaihdettiin päikseen. Jotain hyötyä, että bändissä on vitusti rumpaleita!

Scorched-Earthin aikana paikalla ei ollut juuri ketään, joten mietitytti, että mitähän tästä tulee. Onneksi kuitenkin jengi löysi itsensä paikalle ennen settiämme. Huomasin yllätyksekseni, että jengillä oli meidän diskografiasta tiedossa muutakin kuin vain viimeisin lättymme. Oltiin treenattu rundia varten jonkinmoinen kasa biisejä esityskuntoon, pääfokuksen ollessa kuitenkin Chaos Magick -levyllä. Sovittiin ennen keikkoja, että mitään sovittua biisijärjestystä ei ole, vaan katsotaan mitä tapahtuu, mitä soitetaan ja mitä ylipäänsä tehdään. On paha sanoa, mitä kaikkea lavalla tapahtuu, kun siinä vaiheessa oma minuus unohtuu, ja sitä vaan antautuu kaikille impulsseille ja hulluudelle, mitä sisältä ja ulkoa sattuu kumpuamaan.

Yleisö lähti Szegedissä kuitenkin heti täysillä mukaan ja meidän setti kesti vissiin suht pitkään. Innostuttiin vetämään biisien väleihin voodoo/shamaani-tyyliin improvisoituja rituaalihakkauksia ja yleisö imeytyi näihinkin täysillä mukaan. Vaikka pääpointti olikin moshauksessa, niin porukka yleisössä tanssi välillä. Mitä vittua? Ihan vitun jees! Estot pois!

Fra. Kult vei jossain vaiheessa ylimääräisiä perkussioita yleisöön, ja alkoi rakentamaan jonkin sortin ”satanic rumpupiiriä”, ja keikan loppupuolella oli aika monta rumpalia hakkaamassa tahtia ja kutsumasta kaaoksen voimia esiin. Biisijärjestyksestä ei ole mitään muistikuvaa, mutta The True Law vedettiin viimeisenä, ja ko. biisin aikana alkoi viski painamaan solar plexus -chakraa siinä määrin, että oksennus rupesi lentämään kertsiä huutaessa. Kun biisi loppui, oli pakko juosta oksentamaan. Jätkät tulivat repimään takaisin lavalle vaikka siinä omassa oksennuksessani yritin meditoida kosmoksen olemusta ihan rauhassa. Lopussa en oikeasti tuntenut yhtään mitään. Kaikki voimat menivät. Tässä vaiheessa jo mietti, että miten vetää vielä kahdeksan keikkaa samalla intensiteetillä, kun oli jo nyt täysin paskana.

Ensimmäisen illan ylläribonuksena toimivat vielä majoitusongelmat. Meille oli varattu hostelli jostain perseestä. Kello oli mitä lie aamuyötä, ja hostellin ovet olivat lukossa, eikä paikalla ollut ketään. Mentiin sitten takaisin baariin miettimään, notta mitäs sitä sitten tehtäisiin. Baarin omistaja kuuli ongelmistamme, ja sanoi, että kun baari menee kohta kiinni, niin ”nukkukaa vaan täällä”. Paras äijä! Jätti se meille kyllä jonkun vahdin sinne kattomaan, ettei juoda taloa tyhjäksi, mutta silti! Hail Szeged!

07.11 – Oradea, Romania

saturnian_mist_oradea_romania

Aamu alkoi itämaisen filosofian tutkiskelulla, joogalla ja aikidolla, niin kuin jokaisen hengellisen black metal -bändin aamun pitäisi alkaa. Haistakaa oikeesti vittu!

Ivanin johdolla lähdimme Oradeaan, Pohjois-Romaniaan, mihinkäs muuallekaan, kuin historialliselle Transilvanian alueelle! Usva ei ollut kadonnut ja Transilvania näytti aika paljon sellaiselta Transilvanialta, joksi se oli maalattu kauhuelokuvissa ja -kirjallisuudessa. Tämän Oradean-keikan teki tosiaan mielenkiintoiseksi seikka, että koko Romaniasta oltiin peruttu miltei kaikki keikat tulipalon ja siitä alkaneiden tapahtumien johdosta, jonka myötä tyytymättömät kansalaiset pistivät hulinaksi vaatien mm. hallituksen eroa. Pääministeri oli kuulemma eronnutkin. Joskus se toimii. Olihan se Romania aika rempallaan. Ränsistyneitä taloja siellä täällä, tiet hoidettu ihan miten sattuu ja sitten kuitenkin priimakunnossa olevia kultakattosia kirkkoja putipuhtaina niiden vieressä. Ilmankos vituttaa.

