Dark metal -yhtye Kuoleman Galleria julkaisee kolmannen albuminsa Armon loppu tulevana perjantaina, helmikuun 18. päivä. Inferno tarjoaa levyn kokonaisuudessaan kuunneltavaksi ennakkoon aina julkaisupäivään saakka. Alapuolelta löydät itse levyn sekä laulaja Kimmo Jankkarin biisi biisiltä -kuvailut albumin sisällöstä.
Toivomuskaivo
– Joitakin vuosia sitten ymmärsin, että minulle on syötetty valheita koko elämäni ajan. Tarinoita ikuisesta elämästä ynnä muuta vastaavaa satuilua. Ikuinen elämä ja taivaspaikka ovat yksi suurenluokan kusetus, yksi suuri toivomuskaivo, jolla saadaan lampaat tottelemaan maallisen kärsimysnäytelmänsä ajan ja häpeämään itseään koko sen ajan. Mitä tuhlausta!
Tuomiopäivänsäde
– Tämä on muistutus itselleen katsoa eteenpäin, horisonttiin. Jos tuijottaa omiin varpaisiinsa, saattaa jäädä ulkopuoliseksi omasta elämästään. Nosta katseesi maasta, lopeta turha valittaminen ja uhriutuminen ja aloita elämä. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja loppu tulee kyllä, jos sitä toivoo. Paras purra vain hammasta lujemmin ja mennä eteenpäin.
Hautausmaan kuudes kerros
– Jos sinusta tuntuu siltä, että hautaaminen jo valmiiksi täynnä oleviin hautausmaihin kääntää sisälmyksesi ylösalaisin, olemme samoilla linjoilla. Polttakaa minut tulessa ja heittäkää tuhkani metsään. Siellä on hyvä olla. En kaipaa muuta lepopaikkaa.
Jean Grenier
– Tositarina. Äärimmäisessä köyhyydessä 1600-luvulla elänyt poika, joka uskoi muuttuvansa sudeksi, päätyi syömään pienempiä lapsia nälkäänsä. Jokin tässä tarinassa kiehtoi ja kosketti siinä määrin, että aiheesta piti tehdä kappale. Pojalla oli vain nälkä. Kuinka pitkälle ihminen meneekään saadakseen syötävää. Grenierin sudennahkainen viitta toi hänelle kyseenalaisen tummanpuhuvan vapauden. Selviytymisvietti on vahva. Joskus se tarkoittaa toisen elämän päättymistä.
Pystyyn kuollut
– Kun on itse tehnyt kaiken juuri niin kuin ei olisi pitänyt ja jostain itsesyytöksien raunioista tuijottaa maailmaa, joka avautuu edessä juuri niin synkkänä kuin mielen mustimmat sopukat. Ja juuri kun luulet, että jostain pilkahtaa valo, kaikki muuttuu vielä mustemmaksi. Ja sekin on osittain omaa syytä. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ottaa se kaikki vastaan. Olenko elossa vai pystyyn kuollut? En tiedä itsekään.
Kynnet
– Tein aikoinaan päätöksen, että kukaan ei minua enää koskaan satuta ilman että kostan. Universumi oli eri mieltä, näytti päätökseni vääräksi ja veti minut läpi helvetin. Mutta kun nousin syvyydestä, tunsin oloni vastoin kaikkia odotuksia puhdistuneeksi. Selkeämmäksi. Ehkä jopa viisaammaksi. Vaikka kokemus oli ravisteleva, ehkä universumi tiesi mitä se tekee.
Sudennahka
– Minä olen susi. Sisäiset kahleeni ovat katkenneet ja olen saanut kasvaa vapaasti. Nyt susi on kasvanut täyteen mittaansa, eikä se kuuntele käskyjä enää keneltäkään. Ja se pitää arvossa rehellisyyttä, suoruutta ja puolustaa kaikkea, mikä on sille tärkeää. Se on vapaa normeista. Se on vapaa olemaan oma itsensä.
Varjoista
– Sisälläni on myös toinen olento, joka elää rinnakkain suden kanssa. Se ei ole hyvä. Eikä se arvosta minua. Se löytää huonoimmat puoleni ja pilkkaa minua niistä. Se haluaa nöyryyttää minua, kunnes olen halukas luopumaan elämästä. Kutsun sitä sisäsyntyiseksi Saatanaksi. Ilman sisäistä suttani olisin hukassa.
Armon loppu
– Tämä ei paljon selittelyjä kaipaa. Ihminen suunnittelee elämäänsä, universumi heittää paskaa niskaan ja oletettu ”jumala” nauraa paskaisesti kaiken päälle ja vääntää veistä haavassa. Aivan kuolemaan asti. Armon loppu. Loppu.