Jäsentenne musiikilliset taustat vaikuttavat vaihtelevilta, vaikka pääpaino on metallissa. Löytyikö yhteinen linja Swansongin suhteen helposti?
– Topilla on syvä rakkaus 1980- ja 1990-luvun heviin, ja minä rakastan äärimetallia. Nämä pyritään yhdistämään ilman rajoja tai sääntöjä, eli luovuus saa virrata ja jokainen tuo oman panoksensa, laulaja Jemiina Heloise kertoo.
– Jos miettii ihan alkua, niin jostakin syystä siinä tuli kokeiltua muutama genre ennen kuin tajusi, että parasta ja helpointa on, kun antaa mennä mukavuusalueensa ytimessä, kitaristi Topi Pitkänen muistelee.
Olette hioneet ilmaisunne kovaan iskuun vain parissa vuodessa. Kuinka paljon kirjoitatte ja treenaatte yhdessä?
– Topi säveltää, ja minä teen laulusovitukset ja sanoitukset, Heloise vastaa.
– Kitarasoolot menevät puoliksi, eli Tuomas [Leskinen] tekee omat soolonsa. Itse luon parhaiten omassa rauhassa, ja laulujen demot ovat päässäni. Ennen studioäänityksiä muu bändi ja lafka olivat kuulleet albumilta vain kaksi laulettua demoa. Loppulevy oli laulujen ja sanojen osalta yllätys, koska lauludemotukselle ei jäänyt aikaa. Tuntuu mahtavalta, että voimme luottaa toisiimme tällä tavalla, ja haluan olla näin kovien soittajien keskellä luottamuksen arvoinen.
– Jokaisella on hyvin korkea työmoraali, Pitkänen vahvistaa.
– On saatu kasaan kova porukka kovia soittajia, ja treenipuoli painottuu vahvasti yksilöpuolelle. Biisien tekeminen on asettunut sellaisiin uomiin, että minä sävellän musiikin ja demotan biisit, ja sitä mukaa kun Jemppu inspiroituu niistä, kynä alkaa heilua laulusovitusten suhteen.
Millaiseksi koette Awakening-levyn tunnelman?
– Biisit painottuvat mollipuolelle, mutta niiden ei ole missään nimessä tarkoitus herättää alavireisiä viboja vaan päinvastoin, Pitkänen sanoo.
– Maailmanmeno ei ole tällä hetkellä iloisimmasta päästä, joten tarvitaan positiivista ja energista vibaa!
– Levyllä käydään läpi tunteiden kirjo: energistä ja hyvää fiilistä, voimaannuttavia hahmoja, vauhtia ja vaaraa, seikkailun tuntua, rakkautta, vihaa, sydänsurua ja kaihoakin, Heloise listaa.
– Elettyä elämää ja lähdön hetkeä käsitellään esimerkiksi Frost of Winter -kappaleessa. Maiden of Death puolestaan johdattelee kuulijan Tuonelaan. Kaikkiaan haluamme kuitenkin kuulijalle hyvää fiilistä. Haen musiikista voimaantumista, joten tuon sitä sanoituksiin alitajuisesti.
Laulusi on melkoisen tylyä karjuntaa. Pidätkö itseäsi enemmän tunne- vai tekniikkaosaston laulajana?
– Tunne ja tarinankerronta on minulle tärkeää. Pyrin vetämään tunteella ja toivon, että se välittyy. Tekniikan tulee kuitenkin olla kunnossa, jotta voi vetää turvallisesti. Pyrin tutkimaan, treenaamaan ja kehittämään lauluani jatkuvasti. Haluan kokeilla, mihin suuntiin ääntä saa vietyä. Esimerkiksi tiiviissä studiosessiossa ääni ei kadonnut, missä auttoi tekniikka. On myös tärkeää, että voi vetää keikan ja ääni toimii senkin jälkeen.
Awakening aukaisee bändille takuulla monia ovia. Ovatko tavoitteenne ulkomailla vai riittääkö pieni kenttäsuosio Suomessa?
– Levy on saanut mahtavia arvosteluja maailmalta. Olemme siitä äärettömän kiitollisia ja iloisia. Ulkomailta on tullut myös keikkapyyntöjä ja kuuntelijoita, Heloise sanoo.
– Suomenkin vastaanotto on ollut ihana. Tavoitteena on kehittyä jatkuvasti, nauttia matkasta, luoda musiikkia tunne edellä ja katsoa, mihin se meidät vie.
Julkaistu Infernossa 11/2023.