Ilmeisesti 90 prosenttia baareista oli hoitanut paperityönsä yms. muut asiat päin vittua ja lahjotut viranomaiset olivat päästäneet turvallisuusratkaisuja läpi sormien, joten siksi suurin osa baareista pisti ovensa kiinni, mikä johti suureen määrään peruuntuneita keikkoja. Meidän Oradean-keikka Rock & Metal Bar Abyssissa oli keritty perua jo KAHTEEN otteeseen, mutta yleisön ja paikallisen promoottorimme Titusin myötä keikka saatiin taas tapahtuvaksi. Kun saavuttiin Abyssiin, niin Titus ja omistaja kertoivat, ettei ko. tapahtuma ollut ”kauhean laillinen” sillä hetkellä, ja että paikallinen poliisi, tarkastaja tai molemmat saattoivat tulla kesken illan jos saisivat vihiä konsertin toteutumisesta. Jos he tulisivat, niin se ilta olisi ollut sitten siinä. Sen enempää spekseihin menemättä, Abyssin omistaja teki aikamoisia uhrauksia, notta keikka saatiin toteutumaan ja siitä eternal hails Oradeaan ja Abyssiin!

Late Night in Transilvania osoittautuikin ihan helvetin mahtavaksi illaksi! Sama meno jatkui, mikä alkoi Szegedissä, mutta isommalle porukalle ja vielä mielipuolisempana! Lämppäribändiä ei ollut, liittyen Club Colectivin onnettomuuteen. Pääasia, että jengi kuitenkin löysi paikalle kaikesta huolimatta, ja millä intensiteetillä!

Meillä oli taas setin loppupuolella koko baari täynnä rumpaleita. On hankala pukea sanoiksi, millainen fiilis on, kun vedetään biisiä, ja yleisössä yhtä rumpua oli soittamassa VIISI ihmistä – ja vieläpä tahtiin. Sen lisäksi muutamat muut rummut ympäri venuen kertaa saman verran ihmisiä. Siinä häviää ajan ja paikan tunne aika äkkiä ja on vaan jonkun kaoottisen eetterivirran vietävänä, jolloin musiikki yksinkertaisesti käyttää ihmiskehoja instrumentteinaan. Szegedin ja Transilvanian keikat olivat malliesimerkkejä, miksi haluttiin lisätä ilmaisuumme perkussioita: tavoittaa se sama alkuvoimaisuus ja transsinkaltainen vapautuminen itsestä, jota mm. voodoopapit tai Pohjoisen shamaanit rummutteluillaan tavoittelivat. Täysin päinvastainen metodi transsendentin kokemiseen, kuin esim. kristillinen rukous tai itämainen hiljentyminen.

Itä-Euroopan yleisö on aivan kaistapäistä, kuten (black) metallikeikalla pitääkin olla! Ei mitään vitun selfieitä kesken keikan tai ”lisää bassoa” -joka-alan-ammattilaisia yleisössä.Vaikka Abyssin tekniikka ei ollutkaan hifeintä mahdollista, niin paikan äänimies Vlad tiesi kyllä mitä teki. Sattui myös sopivasti, että kun encorejen jälkeen asteltiin bäkkärille, paikalliset poliisitkin saapuivat paikalle. Onneksi keikka oli jo ohi.

Fra. Vilen välilevyongelman lisäksi fra. Ptahazilta meni kesällä jalisottelussa polven kierukka paskaksi ja hän pystyi hädin tuskin edes kävelemään! ”Koskee ihan vitusti, mutta ihan sama, ei voi olla riehumatta, otan huomenna ja myöhemmin iisimmin”. Ei ottanut, Bulgariasta sai Rakijaa ja muualta muunlaista inspiraatiota kipuun. Ptahazin olisi pitäny oikeasti mennä leikkaukseenkin, jotta jalka paranisi, mutta ei halunnut vetää rundia pyörätuolissa. Aika mäsänähän tuota oli itsekin, ennen keikkaa ja keikan jälkeen, mutta kummasti se kaaosmeteli pistää veret virtaamaan kehossa, eikä siellä lavalla tosiaan muista kuka on ja pystyy vetämään siitä huolimatta näköjään ihan täysillä mikä tahansa olisikaan kunto ”lavan” ulkopuolella. Kiitos Oradea! Oli ihan mieletön ilta!

