Skandinaavista death metalia ja modernia sludgea death-bluesiksi hämmentävä tamperelainen Black Royal julkaisee toisen levynsä Firebride helmikuun 14. päivä Suicide Recordsin avustuksella. Levyllä kuljetaan vasemman käden polkua keskelle 1600-luvun kurjuutta maalaisten, kirkon ja monarkian seuraan.
Inferno tarjoaa koko levyn ennakkokuunneltavaksi aina julkaisupäivään saakka. Lisäksi laulaja Riku ja kitaristi Toni avaavat levyn taustoja kappale kappaleelta.
Coven
Riku: – Levyn aloitukseen haluttiin iskeviä lauseita ja mustaa huumoria oikean tunteen välittämiseksi kuulijalle. Sanoitus perustuu oikeille todistajien lausunnoille 1600-luvun Ruotsi-Suomessa pidettyjen noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoista, missä syytetyt kuvailivat kokemuksiaan Blåkulla-vuorella väitetyksi tapahtuneesta noitasapatista. Kertosäe kiteyttää oleellisimman: ”Please forgive me Satan for I have not sinned”.
Toni: – Musiikillisesti haettiin vähän 70-80 -lukujen jytää metallisti soitettuna. Levylle saatiin rumpali Jukan cover-projektista tuttu Ville soittamaan viulua, joten mahtipontinen levyn aloitus oli sillä selvä.
Hail Yourself
Toni: – Tämä biisi alkoi treeniksellä Peten kokeilusta virittää basso B:hen. Riffiä alkoikin sylkeä saman tien ja onneksi olin paikalla ottamassa pätkät talteen puhelimella. Taisi tulla kaikki osat suunnilleen putkeen. Mies kanavoi Saatanaa kuin hurmoksessa!
Riku: – Death’n’roll -ralliin sopii mukavasti sanoituksen sisältämä rappioromantiikka kuorrutettuna oman sisimmän ylistyksellä ja sisäisen voiman palvonnalla. Samalla tekstit ovat kuitenkin misantropiakuvaelma luonnon ylivoimasta ja ihmisrodun väistämättömästä tuhosta.
Pagan Saviour
Toni: – Kappale on raaka mutta mahtipontinen ja siinä on tarttuva kertosäe -tyyli, josta on tullut tunnusmerkkimme aiemmilla julkaisuilla. Alun perin tarkoituksena oli kappaleen kohdalla tehdä Ghost ja Behemoth -tyyppistä maisemaa, mutta lopputulos kuulostaa kuitenkin selkeästi Black Royalilta!
Riku: – Tässä puhutaan siitä, miten koko noituuden käsite oli esivallan keksimä leima epämiellyttäville asioille. Näillähän ei sinänsä ollut mitään tekemistä itse Paholaisen palvonnan kanssa, vaan ne olivat enemmänkin peräisin valkoisen magian ja alkukantaisen kansanlääketieteen väliseltä harmaalta vyöhykkeeltä. Tätä vastakkainasettelua käytiin pitkään perimätiedon, hyväksi todettujen käytäntöjen ja alkukantaisen tiedon sekä kristillisen kurin oppineen ylimystön kesken.
All Them Witches
Toni: – Musiikillisesti biisissä lyövät iloisesti kättä sekä Carcass että Queens of the Stone Age, ainakin meidän mielestämme. Ja lopuksi laskeudutaan synkkään Tuonelaan morjestamaan piinattuja sieluja.
Riku: – Pimeys, yö ja pelko tuntemattomasta ovat piinanneet mieliämme aina. Tämän päivän neonvalosateen, led-näyttöjen ja mainosten tulvan keskellä on ehkä vaikea käsittää, mitä illan saapuessa päälle vyöryvä pimeys tarkoitti 1600-luvun ihmisille. Kun kynttilänvalossa pälyiltiin huuruisista ikkunoista synkkään metsään, ihmismieli sai järkevänkin miehen epäilemään turvallisuuttaan. Siellä ne noidat, maahiset ja pedot hiipivät jokaisen omassa mielessä.
