Entinen KISS-kitaristi bändiä vastaan käymästään oikeustaistelusta: ”Olin helvetissä 20 vuotta”

Vinnie Vincet muisteli KISS Expo -tapahtumassa erottamiseensa johtaneita tapahtumia.

Vinnie Vincent (vasemmassa laidasas) oli bändissä KISSin "naamiottomana" aikana 80-luvulla.

KISS-yhtyeessä kitaristina vuosina 1982–1984 toiminut Vinnie Vincent esiintyi ensimmäistä kertaa julkisuudessa yli 20 vuoteen viime viikonloppuna Atlantan KISS Expo -tapahtumassa, jossa tämä kertoi tarinoitaan kyselytilaisuudessa. Hän muun muassa kertoi oman näkemyksensä hänen erottamiseensa johtaneista syistä, jotka Vincent tiivistää kahteen asiaan: hän vaati bändin mukaan liikaa rahaa eivätkä Gene Simmons ja Paul Stanley halunneet hänen palveluksiaan tarpeeksi.

”Sävelsin paljon biisejä ja tunsin, miten kasvoimme paljon bändinä ja halusin heidän haluavan minua. Tiesin, että he rakastivat Ericiä [Carr, rumpali], mutta en koskaan tuntenut samaa omalla kohdallani. Jopa Lick It Upin kaltaisen hyvän vastaanoton saaneen levyn jälkeen tunsin yhä, että teinpä mitä tahansa, he eivät halua minua”, Vincent tuumaa.

Vincent kertoo palkkionsa olleen 550 dollaria viikossa verojen jälkeen, mikä ei ollut riittävästi perheelliselle kitaristille, jonka vaimo odotti kaksosia.

”Bändissä oleminen oli unelmani, mutta olisin silti kaivannut hieman enemmän, jotta olisin voinut ostaa oman talon tai vaikka paremman auton. He vaativat minua allekirjoittamaan sopimuksen, josta en hyötynyt mitenkään. Asuimme sukulaisten nurkissa ja olin hälytysvalmiudessa 24 tuntia päivässä, mikä oli ihan okei. Mutta minulla ja perheellä ei ollut tulevaisuutta. KISSin Vinnie Vincentillä oli, mutta ei taloudellisesti.”

”Halusin vain päästä perheeni kanssa pois sukulaisten jaloista, kenties ajaa autoa, joka olisi tonnikalapurkkia isompi ja elättää perheeni ja pienet lapseni sillä aikaa, kun itse olen kiertueella.”

Vincent päätyi lopulta nostamaan syytteen bändiä vastaan periäkseen maksamattomia rojaltimaksuja, mikä johti pitkään jatkuneisiin oikeustaisteluihin. Kitaristin mukaan tämä sotku ja kamppailu olisi ollut vältettävissä, mutta bändi ei jättänyt hänelle muuta vaihtoehtoa.

”Yritin neljän vuoden ajan – vuodesta 1991 vuoteen 1997 – kysellä, emmekö voisi sopia asioita. Oikeusjuttu oli viimeinen asia, jota halusin, mutta johon olin kuitenkin valmis. Halusin vain hieman inhimillisyyttä ja myötätuntoa. Että auttakaa nyt vähän, sovitaan asia. Mutta he kieltäytyivät ja se satutti minua todella, todella, syvästi. En voinut muuta, kuin nostaa syytteen”, Vincent toteaa.

”Lopulta sovimme kaikki välillämme olleet ongelmat noin seitsemän vuotta sitten. Sitä ennen olin helvetissä 20 vuotta. Näin miten muu maailma meni ohitseni, mitä kaikkea ihmiset minusta sanoivat ja mitä bändi minusta puhui. Sääli, sillä meistä olisi mielestäni voinut tulla vitun hieno bändi yhdessä.”

Vincent kuitenkin vakuuttaa yhä rakastavansa bändiä ja kunnioittavansa Gene Simmonsia ja Paul Stanleyä koko sydämestään.

”He antoivat minulle kaiken tämän. Hyvän mukana tuli myös pahaa, mutta se taika, joka välillämme oli, ei kuole koskaan.”