Vietettyään 12 vuotta hevijätti Iron Maidenin keulilla päätti Bruce Dickinson vuonna 1993 erota bändistä ja omistautua täysin soolouralleen. Tuoreessa Classic Rockin pitkässä haastattelussa Dickinson vakuuttaa, ettei ole koskaan katunut lähtöään Maidenistä ja tekisi niin uudestaan, mikäli palaisi ajassa taaksepäin. Yhden asian hän kuitenkin näin jälkiviisaana muuttaisi.
”Olisin hoitanut asian hieman paremmin, haha! Olisin suunnitellut asioita enemmän”, laulaja naurahtaa.
”Tajusin, että Iron Maiden on urautunut juttuunsa eikä kukaan voinut muuttaa sen suuntaa. Mutta kun työstimme levyä, josta tuli Balls to Picasso (Dickinsonin vuonna 1994 julkaistu toinen sooloalbumi), ymmärsin ettei minulla ollut hajuakaan siitä, miten Iron Maidenin ulkopuolella kuuluu toimia.”
”Mutta sama koskee kaikkia elämäni tärkeitä päätöksiä: minulla ei ole pienintäkään hajua, mihin päädyn. Kuten silloin kun vaeltelin Lontoon kaduilla ilman majapaikkaa vain kymmenen puntaa taskussani ja olin jo varma että joudun nukkumaan puistossa. Mitä teen niillä kymmenellä punnalla? No, menen tietenkin Camdenin Dingwallsiin kaljalle. Mutta siellä olikin äänimiehenä kaveri, jonka kanssa olin ollut samassa bändissä. Kysyin häneltä, olisiko mahdollista nukkua hänen kämpän lattialla ja hän vastasi kyllä. Sellaista elämä on – käännyt joko vasemmalle tai käännyt oikealle.”
Dickinson palasi takaisin Iron Maidenin riveihin vuonna 1999. Paluu ei kuitenkaan ollut ihan täysin läpihuutojuttu eikä Dickinsonkaan suostunut kompromisseihin.
”Steve (Harris, Iron Maidenin basisti ja primus motor) oli hyvin epäileväinen. ’Miksi haluat tulla takaisin?’ hän kysyi. Vastasin, että haluan tulla takaisin, koska ystävieni sanoin ’maailma tarvitsee Iron Maideniä’ ja toiseksi voimme luoda yhdessä uskomatonta musiikkia. Sanoin, että voimme lakaista menneet pois luomalla uskomattoman tulevaisuuden.”
Lisää asiaa Dickinsonista ja tämän tulevasta The Mandrake Project -sooloalbumista löytyy Classic Rockin lisäksi myös perjantaina 23.2. virallisesti ilmestyvästä uudesta Inferno-lehdestä. Kipaisehan siis hakemaan omasi lähimmästä lehtipisteestä, mikäli Dickinsonin tekemiset kiinnostavat.
