Oululaislähtöinen death metal -trio Final Dawn julkaisee tulevana perjantaina (13.11.) toisen täyspitkän albuminsa Minä olen pimeys. Koko levy on tämän viikon kuunneltavissa ennakkoon Infernon välityksellä. Lisäksi laulaja-kitaristi Vesa Mattila avaa biisikohtaisesti, mitä uusi levy pitää sisällään.
– Minulle biisit syntyvät jonkinlaisesta ajatusvirrasta tai elokuvasta, joka pyörii takaravoissa. Sitä yritän sitten työstää biisin muotoon bändin kanssa. Koen, että Final Dawnin biisit eivät ole niin yksioikoisia, että ne voisi ymmärtää yhdellä tapaa. Ja se on musiikin yksi tarkoituksista, itseilmaisua myös kuuntelijalle eikä vain soittajille, Mattila pohjustaa.
Noitarumpu
– Pelkästään suomenkielinen nimi biisillä, jonka sanoissa ei edes mainita rumpuja. Noitarumpu viittaa enemmän biisin tunnelmaan, noitarummun äärellä istuvaan shamaaniin, joka saa Manalan mailta aavistuksen tulevasta.
– Biisi itsessään on synkähkö ”arpa on heitetty, peli on menetetty” -tyyppinen fatalistinen riemuralli kohti vääjäämätöntä loppua, koska ihmismieli on hyvinkin itsetuhoinen tuhoten samalla ympäristönsä ja ansaiten jopa kohtalonsa. Tässä voi toki nähdä viittauksia myös nykyiseen maailmantilaan ja Yhdysvaltojen politiikkaan, Trumpiin ja muihin fiksuihin päättäjiin. Ehkä niin on, kuuntelija päättää. Make death great again.
Satan’s Hourglass
– Ajatus ”taas ne laulaa Saatanasta” tulee ehkä monille mieleen tässä Kreator-henkisessä biisissä. Tämä ei toki pidä paikkaansa, Saatana on vain mielikuva tai metafora. ”Teille annettiin kaikki, epäonnistuitte surkeasti ja nyt on myöhäistä. Tiimalasi tyhjenee.” Saatana nauraa näyttäen kalpeille ihmisille tiimalasia, jossa verenpunainen hiekka valuu tyhjiin eli lähinnä näkemystä ihmiskunnan tilasta, kuinka kaikki tuntuu kaatuvan ja iso pallo pyörii. Paska mäihä. Tämä biisi jyrää kivasti eteenpäin, letti vain heilumaan!
Chaos Makes Us Alive
– Kappale heijastelee omia maailmannäkemyksiä, ehkä hiukan jopa saarnaushenkisesti. Laulutyylillisesti tässä on vähän kokeiltu muutakin kuin peruskärinää. Tässä biisissä on meille yksi tyypillinen piirre eli junnataan samaa riffiä/ideaa hyvinkin pitkään, mutta muulla soitolla ja laululla homma elää ja jatkaa eteenpäin. Doomahtavaa bläkkistä omalla tavallaan.
Celtic Honour
– Tämän biisin syntymisen aikaan tuli kuunneltua paljon Primordialia ja sitä on ehkä vähän tähän keltti & pohjoisen miehet -värssyyn iskostunut eli tietynlainen hatunnosto jätkille. Levyn ainoa ”soolokin” löytyy tältä biisiltä. Tilulle ei kumarrella perkele!
Welcome to War
– Levyn vanhin biisi ja jonkinlainen re-make vanhasta versiosta. Kappale haluttiin mukaan levylle, koska tämä soi yleensä aina keikkasetissäkin. Biisin projektinimi oli ”Sabbath Slayer”, viitteitä kun molemmista löytyy biisistä ja paljon somaakin. Teemana on maailman johtaja, joka huutelee norsunluutornistaan ajaen maailman sotaan toisiaan vastaan kunnes jäljellä on vain norsunluutorni ja muun maailman rauniot.
The Fisherman
– Kunnianosoitus ystävälle, joka tippui keväällä jäihin pilkkireissulla ja jäi sinne. Hyvinkin henkilökohtainen ja rakas biisi. Useampi versio tästä on tehty, mutta tästä syntyi se oikea. Ei vihainen, ei katkera vaan hyväksyvä. The sea will take its own.
Til the Bitter End
– Tämä on bändin basistin hengentuote ja ylpeyden aihe. Bändin biisit syntyvät enimmäkseen kitaristin tai laulajan kädestä muun bändin kanssa yhteistyössä, mutta tässä päästettiin basisti irti! Hän laulaa myös säkeet itse ja alkuintron hoitaa hienosti tyttärensä.
Fires of North
– Uusin ja ehkä synkin kipale. Hiukan danzigmaista blues-vivahdetta mukana. Sodasta paluu -biisi: kohtaat vain palaneet kodin rauniot eikä mitään ole jäljellä. Paitsi katkeruus ja tuleva kosto pohjoisten valojen loimutessa. Tähän on hyvä lopettaa levy!