313
Toni: – Valitettavasti tämän albumin kirjoittamista ja nauhoittamista varjosti rakkaan ystävämme ja bändin kuski & merkkumiehen, Junktone-yhtyeestäkin tutun Tommi Laitisen poismeno maaliskuussa 2019, mikä osaltaan lisäsi albumin synkkyyttä. Päätimme kunnioittaa edesmennyttä ystäväämme ottamalla mukaan Tommin säveltämän 313-kappaleen, joka kuullaan albumilla hänen itsensä soittamana ja minulle lähettämänä puhelinäänityksenä. Saatesanoina viestissä oli “oisko tällä jotain käyttöä?” No, olihan sillä. Kiitokset sinne toiselle puolelle. Perässä tullaan.
Gods of War
Toni: – Biisi lähti kitarajammailusta ja jalostui kelpo ralliksi. Kaikuja kuulemma voi löytää Mastodonista ja Kvelertakista, joka sopii meille mainiosti, sillä bändithän ovat erinomaisia!
Riku: – Lyriikat saivat inspiraationsa Vikings-sarjasta eli pakanauskon ja kristittyjen välisestä sodasta. Ilman kirkonmiehiä paholaisesta ei olisi kukaan puhunut. Pakanoilla ei ollut paholaista vaan henkiä, jotka olivat joko hyviä tai pahoja riippuen siitä, miten niiden kanssa elettiin ja miten niitä kohdeltiin. Väliosan suomeksi laulettu noitaloru sopii mainiosti teemaan ja meidän kulttuuriperimään metsäkansana.
The Reverend
Riku: – ”Turpaan vaan ja onnea” -tyylin biisiin sopii suorasanainen verbaalinen hyökkäys. Hengenmiesten tarkoitus oli synnintunnon nostaminen kansassa. Kirkonmiehillä oli mielestään opetus- ja opastusvelvollisuus, koska maallikolle oli opetettava oikean ja väärän sekä synnin ja hyveen ero, jotta heidät voitaisiin pelastaa kadotukselta ja kuoleman jälkeiseltä helvetiltä. Vastarinta tätä vastaan oli tuhoisa niille, jotka eivät alistuneet sanan edessä. ”Heidän Isä, Hänen poika ja Pyhä henki ovat valhe”.
Firebride
Toni: – Tällaista riffiä ja biisiä tulee, kun basisti ottaa paidan pois. Kun rintakarvat pääsevät tuulettumaan ja kainalosta puskee mieto ödööri ilmoille, lähtevät kappaleetkin heti kunnolla laukalle. C-osaan sentään koetettiin hakea vähän ilmavampaa meininkiä ettei hikinoro pääse ihan napaan saakka.
Riku: – Noitavainoja on pidetty miesten johtamana väkivaltana, jonka tarkoitus oli alistaa naiset sekä hallita heitä ja heidän seksuaalisuuttaan. Tämän kautta mies oli voinut käyttää naista seksuaalisen tyydytyksen välikappaleena, vaikka sitten ilman naisen suostumusta. Seksuaalisuuden hallinnalla tarkoitettiin miesten halua valvoa syntyvyyttä, perinnönjakoa ja työvoimaa. Tätä patriarkaalista järjestystä vastustava nainen tukahdutettiin voimalla ja heitä kidutettiin ja polttomurhattiin julkisesti.
All the Dead Travel Fast
Riku: – Eeppinen viisu siivittää lopuksi vampyyrien ja lentävien noitien pariin. Shamanismiin kuuluu paitsi kyky irtaantua ruumiista omille teilleen, myös tietäjien kyky vaipua tiedottomaan tilaan. Näillä matkoilla matkattiin kuolleiden sielujen luo Manalaan sekä muihin mustiin maailmoihin. Muodonvaihdoksen kautta haettiin tietoja kuolleiden sieluilta tai taisteltiin demonien hyökkäystä vastaan suojellakseen kyläänsä, karjaa ja viljasatoa. ”Deus, Non Serviam” -hokemaan on mukava päättää levy. Kappaleen C-osassa edelliselläkin levyllä vieraillut, mahtavaääninen Saara Šamane nostaa kappaleen vielä uudelle tasolle.