Blaze Bayley ja Tim Owens tunnetuimpina esimerkkeinä ovat osoittaneet, kuinka hankalaa on astua arvostettujen heavyvokalistien saappaisiin ja hoitaa homma omalla tavallaan. Aiemmin Into Eternityssä keuhkojaan kurittanut Stu Block (kuvassa vasemmalla) korvasi Iced Earthistä jälleen poistuneen Matt Barlow’n ja teki sen hyvin.
Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Justin Borucki www.icedearth.com
Iced Earthin tuore albumi Dystopia ei ole vain osoitus Jon Schafferin luotsaaman orkesterin noususta, vaan samalla Stu Blockin vähintäänkin erinomainen debyytti bändin riveissä.
– Olen ollut Iced Earthin fani jo Burnt Offeringsin (1995) ilmestymisestä, joten arvaatte varmasti, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä! Saan haastatteluja tehdessäni muistuttaa itseäni jatkuvasti, että olen todellakin Iced Earthin laulaja. Seison nyt samalla paikalla kuin Matt Barlow ja Tim Owens. Se on uskomatonta, Stu hehkuttaa.
Iced Earthilla on takanaan parikymmentä vuotta historiaa, ja kun puheeksi tulee Burnt Offerings, Stu ei tarvitse paljoa yllytystä bändin tuotannon hehkuttamisen suhteen. Jon Schafferin kynänjälki vaikuttaa olleen miehelle mieleen lähes läpi koko tuotannon.
– Albumeista rakastan yli kaiken Burnt Offeringsia. Dante’s Inferno. Tarvitseeko minun sanoa muuta? Siinä kappaleessa on ainoastaan yksi vika: se jättää muutenkin upean albumin varjoonsa. Levyllä ei ole mielestäni yhtään heikkoa biisiä ja sen tunnelmat ovat käsinkosketeltavia.
– Toinen suosikeistani on ehdottomasti Horror Show (2001). Olen toivoton kauhuelokuvafani ja muistan edelleen, kuinka täpinöissäni olin kuullessani levyä ensimmäistä kertaa. Kaikki kappaleet kertoivat tunnetuista tarinoista icedearthmäisellä tunnelmalla, joten levyä lähestyi tavallaan ihan eri tavalla, ja viimeistään Phantom Opera Ghostin jälkeen sai kerätä leukaansa lattialta.
– Tuoreempien albumien suhteen on pakko myöntää, että pidän The Crucible of Manista (2008) paljon yleistä mielipidettä ja jopa Jonia itseään enemmän. Ehkä se albumi ilmestyi itselleni oikeaan aikaan, ja onhan Matt aina laulaja paikallaan. Noin muutenkin pidän kaikista Something Wicked -albumeista, vaikka ne ovat keskenään todella erilaisia. Ten Thousand Strong -biisi on yksi Iced Earth -suosikeistani!
Fanin näkökulmasta on tietenkin unelmien täyttymys päästä laulamaan yhteen suosikkibändeistään, mutta samalla taustalla vaanii melkoisen suuri haaste. Vaikka bändissä vuosina 2003–07 vaikuttanut Tim ”Ripper” Owens oli maailmanluokan laulaja, eivät monet tottuneet häneen useammankaan albumin ja lukuisien keikkojen jälkeen. Nyt tilanne vaikuttaisi olevan täysin erilainen.
[alays teksti=”Totta kai on pelottavaa astua tällaiseen asemaan.”]
– Totta kai on pelottavaa astua tällaiseen asemaan. Matt (bändissä 1994–2003 ja 2007–11, toim. huom.) on mahtava laulaja ja sitäkin parempi nokkamies. Tim oli erilainen, mutta omalla tavallaan vähintään Mattin veroinen. Oma periaatteeni on ollut yrittää parhaani, olla oma itseni ja tehdä kunniaa hienolle musiikille. En yritä olla uusi Barlow tai Owens, mutta kunnioitan Iced Earthin historiaa ja sen upeaa fanikuntaa.
Ainakaan toistaiseksi asetelma ei vaikuta lainkaan hassummalta. Jos pitäisi arvailla levyarvioiden ja jonkin aikaa sitten julkaistun Dante’s Infernon uudelleenäänityksen perusteella, Stu Block tullaan ottamaan Owensia paremmin vastaan.
– Lähes jokainen haastattelun on alkanut äimistelyllä. Monet ylistävät minua vähän liiankin paljon. Tuossa on varmasti mukana sitäkin, etteivät monet uskaltaneet odottaa mitään. Myönnän yllättyneeni itsekin panoksestani ja uskon tuoneeni Iced Earthiin omaa itseäni, mutta vaatimattomana kaverina ja ennen kaikkea Iced Earthin fanina ylitsevuotavat kehut ovat saaneet jo vähän kiusaantumaan!
