Jos uutta Mindfectioniä vertaa SisuKastraatio I &II -tupla-ep:seen (2019), mihin suuntaan olette kasvaneet musiikillisesti?
– Meillä on ollut jokaisen ep:n jälkeen halu tehdä parempaa laatua ja parempia biisejä. Asenne on pysynyt SisuKastraation jälkeen samana, basisti Janne Raunio aloittaa.
– Jokainen soittaja on kehittynyt, säveltäminen ja yhteissoitto parantunut. SisuKastraation Hail to the Hurricanen lopussa kuulee jo vähän sitä murinaa, mitä päätettiin käyttää enemmän Mindfectionillä.
– Meillä oli kunnia saada mukaan maailmanluokan tuottaja Teemu Aalto, ja hän vei meitä musiikillisesti eteenpäin. Teemu sai meistä irti paljon enemmän kuin mitä itse ajateltiin tasomme olevan, ja se on varmaan ”se juttu”, joka kuuluu Mindfectionillä.
Onko oikean soittofiiliksen löytäminen studiossa teille helppoa?
– Livevedot on meidän paras ase, jonka kautta ollaan saatu seuraajia ja faneja. Heikompi kohta oli se jälki, mitä saatiin studiossa aikaan ennen debyyttiä. Keikkojen energia ei vain välittynyt nauhalle asti, Raunio myöntää.
– Nyt oikea fiilis löytyi jo ennen äänityksiä eikä motivaatiota tarvinnut etsiä. Pidettiin myös yksi huuruinen esituotantoviikonloppu ennen studiota, jolloin selkiintyi, missä järjestyksessä levyä lähdetään nauhoittamaan.
Musiikkinne nojaa hyvällä tavalla 1990-lukuun. Minkälaiset bändit ovat innoittaneet teitä eniten?
– Meistä jokaisella on omat suosikit. Jokainen meistä säveltää, mutta biiseistä tulee TakaLaitonta vasta, kun ollaan soitettu ja sovitettu porukassa, Raunio alustaa.
– Soolokitaristi Pasille [Hyrkkänen] Iron Maiden on ollut aina ykkösbändi, mikä kuuluu mukavasti. Rumpali Joona [Juntunen] on monivirtuoosisoittaja ja musiikkiharrastaja, jolle Megadeth ja Metallica on ollut ykkösjuttu. Laulaja-kitaristi Juho [Mäntykivi] on enemmän glam metal -miehiä, vaikka moni rässibändikin on vaikuttanut. Itsellä iskivät aikoinaan DevilDriver ja Norther, eikä siitä tärähdyksestä ole toipunut vieläkään. Kaikkien puolesta on mainittava kuitenkin yksi bändi ylitse muiden, eli Pantera.
Lappeenrannasta tulee suuria suomalaisia metallibändejä. Minkälainen ilmapiiri kotikaupungissanne on metallin suhteen?
– Keikat loppuivat kuin seinään, ja tuntuu, että siitä toivutaan yhä ja ihmiset liikkuvat keikoille varovaisesti. Meininki oli hyvä ennen kevättä 2020, ja nyt tilanne alkaa hiljalleen elpyä.
– Täällä on paljon potentiaalisia bändejä, joista voisi odottaa seuraavia isoja nimiä, ainakin ug-tasolla. Vielä kun saataisiin LPRHC-festien lisäksi pysyvä metallimusiikkiin keskittyvä festari.
Takalaiton on pesäpallotermi. Oletteko palloilijamiehiä vai mihin nimi viittaa?
– Takalaiton on kyllä pesäpallotermi, mutta TakaLaiton on vain bändin nimi, eli ei olla palloilijamiehiä, Raunio vakuuttaa.
– Ennen soiteltiin coverkeikkoja, pidettiin hauskaa, kaljoiteltiin ja treenattiin, ja meidän silloinen nimi oli Laiton Pizza. Meillä oli sen verran hauskaa, että päätettiin tehdä omia kappaleita! Nimi piti vaihtaa ja haluttiin pitää Laiton-sana mukana. TakaLaiton kuulosti yhtä paskalta, joten päätettiin ottaa se käyttöön.
Julkaistu Infernossa 7/2023.