08.11 – Svihstov, Bulgaria

Koska Bukarestin-keikka peruuntui, eikä koko Romaniaan saatu korvaavaa keikkaa, kiertuemanagerimme sai järkättyä viime hetkellä Romanian ja Bulgarian rajan tuntumaan keikan, pieneen Svishtovin kaupunkiin. Vähän tuo vitutti, ettei päästy Bukarestiin vetämään, sillä Romanian-promoottori Titus sanoi, notta Bukarestin-keikalle oli ehtinyt rakentumaan helvetin kova hype ja häntäkin harmitti todella paljon keikan peruuntuminen. Sielläkin yleisö toivoi, että keikka toteutuisi, mutta Club Fabrica ei suostunut avaamaan oviaan. Kävi ilmi, että meillä on vissiin Romaniassa Suomen jälkeen toiseksi eniten kuuntelijoita ja seuraajia, vaikka eivät paskan taloustilanteen vuoksi levyjä ostelekaan. Internet on pitänyt heidät kartalla.

Lähdettiin ajelemaan Romanian halki kello kuusi aamulla ja edessä oli matka koko Romanian halki. Retki kestäisi 12-13 tuntia. Olipahan aikamoiset maisemat Transilvaniassa ja Karpaattien vuoristolla, joten ei haitannut istua autossa. Muu aika tietysti taas kehitettiin itseämme kohti valaistumista. Tämä tapahtui pelaamalla fra. Sodan kännykällä jotain lintupeliä, jossa se on varmaan jo maailmanmestari.

Kun saavuttiin Bulgariaan ja lähestyttiin Svishtovia, oli fiilis että, mahtaako täällä asua ketään. Ei ollut katuvaloja missään ja usvaakin oli taas kaikkialla. Svishtovissa kuulemma asui 30 000 ihmistä, joten kai siitä jotain tulisi. Kun saavuttiin paikalle (jossa oli katuvalot) kävi ilmi, että baari oli about meidän treeniksen kokoinen, ja koko bändi ei mahtuisi edes lavalle. Skarpattiin ja järkeistettiin jätkien kanssa siten, että kun kerta kyseessä oli korvaava keikka todella lyhyellä varoitusajalla järjestettynä, niin koitetaan asennoitua ja vetää siitä huolimatta täysillä.

Levittäydyttiin ympäri baaria soittamaan siten, että yleisön ja meidän välillä ei juurikaan eroa ollut. Paikalle oli saapunut joku 20-30 ihmistä katsomaan – mikä vaikutti niin pienessä baarissa itseasiassa täydeltä tuvalta, hahah. Mikkejä ei taaskaan ollut varmaan kun kaksi, eikä kyllä talossa ollut mitään ääniteknikkoakaan. Siinä kävi mielessä, että olisiko ollut tässä tilanteessa ”ei keikkaa ollenkaan” parempi ratkaisu, kuin ”keikka millä keinolla hyvänsä”. Noh, show must go on ja vedettiin kuitenkin. Mukava oli huomata, että ne vähät ihmiset ketkä saapuivat paikalle diggailivat meiningeistä, vaikka eivät ihan niin kaistapäisesti kun Romaniassa ja Unkarissa.

Muistan lukeneeni CMX:n A.W. Yrjänän kommentin, että kyllä se keikka kannattaa vetää täysillä, vaikka yleisössä olisi 10 ihmistä, sillä ne 10 ihmistä kuitenkin puhuu toisille kymmenille ihmisille, ja siitä sitten alkaa se lumipalloefekti. Tämä osottautuikin näin empiirisesti tutkittuna pitävän paikkansa, sillä autolastillinen Svishtovin yleisöä (sis. baarinomistaja, loistoäijä!) lähti seuraamaan meitä toiseen Bulgarian kaupunkiin katsomaan keikan uudestaan, kun meininki osui ja upposi. Loppuillan aikana meidät tutustutettiin Rakija-nimiseen juomaan, joka oli tässä tapauksessa itse tehtyä ja ihan laillistakin siellä päässä.

