Ennakkokuuntelussa Church of the Deadin Beyond Death – mukana biisi biisiltä -kommentit

Beyond Death on helsinkiläisyhtyeen toinen pitkäsoitto.

22.05.2023

Helsinkiläinen Church of the Dead, jonka soundi pohjautuu 80-90-lukujen death- ja black metaliin punkahtavan primitiivisellä lähestymistavalla, julkaisee perjantaina 26. toukokuuta toisen täyspitkänsä Beyond Death. Inferno tarjoaa levyn kuunneltavaksi jo nyt aina julkaisupäivään saakka. Alapuolelta voit kuunnella yhtyeen kalmankatkuisen tuotoksen sekä lukea kollektiiviset biisi biisiltä -kommentit, jotka avaavat kappaleiden sisältöä tarkemmin.

Levyn julkaisua juhlistetaan keikalla Helsingin Semifinalissa torstaina 25.5. yhdessä Sepulchral Cursen ja Ashen Tombin kanssa.

Dawn of the Wizard

– Alunperin biisi syntyi 10 vuotta sitten utuisesta stoner-jamista ja bändinä meillä meni pitkään kyseisen fiiliksen ja ilkikurisen grooven toisintamiseen levylle ja livenä. Nyt täyspitkälle päätyneessä restauroidussa versiossa on alkuperäiset meidän vanhan laulajan Jukan kirjoittamat sanoitukset, jotka pohjautuvat Mansonin perheen mielipuoliseen kulttiin.

Tombdweller

– Kappaleessa on mukavan töykeä poljento ja helpommin omaksuttava pop-biisin rakenne, jonka seurauksena tämä oli luontainen valinta levyn ensimmäiseksi sinkkubiisiksi. Teksti kertoo eristäytyneisyydestä eli kun herää arkusta ja oppii hyväksymään haudan hiljaisuuden. Teema on jatkumoa edellisen levyn Coffincraft-kappaleen tarinalle.

– Erittäin isona vaikuttajana tällä kappaleella on toiminut sveitsiläinen pipomuodin edelläkävijä.

Ashes of the World

– Misantropiaa huokuvaa kohkaamista, josta meidän mittapuulla tuli taidepläjäys ja levyn outolintu. Biisi on ensimmäinen sävellys tälle albumille, mutta sai lopullisen rujon muotonsa tuskallisesti vasta viimeisten joukossa. Alun perin biisiä kaavailtiin myös levyn avausraidaksi, josta muistona on vielä hivenen pitkään jauhava intro. Musassa kuuluu ruotsalaiset death/crust-vaikutteet, jotka kaikessa kaaoksessa käännetäänkin lopulta ympäri lähes My Dying Bride t-yyppiseen masisteluun.

Chainsaw Gutsfuck

– Me ei olla ikinä pelätty bändinä esittää covereita ja niitä on päätynyt narullekin asti useampia. Tämä kyseinen Mayhem-laina on meistä niin onnistunut, että se päätyi ihan tälle levylle saakka. Kappale tuntui sopivan albumille niin sävellyksen kuin sanomansakin puolesta.

Whore of Eden

– Tässä on sitä meille ominaista crust-poljentoa, jota koetettiin vaan viedä eeppisemmälle tasolle. Simppeliä riffiä ja lanausta. Shokeeraavasti nimetyssä biisissä piru kuiskii korvaan ja tematiikaltaan se onkin kärjistettyä Raamatun hapatuksen ja kristinuskon oppeja vastustavaa pakinaa. Kiellettyä hedelmää saa ja pitääkin välillä puraista.

Christborn

– Eeppinen ja majesteettinen ovat sanoja joita toistellaan tätä kuunnellessa. Yritettiin luoda maailmanlopulle sinkkubiisiä. Vaikutteita on haettu niin Omen-elokuvista kuin jenkkien black metalista ja näin syntyikin levyn ehdottomasti raskain pala. Ainut poika saa taas osakseen kiitosta ja biisin teema kääntyi myös visuaaliseen muotoon musavideon kautta.

Wormwood

– Levyn Raamattu-saagan päätösosa niputtaa yhteen rienauksen ilosanoman. Bathory-introlla sisään, crustit normaalisti ja Dismember-henkeen NWOBHM-legendoille kumartava loppuhuipennus. Tämä biisi on meidän Paranoid ilman tulevaa klassikkostatusta eli viime hetken villi kortti, joka tuli keittiön kautta levylle saakka. Lopputulos ei mene meidän lomat suosikit -listalle, ja tästä Harmageddonin taistelusta jäikin jotain hampaan koloon, mutta välillä voi käydä niinkin.

Floating in Blood

– Levyn toinen kokeellisemmista biiseistä, jonka sävellys on alun perin tehty meille normaalista poiketen kiipparilla kitaravetoisen säveltämisen sijaan. Tässä on norjalaisuus läsnä ja tunnelma onkin kolkko. Kun kappale otti muotoaan, tuli visio tunteesta kun tiput jäiden läpi hyiseen veteen ja loputon pimeys ottaa poloisen syleilyynsä. Biisissä on myös meille ainutlaatuinen vuoropuhelu kertosäkeen lauluosuuksissa Kriden ja Jussin välillä.

– Kappaleessa myös lopulta konkretisoitui jo vuosia muhinut ajatus livauttaa selloa osaksi meidän teosta, kun sellistikin löytyy bändistä omasta takaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään Apocalyptica-tribuutti, vaikka Apo-Paavo olikin Antin sellomaikkana ysärin lopussa.

Lisää luettavaa