Neljäs levynne Cycle of Revenge on julki. Millainen kiekko on itse artistin näkövinkkelistä?
– Albumille on upotettu kaikki se osaaminen, mitä itselle ja bändille on kertynyt vuosikymmenten varrella. Se ei ole varmasti helppo levy ja vaatii muutaman pureskelun ja hampaiden narskutuksen, jotta sen monipuolisuus ja hienous tulevat esiin, kitaristi-laulaja Rami Jämsä vakuuttelee.
– Omalla tavallaan se oli helppo tehdä, koska heitimme kaikki ennakko-odotukset nurkkaan ja annoimme luovuuden viedä mukanaan. Levyn ilme on hyvin vapautunut, ja sen kyllä kuulee bändin soitosta.
Teitte levyn käsittääkseni triona. Oliko tällä asialla mitään konkreettista vaikutusta lopputulokseen? Melodiset koukut ja jopa progehtava ilme tulivat melkoisina yllätyksinä.
– Typistyimme alkuvuodesta 2014 trioksi ja huomasimme nopeasti, että nyt on hyvä. Bändin groove ja dynamiikka tulevat helpommin esille, kun soittajia on vain kolme. Levyllä on paljon raskautta, mutta paljon myös ilmaa ja melodiaa, koska pyrin mahdollisimman autenttiseen ilmaisuun. Levyllä täytyy kuulua himo ja kiima, mutta tämä ei tarkoita, etteikö sitä olisi tuotettu ja lopputulosta mietitty.
– Uusi tyyli on tarkoituksellinen, mutta toisaalta niiden biisien, jotka ovat tullakseen, täytyy aina antaa säveltää itse itsensä. Siinä mielessä levyn biisit syntyivät aika spontaanisti.
– Hankalinta levynteossa on sävellysprosessin keskeyttäminen ja studioon siirtyminen. Täytyy löytää se hetki, jolloin biisit ovat tarpeeksi valmiita mutta vielä riittävän levällään, jotta ne saadaan talteen tuoreina.
Aika moni suomalainen vanhan liiton death metal -bändi tuntuu palanneen kehiin tämän vuosikymmenen aikana. Mikä toimi sykäyksenä Convulsen paluulle?
– Oikeastaan luovuus. En ole kiinnostunut toistamaan vanhaa kaavaa ja samoja biisejä. Tulemme kyllä soittamaan World without God -levyn [1991] materiaalia edelleen osana livesettiä, koska hyvät biisit ovat hyviä.
– Kokoonnuimme 2012 treenaamaan vanhoja biisejä, ja huomasin nopeasti, että uuttakin olisi tuloillaan. Kysymys kuului: Kuka bändistä haluaa soittaa vain keikan tai kaksi? Kuka haluaa tehdä uutta musiikkia ja sitoutua treenaamaan aktiivisesti?
– Ne, jotka sitoutuivat jatkamaan bändissä, ovat mukana tänäkin päivänä. Convulse tulee toimimaan niin kauan kuin pystymme luomaan uutta musiikkia. Nostalgian perässä en jaksaisi soittaa vuodesta toiseen.
Mikä death metalissa lopulta viehättää – miksi soitatte juuri tällaista musiikkia?
– Riippuu, miten death metal määritellään. Itselleni death on musiikkia, jonka avulla voin tehdä sen, minkä koen itselleni parhaaksi. Oikeastaan ei ole tärkeintä, mitä musiikkia soittaa, vaan kuka soittaa ja kenen kanssa. Kaikessa on kyse ihmisten välisestä halusta liittyä yhteen ja kokea jotain alkukantaista. Kun bändin saa soimaan instrumenttina, jonka sointi ylittää soittajien henkilökohtaisen panoksen, ollaan hyvän musiikin ja bändin ytimessä.
– Minulle Convulse on bändi, jossa voin kehittyä soittajana, säveltäjänä ja ihmisenä parhaiden ystävieni kanssa ja kokea sen jonkin alkukantaisen voiman – päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Se ei ole ihan vähän se!
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2016.