Suorituksena keikka ei ollut niin hyvä, kuin toivoa saattoi. Puitteet vähän vaikuttivat fiilikseen, ja vissiin sekin, ettei kukaan kerinnyt oikein juod… meditoida kunnolla ennen keikkaa. Mutta yleisöllehän sitä soitetaan – ainakin suuremmalla prosentilla kuin itsellemme. Majoitukselta sopikin odottaa jo todettuihin olosuhteisiin nähden jotain Neuvostoliittolaisen vankilan tapaista paikkaa. Ikkunatkin olivat teipillä kiinni.

09.11 – Ruse, Bulgaria

saturnian_mist_tour_glamour

Oltiin vielä Svishtovissa Bulgariassa. Sanoivat, että pullo Savoy-viskiä maksaisi jonkun 6-7 euroa. Käytiin siis kaupassa. Ja sitten syömässä. Tämmöinen Suomalainen muusikon-/tuottajanretku eläisi herroiksi Bulgariassa, kun sellainen all-in-lihalautanen, joka maksaisi Suomessa saman ravintolassa ilman juomia vähintään 30-40 euroa, maksoi siellä jonkun viisi euroa juomineen. Kertoivat, että keskitulo Bulgariassa on jotain 200 e/kk. Vähän antoi perspektiiviä hintoihin. Samaa sanoi meidän Romanialainen promoottorimme Romaniasta, joka oli valmistunut yliopistosta filosofia pääaineenaan: 200 e/kk opettajana ei natsannut, vaan black metal -distroaminen ja keikkajärkkääminen löivät paremmin leiville siellä päässä. Löisipä Suomessakin! (ps. käykää ostamassa levyjä http://www.saturnalrecords.com).

Oli vasta kolmas päivä ja näytettiin jo tässä vaiheessa kodittomilta ja haistiin vissiin aika pahalta. Ilmanko päät kääntyilivät Svishtovin kaduilla. Sitten lähdettiin kohto seuraavaa määränpäätä, eli Bulgarian Rusea. Bukarestin peruuntumisen takia meillä oli nyt kolme keikkaa Bulgariassa, sillä Rusen jälkeen suuntaisimme vielä Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan. Rusessa meillä oli supporttina turkkilainen Moribund Oblivion, joka oli vastikaan käynyt Suomen-kiertueella Negură Bungetin lämppärinä. Mukavia sällejä.

Kun saavuttiin paikalle Ruseen, niin samanlainen necromenohan siellä jatkui puitteiden ja baarin kanssa. Kaksi mikkiä taas koko talossa, ei lavaa ja PA-laitteet särisi ja paukkui. ”Guys, this is Bulgaria, it’s normal here”, sanoi meidän kuski. Mieltä lämmitti, että jengiä tuli Bukarestistä katsomaan keikkaa. Löydettiin koko bändin voimin taas magick sisältämme ja vedettiin ihan vitun täysiä. Kuulemma äänentoisto jne. kusi aika lailla, ja vokaalit pätki paskan PA:n takia yms, mutta tällä kertaa ei jäänyt meistä kiinni. Yleisöä oli enemmän kuin edellisenä päivänä ja menoakin oli taas vähän enemmän. Keikan jälkeen laajennettiin tajuntaamme bulgarialaisilla väkijuomilla.

10.11 – Sofia, Bulgaria

saturnian_mist_sofia_bulgaria

Aamulla tulivat vastaan ajattomat kysymykset: ”kuka olen?”, ”mistä tulen?”, ”mihin menen?” ja tietysti ”missä olen?”. Kaaoksen olemus oli ruvennut jo valtaamaan itseäni, sekä ohjaamaan minua parhaaksi katsomallaan tavallaan. Kaikki rippeet omasta minuudesta olivat alkaneet rapistua pois jo vuosia sitten sen naamion tieltä, jota länsimaissa kutsutaan Saatanaksi, mutta tällä reissulla kaikki tuntui vain voimistuvan voimistumistaan. Rupesi tekemään ihan vitusti mieli kahvia! Muu road crew olikin jo odottamassa pihalla, kun laitoin bulgarialaisia hiluja kahviautomaattiin, josta sain bulgarialaista kahvia. Bulgaria. Bulgaria. Bulgaria. Tämä alkoi toimimaan jo ”OM”-tyyppisenä mantrana, ja hetken tuli pohdittua, onko koko Bulgariaa edes olemassa. Sitten lähdettiin taas ja seuraava etappi oli pääkaupunki Sofia. Kaikki tuntui ihan vitun epätodelliselta, ja enää ei edes muistanut minkälaista oli soittaa ns. ”kunnon paikoissa”.

