Turkulainen death rock -yhtye Black Totem julkaisee toisen pitkäsoittonsa Shapeshifting perjantaina 26. helmikuuta Svart Recordsin kautta. Luvassa on tiukka paketti Danzigin, Samhain ja Celtic Frostin innoittamaa mustanpuhuvan rujoa bluesia ja kauhua.
Inferno tarjoaa koko levyn ennakkoon kuunneltavaksi jo nyt. Lisäksi mukana on laulaja Spit Poisonin kommenttiraita, joka avaa levyn salaisuuksia kappale kappaleelta. Albumin ja kommenttiraidan pariin pääset tuosta alta.
Begone Vampire
– Jotkut ihmiset ovat totaalisia energiasyöppöjä. Tämä reipas ralli kertoo niistä uuvuttavista tapauksista, jotka eivät tuo pöytään muuta kuin murheita. Ilahdutti kun HBO:n hulvattomassa What We Do in the Shadows-vampyyrisarjassa yksi hahmoista on nimenomaan energiavampyyri, joka ei lainkaan juo verta vaan imee ihmisistä energiaa olemalla tylsää seuraa. Siitä tässäkin kappaleessa on kyse.
The Devil
– Tässä bluesjyrässä lauletaan siitä kuinka on parempi olla menettämättä malttiaan, ettei lähde lapasesta ja päädy Alibin palstoille. Ihmisessä piilevä pahuus nimetään kappaleessa piruksi, vaikka kyseessä on hyvin yleinen taipumus äärimmäiseen vitutukseen inhimillisestä läävyydestä. Tarttuva kertosäe jää helposti päiviksi soimaan päähän. Sam Haten soolot ovat myös suurta herkkua!
1990’s
– Ennen oli moni asia paremmin tai jotain sinnepäin, eli bluesin perimmäisten kysymysten äärellä ollaan tässä tunnelmallisessa kappaleessa. Kaiholla ikävöidään maagisia 90-luvun hetkiä, jolloin elämä tuntui orgaanisemmalta kuin tänäpäivänä. Mara Balls vierailee tässä kappaleessa soittaen siihen upeat liidikitarat.
Black Nekro Gloves
– Muistatteko panohanskat? Se vauva.fi-juttu, miehestä, joka ei voinut laueta vaimonsa kanssa ilman sormettomia nahkahanskoja? Kyseiset panohanskat inspiroivat tähän pakaroille läiskivään kappaleeseen, jossa lauletaan kivun tuottamisesta seksin yhteydessä ja vieläpä ajan hengen mukaisesti yhteisymmärryksessä. Tony Cash antaa lattiatomeille kyytiä!
Bloodstained Owl
– Poikkeuksellisen upea ooppera- ja crossoversolisti Lubena Nova vierailee tämän kappaleen introssa ja pitkin kappaletta eläimellisellä energialla ja ihailtavalla taidolla. Synkän hitailun teema on eräänlainen variaatio ihmissusimyytistä, mutta siirrettynä pöllöön. Kirottu lintu kuoriutuu ihmisen nahasta ja raatelee pahaa-aavistamattomia uhrejaan talvisilla poluilla.
Ghoul of Crow Swamp
– Turussa on lähiö nimeltä Varissuo ja sen ostari on rakennettu murhatun alkuperäiskansan viimeisen leposijan päälle. Siellä tapahtuu luonnollisesti kummia. Hirviöt ovat harvoin kasvissyöjiä, joten sanomattakin on selvää, että Varissuolla katoaa ihmisiä parempiin suihin. Tämän kappaleen lopussa ulisee retrokauhun äänimaailmoista tuttu soitin nimeltä theremin.
Dead Meat
– Kemiönsaarella on Jatulintarha, joka inspiroi tämän biisin kirjoittamiseen. Jälleen erämaa syö miestä kuten sillä on tapana. Elokuvataiteen lahjakas moniottelija Artturi Rostén ohjasi meille salivideon, jossa on paljon samaa kuin Antti Tuiskun tuoreessa Treenaa-videossa. On aurinkolasit, nostetaan rautaa, on moukaria ja raktorinrengasta, vedetään leukoja eikä paljasta pintaa säästellä. Toimiva resepti, varsinkin ihmisiä syöville demoneille.
Backyard Corpse Blues
– Takapiha sylkee toisinaan pinnalle vanhoja, sinne haudattuja raatoja, eivätkä ne osaa pitää päätään kiinni. Tämä kappale on kulkenut mukana bändin perustamisajoilta asti, mutta löysi vasta lopullisen muotonsa nykyisessä nelihenkisessä kokoonpanossa. Iloista ja menevää, heh heh.
Welcome Lucifer
– Basisti Wera Wolf kutsuu kappaleen kertosäkeessä valonkantajan tervetulleeksi takaisin maan pinnalle, jossa on yhtä likaista kuin ennenkin.
Warlock
– Tämä kappale syntyi surressani edesmennyttä, tärkeää ihmistä. Kappale ei varsinaisesti kerro kyseisestä henkilöstä, mutta sen kosmisuus syntyi niistä epäuskoisista tuntemuksista kun hyvin merkittävä vaikuttaja todella poistui keskuudestamme. Eihän sitä voinut hyväksyä.
