Monumentaalisia kokonaisuuksia, kryptisiä konsepteja ja mitä massiivisimpia sävellyksiä. Nämä ovat olleet vuosikausia amerikkalaisen Mastodonin tavaramerkkejä, mutta ne kaikki on karsittu täysin joukon uusimmalta taidonnäytteeltä The Hunterilta. Vai onko sittenkään?
Teksti: Aki Nuopponen www.mastodonrocks.com
Mennyttä vuosikymmentä Mastodonin tarinassa voisi kuvailla rockbändin unelmien täyttymykseksi. Ennen The Hunteria Mastodon on julkaissut neljä kokopitkää, joista jokainen on eronnut selvästi edeltäjästään ja vienyt bändiä yhä laajempiin ulottuvuuksiin. Samalla täysin tyylistä tinkimätön musiikki on vain kasvattanut Mastodonin suosiota ja vienyt sen maailman ääriin.
Pahimmassa tapauksessa kiireelliseen levyjen ja kiertueiden sykliin joutuneet bändit ovat sortuneet kaavamaisuuteen ja hätäisyyteen levyjensä kanssa. Mastodonin basisti-laulaja Troy Sanders näkee myös hyviä puolia siinä, ettei bändillä ollut tällä kertaa kuukausitolkulla aikaa näprätä levyn parissa.
– The Hunter oli lähes täysin sävelletty jo Crack the Skyen kiertueiden jälkeen. Mitä nyt sovitukset elivät vielä ajan kanssa. Jos olisimme jääneet hiomaan konseptia ja säveltäneet albumin sen mukaan, olisimme todennäköisesti tehneet vielä edellistäkin sekavamman levyn ja saaneet sen ulos ehkä vuoden päästä. Kuten The Hunter osoittaa, tämä ei ollut nyt sitä, mitä kaipasimme.
– Suoraan sanoen The Hunter on niin hyvä kuin se on juuri siksi, että emme lähteneet tekemään Crack the Skyelle seuraajaa. Olisihan sellainenkin syntynyt ajan kanssa, mutta haastamalla itsemme ja pistämällä suurimman osan lähtökohdista uusiksi saimme aikaiseksi jopa suuremman inspiraationpurskahduksen kuin kieroimmilla teemoillamme!
Irti teemoista
Mastodonin edellinen albumi Crack the Skye (2009) osoittautui valtavaksi työsaraksi, ja sitä seuranneet kiertueet kestivät lähes kaksi vuotta. Troyn ääni paljastaa miehen olevan harvinaisen huojentunut bändin viidennen albumin synnyttyä selvästi edeltäjäänsä mutkattomammin.
[alays teksti=”Jos olisimme jääneet hiomaan konseptia ja säveltäneet albumin sen mukaan, olisimme todennäköisesti tehneet vielä edellistäkin sekavamman levyn.”]
– Meillä oli kyllä olemassa konsepti The Hunteria varten ja ajatuksena oli käyttää sitä inspiraationlähteenä itse musiikille. Lopulta päädyimme kuitenkin heittämään tämänkin rajoitteen romukoppaan ja jammailemaan yhdessä entistä vapautuneemmin. Jos jollakin meistä oli idea, sitä vietiin eteenpäin biisin ehdolla, ja pian huomasimme säveltävämme monipuolisinta Mastodonia koskaan.
Siinä missä konsepti voi olla musiikkia monipuolistava tekijä, se voi yhtä hyvin olla myös sitä määrittävä kahle. Mastodonin kohdalla molemmat ääripäät on jo koettu, ja The Hunter on edeltäjiensä sijaan lähempänä Leviathanin (2004) kaltaista kokonaisuutta, jolla kappaleet määrittävät kokonaisuuden päinvastaisen mallin sijaan.
– Tärkein periaatteemme on aina ollut, ettemme koskaan päätä etukäteen, millaista levyä olemme työstämässä. Musiikin on synnyttävä luonnostaan ja tultava täydestä sydämestä. Toisaalta, toisen periaatteemme mukaan, emme sävellä koskaan kahta samanlaista kokonaisuutta.
– Tietenkin tällainen jammailu johti välillä ihan päättömiin juttuihin! Vaikka levyllä on muutamia todella ytimekkäitä rykäisyjä, meillä oli välillä kasassa loputtoman pitkiä biisejä, jotka koostuivat lähes kymmenestä riffistä ja sitäkin useammasta erilaisesta osasta. Kun nämä biisit eivät noudatelleet mitään konsepteja, saatoimme ihan hyvin suodattaa niistä parhaat osat ja säveltää kaiken uudelleen.
Mastodon saattaa hyvinkin olla yksi niistä bändeistä, joita olisi monipuolisuutensa takia helppoa kutsua ”älykkömetalliksi” tai silkaksi erikoisuudentavoitteluksi. Kaikista hämärimmistä kokeiluistaan huolimatta Mastodon on kuitenkin välttänyt tällaisen leiman, mille Troy löytää varsin luonnollisen selityksen.