Sofian-keikan piti olla jossain toisessa baarissa, mutta yllätys: OMISTAJA PERUI KEIKAN! Ei sanonut oikein selkeästi, notta miksi. Huhu kertoi, että sai vihiä minkälainen bändi oli tulossa soittamaan… Kiitos kuitenkin paikallisen lämppäribändin Belgarathin aktiivisuuden, uusi venue löytyi Rock Bar Fans -nimisestä paikasta lyhyellä varoitusajalla. Sofiasta kai saattoi tullakin jotain, sillä piti ihan radioon lähettää terveiset ja haastattelukin tehdä.

Huomionarvoista, että vaikka ihmiset aina hehkuttavat Karpaattien vuoriston majesteettisuutta, niin Sofiaan päin mentäessä vuoret olivat myös aika jylhiä ja kuvauksellisia. Mutta, sitten nähtiin Kentucky Fried Chicken! Salvation! Koko aamun olin iloinen, ettei ollut krapulaa, mutta se johtui siitä, että olin vieläkin maistissa. Helvetin kuuden euron viskit ja Rakija. Suomalainen psyyke paisuu rikki moisista houkutuksista. KFC selkeytti taas ajatuksia ja oloa, eikä mennyt enää kauaa, kun päästiin pääkallopaikalle.

Venuella oli kunnon ammattilainen ääniteknikkona, kunnon lava, valot, mikkejä riittämiin ja toimiva PA! Pitkästä aikaa kunnon soundcheckit, jotka ovat aika vitaaleja meidän setille, kun noita lyömäsoittimia on sen verran paljon. Ihmisiäkin saapui paikalle edellisiltoja enemmän! Promootio oli purrut!Vedettiin taas kuin elukat kaikkea rationaalista logiikkaa vastaan, kun otti huomioon, missä kunnossa koko konkkaronkka oli. Ihminen VOI olla enemmän kuin osiensa summa. Ei, korjaus: ihminen ON enemmän kuin osiensa summa (The True Will). Yleisökin otti täällä paljon intensiivisemmin vastaan, kuin muualla Bulgariassa. Kiitos Sofia! Toivottavasti nähdään pian!

11.11 – Krusevac, Serbia

saturnian_mist_krusevac_serbia

Arvatkaas, mitä tapahtui? Serbia kun ei kuulu EU:hun, niin sinne pitäisi tämmöisessä ”ammattitarkoituksessa” tehdyssä reissussa saada työn tilaajalta kutsukirje maan tulliin, jotta päästään maahan sisään. Meillä PITI olla keikka Niš-nimisessä kaupungissa Blackstage-nimisellä klubilla, mutta baarin omistaja alkoi kiristämään meidän kiertuemanageri Krisiä: ”jos ette maksa x sataa määrää euroja mulle, niin en lähetä kutsukirjettä, ettekä pääse maahan saatikka soittamaan”. Kris piti päänsä ja haistatti fuck offit tyypille. Jos tuohon olisi suostunut, niin mitä lie olisi keksinyt paikan päällä.

Pakko sanoa, että meillä on Mistin kanssa ollut erittäin huono tuuri keikkojen peruuntumisten kanssa. Joku 40 prosenttia keikoista tuntuu peruuntuvan meistä riippumattomista syistä. Se alkoi jo vuonna 2009, kun meillä piti olla meidän ensimmäinen keikkamme koskaan Ranskan Aix-En-Provenancessa Marseillen kieppeillä meidän vanhan lafkan Drakkar Productionsin järjestämänä. Kun saavuttiin Marseilleen, kävi ilmi, että lafkan äijät olivat putkassa ja kamat takavarikossa, kun poliisit olivat raidanneet Drakkarin tilukset viikkoa aiemmin järjestettyjen Grand Belial’s Key– tai Arghoslent-keikkojen ja niihin liittyviin hämäriin poliittisiin yhteyksiin vedoten. Drakkarin Cyril tuumailee, notta ”sorry guys, gig is cancelled”. Siellä sitten istuskeltiin Euroopan väkivaltaisemman kaupungin Marseillen rautatieasemalla stiletit hollilla miettien vahtivuoroja, notta kuka nukkuu missäkin välissä ja kuka vahtii, kun paikallisen jengin tyypit kävivät uhkailemassa meitä siinä samalla.

