Haastis: Nile – Muinaisista ja näistä päivistä

Nilen uusimman levyn nimi on At the Gate of Sethu. Se on tuttuun tapaan hämmästyttävän taidokasta death metalia, jossa on myös tunnelmaa. Karl Sandersin mukaan levyn teksteillä on annettavaa nykyhetkessä, vaikka ne muinaisista ajoista kertovatkin.

Teksti: Vilho Rajala Kuva: Nuclear Blast www.nile-catacombs.net

Karl Sanders on puhelimessa oma hersyvän ystävällinen itsensä. At the Gate of Sethu vaati mieheltä viime vuonna valtavasti voimia, mutta lopputulosta kelpaa tarjoilla maailmalle.

Ensimmäinen huomio levyltä on, että biisit ovat keskimäärin hieman lyhentyneet Those whom the Gods Detestiltä (2009). Sanders myöntää, että se oli tarkoituskin.

– Luin pari vuotta sitten jonkun arvion, jossa sanottiin, että Those whom the Gods Detest olisi loistava levy, jos biisit olisivat vähän lyhyempiä. Jostain syystä se jäi pyörimään mieleeni, vaikkei sellaista yleensä tapahdu.

Kitaristin mukaan pitkien äärimetallibiisien tekeminen on haastavaa, koska niiden rakenne pitää olla niin taiten tehty. Lyhyemmissä biiseissä on helpompi säilyttää jännite alusta loppuun.

Vaikka sekä Sanders, toinen kitaristi Dallas Toler-Wade, rumpali George Kollias että nykyinen basisti Todd Ellis ovat kaikki ilmiömäisiä muusikoita, Nilen levyjen tekeminen ei kuulemma vain helpotu.

– Minä toivoin joulupukilta, että levynteko olisi ollut tällä kertaa helpompaa. Joulupukki ei kuitenkaan tullut, tai oikeastaan häntä ei ole olemassakaan, Sanders nauraa.

Soittaminen sinänsä ei ole ongelma, vaan päällekkäisäänitykset. Jos sama riffi pitää vetää purkkiin vaikka neljä kertaa päällekkäin, pienetkin epätarkkuudet alkavat pomppia korville.

– Vaikka jokainen otto olisi yksinään lähes täydellinen, yhdessä ne eivät välttämättä toimi toivotulla tavalla. Se on psykologisesti yhtä helvettiä. Siinä on olo kuin Ihmemaan Liisalla kaninkolossa.

At the Gate of Sethun tekstit on tuttuun tapaan ammennettu muinaisesta Egyptistä. Sandersin mukaan nyt sanoitukset heijastelevat myös tätä aikaa.

– Esimerkiksi Supreme Humanism of Megalomania. Sehän kertoo muinaisten faaraoiden suuruudenhulluudesta, mutta minusta myös nykypäivästä. Tiedäthän tämän 99 prosentin jutun? Että yksi prosentti hallitsee kaikkea sitä rahaa, jonka loppu 99 prosenttia heille tuottaa. Siinä on kyse ihan samasta asiasta, Sanders pohtii.

Nile on sen kokoluokan bändi, että sillä ei veistellä suuria rikkauksia. Sanders sanoo, että bändin on pakko tehdä pitkiä kiertueita, koska leipä on revittävä keikoista ja paitamyynnistä.

– Minä olen ollut omistautunut metallille niin helvetin kauan, että tämä on minun elämäni. Ymmärrän, että minusta ei tule koskaan rikasta, eikä se haittaa minua.

Jotkut bändin ex-jäsenet ovat lähteneet lätkimään juuri tästä syystä.

– Jon Vesano lähti koska hänellä oli ura. Hänen piti valita, keskittyäkö uraan ja tehdä rahaa vai soittaako death metalia ja olla persaukinen lopun ikäänsä.

Bändillä on entiseen basistiinsa edelleen hyvät välit, ja mies vierailee uudella levyllä huutamassa useassakin biisissä.

– Yleensä miehistönvaihdokset menevät aika pehmeästi. Muutama ei ole mennyt niin hyvin… Ne voi päätellä melkein siitä, että kyseiset jäsenet eivät ole esiintyneet lähtönsä jälkeen Nile-levyillä, heh heh!

Miehistönvaihdoksista puheen ollen, Nilen entinen basisti Chris Lollis oli kiertuebasistina melkein viisi vuotta, mutta katosi viime vuonna.

– Häntä ei löydetty mistään neljään kuukauteen. Hänen tyttöystävänsäkään ei tiennyt, missä mies oli. Meidän oli pakko palkata joku muu kiertueelle ja Todd oli loistava valinta.

Uusi mies Todd Ellis ei esiinny uudella levyllä, vaan Sanders ja Toler-Wade hoitivat bassot yhdessä.

Nile kiertää Eurooppaa loppuvuonna Morbid Angelin ja Kreatorin kanssa, ja Suomessa kolmikko nähdään joulukuussa.

Nilen viime Suomen-visiitistä helmikuulta 2011 Sanders muistaa sen, että hän oli pahassa flunssassa.

– Olin todella sairas. Ihmettelen vieläkin, miten pystyin vetämään keikat, mutta ihan hyvin ne taisivat mennä.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa #98.