– Saatamme toisinaan hioa musiikkimme lopullisia muotoja ja tuotantoa pitkään, mutta pohjimmiltaan biisimme koostuvat spontaanisti syntyneistä osista ja syvältä tajunnasta kummunneista tunnelmista, joita ei ole todellakaan hierottu liikaa. Meille on tärkeää säilyttää musiikissamme se tietynlainen vaistonvaraisuus ja aitous, minkä uskoisin tehneen siitä jopa monimutkaisimmillaan luonnollisen kuuloista.
Irti kaavoista
The Hunter saattaa olla paperilla sirpaleisempi levy totuttuun Mastodoniin nähden, mutta lopputulos puhuu lähes päinvastaisen kokonaisuuden puolesta.
– Tällä kertaa jokainen levyn kappaleista kertoo oman tarinansa ja välittää omia tunnelmiaan. Olimme hieman yllättyneitä, miten vahvan kokonaisuuden näinkin biisivetoinen levy muodosti, sillä näistä kappaleista olisi voinut syntyä ihan yhtä hyvin silkkaa sillisalaattia. Sekä musiikki että sanoitukset venyvät monelle suunnalle, mutta The Hunter on silti ennen kaikkea perinteinen rockalbumi.
[alays teksti=”Hyvien tuottajien ansiosta olemme oppineet nostamaan musiikin ehdot toisinaan kipinöivien egojemme edelle.”]
The Hunterin kolmeentoista kappaleeseen mahtuu melkoinen läpileikkaus Mastodonin urasta. Mukana on suoraviivaista, silti Mastodonille tyypillisesti groovaavaa metallia, mutta toisaalta myös selvästi kieroutuneempia kappaleita.
– Blasteroid on yksi hyvä osoitus The Hunterin ääripäistä. Se on todella nopeatempoinen ja lähes punkrockahtava biisi, joka kestää vain kaksi ja puoli minuuttia mutta sisältää kaiken tarpeellisen jo tuossa ajassa. Toivon, että tämä biisi tulee räjäyttämään yleisön keikoilla! Pitäisiköhän olla jopa niin korni, että sanoisin tämän biisin olevan kuin paluu juurillemme?
– Toisaalta Creature Lives on täysin eri maata. Se on kuin Mastodonin oma hymni, joka niputtaa kaikki puolemme yhteen tunnepitoiseksi ja monikerroksiseksi eepokseksi. Jos olisimme edenneet Crack the Skyelta eteenpäin samalla tiellä, sitä seurannut levy olisi voinut kuulostaa kokonaisuudessaan suurin piirtein tällaiselta.
Kun tutkailee hetken The Hunterin sanoituksia, on vaikea uskoa, että levylle oli suunnitteilla vieläkin käsittämättömämpiä aiheita kokonaisen konseptin voimin. Tämän toteamisen jälkeen Troy nauraa hetken ja sekoittaa keitosta vielä entisestään.
– Haluatko pitkän vai lyhyen vastauksen? Sanotaan vaikka näin, että levyn varrella rohkaistaan pyrkimään onnellisuuteen ahkeruudella, tributoidaan asteroideja ja peräpukamia yhteen sotkevaa videopeliä, osoitetaan kunnioitusta menetetyille läheisille ja kuvaillaan seksin harrastamista avaruudessa tai kosmisiin sfääreihin vievää seksiä. Näin muutamia biisejä kuvaillakseni. Selvensikö tämä asiaa yhtään? Tuskin? Niin arvelinkin!
Irti studioista
Mastodonin päivitettyä jo suuren osan työskentelytavoistaan ja The Hunterin saatua näin oman luonteensa kuvaan sopii paremmin kuin hyvin myös studion tuulettaminen. Troy tekee harvinaisen selväksi, minkä vuoksi kalliiden studioiden aikatauluista vapautuminen oli tarpeen.
– Crack the Skyen ja Blood Mountainin (2006) äänityksissä kului turhauttavan paljon aikaa. Vaikka nautimme musiikin tekemisestä, nuo studiosessiot olivat todennäköisesti stressaavimpia hetkiä koko bändin uralla. Nyt päätimme antaa studioiden olla ja tukea uutta vapautuneempaa työskentelytapaamme viemällä studion treenikselle, jonne hankimme tätä varten kaikki tarvittavat välineet.
Yksi nimi on pistänyt silmään Mastodonin tiedotteista jo kauan ennen levyn julkaisua: tuottaja Mike Elizondo. Hänet tunnetaan ennemmin hiphop- ja poptuottajana (Eminem, Fiona Apple), vaikka meriittejä löytyy raskaammankin musiikin suunnalta (Avenged Sevenfold).