Kris sai kun saikin järkättyä taas tosi lyhyellä varoitusajalla keikan Serbiasta, Krusevacin kaupungista. Baarin esiintymistila oli eräänlaisissa kellaritiloissa. Kunnon bunkkerimainen, vanhan Mayhemin treenis- ja promokuvamiljöötä muistuttava paikka. Lava oli onneksi helvetin leveä, jonne koko bändi mahtui reippaasti. Äänentoisto oli taas vähän miten sattui. Baarin henkilökunta ei juurikaan englantia puhunut, mutta koska kuskimme oli Kroatialainen, niin hän toimi tulkkina. Kroatia ja serbia muistuttavat toisiaan kuulemma niin paljon, että he ymmärtävät toisiaan.

Jumalauta, jengiä tuli – eikä pelkästään Krusevacista, vaan ympäri Serbian; Nišistä, Belgradista ja jopa Montenegrosta saakka! ”Yeah, we heard the gig was cancelled in Niš and changed to Krusevac, so here we are!”. Ihan tolkuton meininki taas, ei perkele. Meillä ei ollut settilistassa kuin 12 biisiä, koska ei yksinkertaisesti keritty opettelemaan fra. Sodan kanssa enempää. Harmi, sillä kolmen encorevedon jälkeen meiltä yksinkertaisesti loppuivat biisit kesken. Vedettiin väliin improvisoitu voodoorituaali, mutta serbialaiset olivat sen verran hulluja ja energisia, etteivät ne sitten väsyneet millään.

12.11 – Osijek, Kroatia

saturnian_mist_kusella

Serbia oli vielä halvempi maa kun Bulgaria. Koko tour crew’n raflalasku taisi olla jossain kolmen-neljänkympin paikkeilla Jack Danielsien ja kaljojen kanssa. Majoituttiin myös jossain suhteellisen fiinissä hotellissa, mikä oli ihan kivaa vaihtelua Bulgarian jälkeen. Suihkustakin tuli lämmintä vettä. Ai että. Crowley oli oikeassa: ”Love is the law, love under will”.

Päivä alkoi pahaenteisesti, sillä fra. Vile ja basistimme fra. Macabrum olivat molemmat ihan vitun kipeitä, varmaan jossain 39 asteen kuumeessa. Saivat tietysti vähän lepoaikaa meidän gipsy-vanissa – joksi kuski risti keikkabussin, koska oltiin niin puhtaita. Takaisin Kroatiaan ja EU:hun pääseminen ei ollutkaan niin helppoa. Rajalla oli armeijaporukkaa rynnäkkökivääreillä varustettuna, eikä ihme, sillä juuri ennen rajaa ajoimme satojen pakolaisten ohi. Rajaviivaa pitkin kulki aitoja ja piikkilankaa silminkantamattomiin. Pakolaiskriisi on vissiin vähän pahempi EU:n rajoilla, kuin täällä pohjoisessa.

Osijekissa näytti, että Vile ja Macabrum eivät voineet vetää keikkoja. He jäivät hotelliin ja me muut mentiin sitten venuelle. Päätettiin, että komppikitaristimme fra. Ptahaz soittaisi kunnon jykevällä säröbassosoundilla sekä basson että komppikitarat ja fra. Chaoswind saisi revitellä liidejään mielinmäärin. Ja tietysti yksi perkussionisti oli vähemmän. Parempi vaihtoehto, kuin perua keikka, koska pitihän tästä rahaakin saada jonkun verran, hahah!

Meillä oli kolme lämppäribändiä ja aikataulut venähtivät jonkun puoltoista tuntia. Ottaen huomioon, että oli arki-ilta, niin ei kovin hyvä. Kun lopulta päästiin soittamaan, soundcheck oli ollut ihan turha, sillä jonkun vitun dillen lämppäribändin tyypit olivat sotkeneet kaiken, eikä ääniteknikkokaan pitänyt mistään kirjaa. Keikkakin meni ihan päin vittua. Oikeesti. Jos Svishtovissa keikka meni ihan hyvin kaikesta huolimatta, niin tämä oli kyllä ihan paska veto.

