Entistä valoisampi – haastattelussa Cain’s Offering

Cain’s Offering syntyi kitaristi Jani Liimataisen erottua Sonata Arcticasta vuonna 2007. Pahat kielet tuomitsivat bändin jo alkumetreillä, mutta viimeistään uusi Stormcrow-albumi osoittaa, että yhtyeeltä löytyy myös omaa ilmettä.

02.06.2015

Melodista heavy metalia sisältävä Stormcrow vaikuttaa musiikillisesti Gather the Faithful -esikoistanne (2009) vapautuneemmalta ja luontevammalta levyltä. Olenko täysin hakoteillä?

– Et, olen samaa mieltä. Gather the Faitfulilla tuli ehkä yritettyä liikaa todistella omia kykyjään kirjoittajana – se kun oli ensimmäinen levy, jolle kirjoitin kaiken materiaalin yksin, Liimatainen sanoo.

– Minulla oli biisejä jopa kuuden vuoden takaa, joten kun kappaleita alettiin kasata, siellä oli aika paljon laadullista vaihtelua. Vaikka debyytillä on joitain todella hienoja biisejä ja hetkiä, tuntuu siltä, että biisien suhteen olisi voinut olla ehkä vähän parempi fokus.

– Stormcrow’lla en yrittänyt enää todistella mitään, vaan lähdin kirjoittamaan ihan puhtaalta pöydältä niin hyvää levyä kuin mahdollista. Pääpaino oli siinä, että biisien on oltava hyviä ja mitään keskinkertaista ei saa päästää läpi.

Uuden levyn materiaali on monipuolista, ja levyllä on kestoakin lähes tunti. Oliko helppoa löytää toimiva draamankaari albumille? Kuinka tärkeäksi esimerkiksi oikea biisijärjestys muodostui?

– Se draamankaari tuli melko luonnollisesti, koska mulla oli biisit jo demovaiheessa puhelimessani soittolistana, joka oli hyvin lähellä tuota lopullista järjestystä. Jo demotellessa oli selvää, että Stormcrow on avausraita ja On the Shore tulee olemaan päätösbiisi

– Joitain biisejä joutui pyörittelemään, että saatiin levylle niin sanottu flow eikä missään kohtaa tulisi joko liian suurta suvantoa tai vaihtoehtoisesti informaatioähkyä.

Olen nähnyt valitettavasti vasta yhden uuden kappaleen sanoitukset. Minkälaisissa teemoissa levyllä pyöritään?

– Levy pyörii aika paljon vanhoissa tutuissa teemoissa, joista minä ja lukuisat muut ovat ammentaneet jo vuosikymmenten, ellei vuosisatojen ajan. Siellä lauletaan rakkaudesta, kuolemasta ja toivosta, ja yksi kappale käsittelee alkoholismiakin.

– Jälkikäteen, kun on verrannut ensimmäisen levyn tekstejä tähän tuoreempaan, huomaa, että uusi on yleisilmeeltään hieman valoisampi. Kyllähän Stormcrow’llakin uidaan välillä aika syvissä vesissä, mutta kokonaisuutena levy on hivenen toiveikkaampi eikä aivan yhtä synkkä ja kyyninen.

Teistä on huhuttu joissain piireissä kristillisenä yhtyeenä, ja onpa bändin nimessäkin pientä raamatullista otetta. Onko näissä puheissa mitään perää?

– Herran Jeesus, mistähän helvetistä tuollainen käsitys on lähtenyt? Yhtyeellä ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa. Bändin nimihän on täysin symbolinen, ja jos käytänkin kristillistä tematiikkaa, se ei tee meistä uskonnollisia.

– Kristinuskon teemat ovat länsimaisille suhteellisen tuttuja, joten niitä tulee joskus viljeltyä. Itse olen ateisti, ja muilta jätkiltä en ole heidän uskomuksistaan kysellyt. Mitäpä ne minulle kuuluvat, hah hah.

Bändissä vaikuttavat myös Stratovariuksesta tutut Timo Kotipelto (laulu) ja Jens Johansson (koskettimet), ja sinut muistetaan Sonata Arcticasta. Vertailuja näihin bändeihin tullaan tekemään varmasti aina. Ärsyttääkö tämä sinua?

– Sehän on selvä, että vertailua tulee, mutta ei se ärsytä pätkääkään. Kaikki kolme yhtyettä operoi melko lailla samassa genressä, mutta jokainen venyttää genren rajoja hieman eri suuntiin. Kaikilla on oma soundinsa ja lähestymisensä musiikkiin, mutta myös sen verran yhtymäkohtia, että löytyy samaa fanikuntaakin.

– Miksi ihmeessä se ärsyttäisi, jos verrataan Stratovariukseen tai Sonata Arcticaan, molemmathan ovat pirun hienoja bändejä. Sehän on vain kohteliaisuus!

Haastattelu julkaistu Infernossa 5/2015.

Lisää luettavaa