Huuto maailmaa vastaan – haastattelussa kotimainen black metal -veteraani Baptism

Vuonna 1998 perustettu Baptism on kulkenut mustaa polkuaan määrätietoisin askelin. Bändi on saanut viimein todellisen näytönpaikan, sillä taustalla vaikuttaa maineikas levy-yhtiö ja taskussa polttelee tasokas uutuuslevy.

Kuva: Roni Sahari

Aika juoksee nopeasti, ja Baptismin edellisestä levystä As the Darkness Entersistä on ehtinyt kulua lähes neljä vuotta. Minkälainen bändi Baptism on vuonna 2016?

– Itsevarma ja samalla odottavainen. Alkuvuosi vierähti studiossa, ja sen jälkeen olen tehnyt promootiohommia. Vuosi on siis ollut tähän asti työntäyteinen, yhtyeen isä Lord Sargofagian sanelee.

– Näkisin, että 2017 on meille se vuosi, jolloin olemme parhaimmillamme, kun aloitamme The Devil’s Fire -albumin keikat kokonaisuudessaan. Haluamme näyttää, että olemme iskussa ja samalla ylpeitä tähän asti parhaasta albumistamme.

Mitä voisit kertoa levyn sanoituksista – onko niissä jokin punainen lanka?

– Kaikki alkoi Buried with Him -tekstistä lueskellessani Raamatun Roomalaiskirjettä. Sain sieltä idean tähän ”haudattuna hänen kanssaan” -tekstiin, joka kuvastaa myös sitä, kuinka paljon jonkin asian eteen voi antaa ja tehdä. Kappale oli valmiina jo viime levyn aikaan, muttei sopinut kokonaisuuteen. Ystäväni J. Nefastos viimeisteli alkuperäisen vision mahtavasti ja oli muutenkin taas vahvasti mukana henkisellä puolella, vaikka oli tosi kiireinen omien töidensä kanssa.

– Devil’s Fire on kantava teema, joka kuvastaa sitä tunteenpaloa ja voimaa, jota minä, ja kaikki me viisi, olemme kantaneet sisällämme pitkään. Oli luonnollista valita se albumin nimeksi. Kannenkin symboliikassa yhdistyy Devil’s Fire, ja myös Gorath Moonthornin [Alghazanth] kirjoittama The Sacrament of Blood and Ash on isossa roolissa, mutta jättää kuuntelijalle paljon tulkittavaa. Myös Satananda-tarinan hahmo on merkittävässä roolissa kansitaiteessa ja konseptissa. En siltikään näe, että tämä on mikään teema-albumi, vaan enemmänkin monien merkitysten ja teemojen summa.

Baptism ei ole ollut koskaan mitään varsinaista ”räkäbläkkiä”, mutta uusi levy vie soundimaailmaa entistä helpommin lähestyttävään suuntaan. Millaisena itse näet levyn soundipolitiikan?

– Dynaamisena, vahvana ja moniulotteisena – juuri sellaisena kuin halusin albumin olevan. Suurin ero aiempiin on, että nyt tehtiin töitä ammattilaisen kanssa ja halusin, että levy kuulostaa ”oikealta albumilta”. Mitään tietoista helposti lähestyttävyyttä tai muuta ei lähdetty hakemaan.

Devil’s Fire on ensimmäinen studiolevynne isolle Season of Mistille. Ovatko jotkin asiat bänditoiminnan suhteen muuttuneet?

– Mitään konkreettista muutosta ei ole tapahtunut. Olen nähnyt spekulointia tästä lafkanvaihdoksesta, ja faktahan on, että Season ei ole missään vaiheessa sanonut meille, miltä levyn pitäisi kuulostaa tai millaiset soundit tai kannet pitäisi olla. Kaikki mitä tällä albumilla on, on täysin minun ja meidän aikaansaannosta, ja olemme tehneet tämän täysin itse.

– Lafkan pomo kuuli uutta materiaalia ensimmäisen kerran vasta ensimmäisten raakamiksausten muodossa. Mitään demoja ei tarvinnut lähetellä, joten luotto oli siis kova. Toivottavasti on edelleen, heh.

Olet kulkenut Baptismin matkassa noin puolet elämästäsi. Sinulla on ollut myös muita bändejä. Mikä tekee juuri Baptismistä niin erityisen?

– Matka on ollut monella tapaa opettavainen, ja tässä on kasvettu samalla enemmän tai vähemmän aikuiseksi. Suurin syy, miksi jatkan tätä vuodesta toiseen on, että saan noudattaa ainoastaan omaa visiotani, tehdä niin kuin itse haluan. Tämä on minun polkuni. Ja minun huutoni maailmaa vastaan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 7/2016.