Teknisesti ottaen melkein kaikki meni pieleen. Vedettiin kuitenkin raivolla ja tehtiin mitä pystyttiin vielä kovemmalla intensiteetillä mitä olisi tarvinnut. Kai se jotenkin auttoi, sillä kyllä keikan jälkeen ihmiset tulivat kehumaan keikkaa. Kovimmat fanit olivat tietysti vähän pettyneitä, kun ei kuulostettu samalta kun levyllä. Se säröbassoidea ei loppujen lopuksi ollut edes kovin hyvä ratkaisu, mutta pakkohan se oli kokeilla. Olisi pitäny soittaa vaan ilman bassoa, kun kuitenkin rytmikitarat on aika oleellinen osa meidän biisien rakenteita, koska niistä ne meidän biisit rakentuu.

Eikun vaan hotellille tekemään kaikkea mikä on lain puitteissa sallittua. Tuli muuten kokeiltua lain puitteissa ensimmäistä kertaa niin vahvaa lain noudattamista, että tuli kunnon astraalitripit. Vastasi väkevyydeltään parhaita vuosien saatossa kokemiani mielen rajatilakokemuksia, joita tuli ja tulee vastaan meditaatiota harjoittaessani. Yleensä tämänkaltainen lain noudattaminen vaan rentouttaa, enkä uskonut moisen olevan edes mahdollista, mutta tämän sanottiinkin olevan markkinoiden paras tapa noudattaa lakia.

13.11 – Bratislava, Slovakia

Vilen ja Macabrumin kuumeet olivat vähän hellittäneet. Pakotettiin ne ottaan kuitenkin vielä lepiä koko matka Slovakiaan, jotta voisivat vielä saada kunnon skarpin kahdelle viimeiselle keikalle. Näiden jätkien energiapanoksen puuttuminen oli myös yksi osa Osijekin-keikan kusemiseen.

Bratislava oli ensimmäinen ja viimeinen kaupunki koko rundilla, jonne kävi eurot. Tuntuipa kotoisalta! Ja venuekin oli oikein pro. Paikallinen promoottori oli myös vannoutunut jäkisfani, joten meikäläinen ja fra. Ptahaz saimme uuden parhaan kaverin Slovakiasta. Tiesi jopa Liigastakin enemmän kuin me yhteensä, mikä osoitti tämän tyypin tehneen kotiläksynsä hyvin. Tosin meikäläinen ei niin paljoa Liigasta välitä, koska KalPa pelaa aina niin paskasti.

Oltiin tässä vaiheessa niin sottaisia, että ihmiset alkoivat kyselemään ollaanko kodittomia. Saatiin olla bäkkärilläkin suht rauhassa, kun hajun takia sinne ei kukaan halunnut tulla, hahah. En tiedä, mistä se haju oikein tuli, koska kävin itsekin kaksi kertaa suihkussa Kroatiassa. Vile ja Macabrum saivat itsensä kuosiin salaisen maagisen rituaalin avulla, jonka juuret juontavat Pohjoisen mytologian synnyinsijoille, aina viikinkiaikaan saakka. Sanon muuten tässä vaiheessa kaikille Itä-Eurooppaan suuntaaville undergroundbändeille, että jengi siellä oikeasti aika vitun köyhää. Vasta Bratislavassa merchandise möi kuin häkä ns. ”suomalaisilla hinnoilla”, mutta muissa maissa oli pakko laskea hintoja. Jos tienaat kuukaudessa 180 euroa, niin ostatko 30 eurolla paidan ja levyn?

Aikataulut venyivät – tosin johtuen siitä, että ääniteknikolla pettivät munuaiset. Hän kävi ottamassa jonkun pistoksen jossain ja tuli takaisin vetämään työnsä loppuun. Support acteja taisi olla neljä. Liettualaisen Au-Dessusin äijät ja musiikki olivat varsin asiallisia, ja heidän kanssaan meillä tuli olemaan vielä keikka Puolassakin seuraavana päivänä. Kovasti halusivat Suomeen keikalle, joten jos joku promoottori lukee tätä, niin vink vink. Tuskin maksaa paljon!