Dystopian kappaleiden hallitseminen ei liene kenellekään epäselvää, mutta tulevien keikkojen suhteen yleisö voi toistaiseksi vain arvailla, miten Stu tulee omaksumaan ja tulkitsemaan kymmenien kappaleiden settilistan. Se tulee uudessa Infenossa haastatellun bändin pomon Jon Schafferin mukaan kattamaan lähes kaikki bändin studioalbumit.
– Biisit kuten Ten Thousand Strong ja Decleration Day ovat niin vahvasti Tim Owensin äänenväriin sovitettuja, että niitä joudun soveltamaan aika vahvasti omaan tyyliini. Toisaalta Mattin vokalisoimat kappaleet luonnistuvat lähes sellaisinaan, enkä usko että Burning Timesin ja My Own Saviourin kaltaiset klassikot tuottavat vaikeuksia.
[alays teksti=”Tulen tuomaan biiseihin melko vahvasti omaa itseäni, mutta varsinkin Mattin aikaisissa biiseissä noudattelen kyllä perusasioita.”]
– Tulen tuomaan biiseihin melko vahvasti omaa itseäni, mutta varsinkin Mattin aikaisissa biiseissä noudattelen kyllä perusasioita. Ja miksi en noudattaisi? Jos pääsen laulamaan Iced Earthin keulilla, minulla ei ole pienintäkään halua lähteä raiskaamaan upeita kappaleita jonkinlaisella väkinäisellä erikoisuudentavoittelulla.
Palataanpa vielä hetkeksi Dystopian pariin. Stu Blockin ohella albumilla pääsivät nimittäin yllättämään myös itse sävellykset, jotka ovat raskainta ja ankarinta Iced Earthiä vuosikausiin, unohtamatta Jon Schafferin tavaramerkkimelodioita ja voimakkaita kertosäkeitä.
– Se on melkoinen in–your–face-albumi, eikö olekin? Parilla edellisellä levyllä oli paljon massiivisia orkestereita ja kuoroilla kyllästettyjä kertosäkeitä, mutta Dystopialla riffit puhuvat ja melodiat tarttuvat ihan eri tavalla. En sano, että kolme edellistä albumia olisivat olleet huonoja, mutta on pakko myöntää, että olin lentää perseelleni uutta Iced Earthiä kuullessani.
– Dystopia on tavallaan paluu perusasioiden äärelle. Se ei ole sellaista nykyaikana tyypillistä juurilleen palaamista, ennemminkin Iced Earthin perimmäisimpien vahvuuksien korostamista ilman mitään ylimääräistä. Tällaista albumia oli todella haastavaa laulaa, koska en saanut minkäänlaista mahdollisuutta piiloutua isojen sävellysten taakse, vaan olin laulajana jopa edellisiä levyjä isommassa roolissa.
Monet Into Eternityä kuulleet jaksoivat manailla koko alkuvuoden, kuinka Jon Schaffer on menettänyt järkensä Stu Blockin palkatessaan. Ironista kyllä, myös Stu itse sai yllättyä, kuinka paljon erilaisia puolia hän löysi äänestään Dystopian äänityksissä.
– Ei ole mikään salaisuus, etten itsekään ollut varma, sovinko Iced Earthin laulajaksi. Minulla oli vahva luotto korkeimpiin ääniini ja aggressiivisimpiin huutoihini, mutta Jon on se kaveri, jota saan kiittää vahvimman keskirekisterini löytämisestä. Olisi ehkä liioiteltua väittää, että synnyin uudelleen laulajana, mutta kyllä tuossakin väittämässä on aavistuksen verran totuutta!
Iced Earthin kokoonpano on elänyt melkoisen paljon vuosien varrella. Nopea vilkaisu ex-jäsenten listaan herättää jopa pientä huvittuneisuutta. Vaikkei koskaan voi olla varma tulevaisuudesta, Stu Block on lähtenyt bändiin itsevarmana ja omistautuneena.
– En ole tullut Iced Earthiin tekemään yhtä levyä tai kiertuetta. Tämä on unelmieni täyttymys, ja tulen olemaan bändissä tasan niin kauan kuin Jon haluaa minun laulavan siinä. Väitän että Dystopia on vasta alkua siinä, mitä voin bändille antaa, ja toivon että olemme nyt avanneet ihan uuden luvun Iced Earthin historiassa. Se poikii vielä monta upeaa albumia.
Iced Earthin tulevaisuus vaikuttaa todellakin valoisammalta kuin aikoihin. Tulevia Iced Earthin eepoksia odotellessa Stu Blockin taidot ja yhtyeen nykykunnon voi tarkistaa Helsingin Nosturissa joulukuun ensimmäisenä, jolloin Iced Earth soittaa ensimmäisen täysmittaisen keikkansa Suomessa kymmeneen vuoteen.
Lue Jon Schaffer -haastattelu uudesta Infernosta!