– Emme halunneet työskennellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtäisi vain metallisimman puolemme ja puskisi sitä pintaan ylitse muiden ominaisuuksiemme. Mastodonin tuottajalla on oltava vähintään yhtä perverssi musiikkimaku kuin meillä itsellämme, jotta hän ymmärtäisi psykedeelisimmät ja hardcoreimmat ääripäämme.
– Mike on todella lahjakas ja monipuolinen muusikko ja tuottaja. Hän on ollut kouluaikoinaan thrashbändeissä, soittanut bassoa Dr. Dren produktioissa ja toisaalta säveltänyt biisejä jopa Pinkin kanssa! Tiesimme heti Miken tavatessamme, että hänen ansiostaan metallisimmat puolemme murskaisivat vuoria ja huuruisimmista kappaleistamme tulisi entistä sumuisempia.
Mastodonin nelikko on ollut sama koko sen levytysuran ajan. Onko yhteistyö ollut kaikkien kosteiden kiertueiden ja raskaiden studiosessioiden lävitse täysin mutkatonta?
– Ei ole! Ei todellakaan ole! Juuri tämän takia Crack the Skyen tuottanut Brendan O’Brien ja Mike ovat olleet kuin bändin viidensiä jäseniä. Joskus taistelimme jatkuvasti biisien lopullisista sovituksista ja halusimme kaikki mahduttaa juuri sen oman ideamme mukaan, mutta hyvien tuottajien ansiosta olemme oppineet nostamaan musiikin ehdot toisinaan kipinöivien egojemme edelle.
Irti lokeroista
Vaikka Mastodon on pohjimmiltaan omalaatuista metallia, sen monenlaisiin äärimmäisyyksiin taipuva musiikki on tavoittanut yllättävän laajan kuulijakunnan. Treyn mukaan tämä ei ole sen enempää sattumaa kuin tarkoituksellistakaan.
– Kaikilla meillä neljällä on äärimmäisen laaja musiikkimaku ja löydämme jatkuvasti uusia vaikutteita loputtomista genreistä. Ehkä siksi voimme lähteä ensin kiertueelle Slayerin kanssa, soitella sitten Yhdysvalloissa Foo Fightersin lämppärinä, liittyä Iron Maidenin mukaan maailmankiertueelle ja pistää vielä sen perään klubit sekaisin The Dillinger Escape Planin kanssa.
– Meitä on aivan turha yrittää lokeroida, koska emme itse lokeroi itseämme tai kuulijakuntaamme. Olemme tavallaan todella ainutlaatuisessa asemassa, kun saamme huomata juttelevamme keikkojen jälkeen äärimetallifanien, vanhan liiton progeilijoiden tai vaikka vähemmän ehdottomien rockinkuuntelijoiden kanssa. Kun nämä kaikki ovat yleisössämme, genreillä ei ole lopulta mitään väliä!
Täällä Pohjolassa bändiä on saanut todistaa lähinnä suurten nimien lämppärinä, festareilla tai isoilla hallikiertueilla, vaikka Mastodon olisi varmasti otollisinta kokea omalla klubikeikallaan.
– Haaveilemme aina itsekin eeppisestä klubikiertueesta, jolla soittaisimme pääesiintyjänä kaiken maailman screenien ja lavasteiden kera. Sitten meille tarjotaankin kiertuetta vaikka Metallican tai Toolin kanssa. Kuka kieltäytyy sellaisesta? Tietenkin voisimme pitää kiinni pääesiintyjän asemasta ja kiertää aina yksin, mutta omien sankarien kanssa soittaminen on unelmien täyttymistä toisensa perään.
– Jos kuitenkin puhutaan vakavasti, pyrimme soittamaan The Hunterin ilmestymisen jälkeen ihka aidon headliner-kiertueen sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. En vielä tiedä, miten laajassa mittakaavassa tämä on mahdollista, mutta tarkoituksenamme on koota kaikki fanit saman katon alle ja luoda teille unohtumattomia audiovisuaalisia kokemuksia Mastodonin hengessä!
Niin kirjava kuin Mastodonin fanikunta onkin, se on myös yhtä uskollista kuin metallin maailmassa parhaimmillaan. Tulevia kiertueita odotellessa fanikunnalla lienee silti paljon epäilyksiä, mitä The Hunterilta voi odottaa. Mastodonin kohdalla kun voi olla vaikea varautua yhtään mihinkään.
– Tiedän, mitä fanimme ajattelevat ennen levyn ilmestymistä, koska ihmettelisin fanina itse samoja asioita! ”Mitä, se ei ole konseptialbumi? Missä ovat kaikkein pisimmät kappaleet? Mitä tapahtui tärähtäneille kansitaiteille? Onko levynteossa ollut oikeasti mukana joku hiphop-tuottaja?” Vaan älkää huoliko, kunhan kuulette The Hunterin, tulette olemaan kuin kotonanne.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 8/2011 (#90).