Vedettiin taas sellaisella kaaoksella ja raivolla, että kun setti oli ohi ja koitin lähteä lavalta pois, niin yleisö ei päästänyt pois, vaan tunki meikäläistä takaisin lavalle. Meidän vanhin ”hittibiisi” The Manifestation toimi näköjään encorena kaikkialla. Levyversiossahan meillä ei vuonna 2009 vielä ollut mitään ekstraperkussioita, mutta ne tuovat tuohon biisiin ihan täysin uuden ulottuvuuden, minkä takia me varmaan nauhoitetaan seuraavalle levylle tästä biisistä uusi sovituskin.

14.11 – Tarnow, Puola

saturnian_mist_tarnow_puola

Hotellin kylpyammeesta ei meinannut jaksaa nousta. Toisaalla telkkarissa pyöri uutiset. Saatiin tietää mitä oli tapahtunut Pariisissa Eagles of Death Metalin keikalla. Pikkasen pisti vihaksi ja suruksi. Huhu kertoi Romaniasta, että Club Colectivin tulipalokin olisi ollut tahalleen sytytetty, jotta ihmiset lähtisivät vaan kaduille ajamaan hallitusta eroon. Vittuun politiikka musiikista! Ja Islam ihmisestä. Kristinuskoa saa kritisoida, mutta Islamia ei. Fuck off!

Viimeinen keikka Chaos Is the Law Eatern European Tourilla oli Tarnowissa. Au-Dessusin ja meidän kanssa siellä soitti myös Krakovasta kotoisin oleva Nagual. Mahtavia bändejä molemmat! Oltiin koko bändi muuten tässä vaiheessa joko kipeitä tai tulossa kipeäksi. Mutta, koska oli viimeinen keikka, niin kaikki peliin. Itä-Euroopassa oli yllättävän mielenkiintoinen ja tehokas energiajuoma, joka sopi rundin teemaan hyvin: Monster Khaos. Sitä sitten tölkkikaupalla kera viskin, parasetamolin ja modernin flagellantismin, niin ei keho enää muistanut, että oli kipeä.

Tarnowilainen moshpit tarkoitti näköjään sitä, että hakataan toisia kunnolla turpaan ja potkitaan päähän. Väkivaltaisimmissa biiseissämme perusnyökyttäjät juoksivat reunoille ja baarin puolelle piiloon, kun se meno oikeasti oli aika helvetin kivikautista ja mielipuolista yleisön puolella. Jopa paikallinen promoottori veti itsensä känniin, hakkasi jonkun tyypin tohjoksi ja lensi pihalle omistajan toimesta.

Kun soitettiin rauhallisempia biisejä, kuten Bloodsoaked Chakrament ja Chaos Unchained, niin pitti laantui ja muukin jengi uskalsi tulla taas eteen. Viimeisen illan kunniaksi juotiin vielä vitusti viskiä ja muuta asiaankuuluvaa. Selvittiin! Eikä tehnyt edes niin tiukkaa kun aluksi luuli! Kauhea haikeus iski aamuyön tunteina, kun ei enää tarvitse soittaa seuraavana päivänä. Vittu.

Seuraavana aamuna kävi ilmi, että minä ja fra. Ptahaz napattiin jonkinsortin ruokamyrkytys, sillä tavaraa tuli jokaisesta reiästä. Voin sanoa, että en keksi mukavampaa tapaa matkustaa montaa tuntia bussissa lentokentälle ja vielä lentää Suomeen niissä oloissa. Nyt kun kirjotan tätä puhtaaksi, kyseessä on ensimmäinen päivä, kun tuo kurimus on ohi. Black metal -rundit eivät ole tervejärkisten hommaa, eikä niin vähää nukkumista, randomruokailua, epävarmoja olosuhteita, adrenaliinin nousuja ja laskuja kestä ellei ole joku vitun zen-buddhalainen adepti. Tämä kaikki varmaan vielä korostui Itä-Euroopassa, jossa varsinkin Bulgaria, Romania ja Serbia ovat Euroopan köyhimpiä maita ja kaikki on ihan miten sattuu. Tai mistä sen tietää, tämä oli eka rundi meille Saturnian Mistinä, joten aika näyttää.

Kaaos on laki! Millon vain uudestaan!

Lisää luettavaa