Vaikuttaa siltä, että olette hioneet uutta levyä oikein huolella. Millaisin mielin lähditte rakentamaan sitä?
– Koko homma meni Ever-albumin [2012] jälkeen päälaelleen jäsenmuutosten takia. Through Infant Eyes alkoi hahmottumaan vasta, kun Antti Rantavuo [rummut] ja Jarno Uski [basso] saatiin mukaan yhtyeeseen. Säilytimme jonkin verran vanhaa End of Aeonia niin sävellystyössä kuin muussakin ulosannissa, mutta olemme kehittyneet ja muuttuneet yhtyeenä valtavasti, laulaja Sara Strömmer myöntää.
Through Infant Eyesin biisien tunneskaala tuntuu olevan varsin laaja. Oliko tämä alkujaan tarkoituskin?
– Se on laaja, sillä levyn keskeinen elementti on käänteinen syntytarina. Loimme tekstien avulla fiktiivisen todellisuuden maailmasta, jossa tuhon partaalla oleva ihmiskunta yrittää löytää tiensä takaisin uuden elämän alkuun. Albumin tekovaiheessa sukelsimme syvemmälle musiikkiin, ja elämään itseensä, tuoden esille niitä asioita, jotka koskettavat meitä eniten. Yhtyeestämme löytyy syvällisiä pohdiskelijoita, ja se mahdollistaa asioiden monipuolisen käsittelyn.
Lehdistötiedotteessa kerrotaan, että tekstien ihminen yrittää löytää tiensä takaisin ”perustotuuksien” äärelle. Mitä nämä totuudet ovat?
– Ihmisen hyvä suhde itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon, kulttuuriin ja sen ilmiöihin. Nykypäivän ihminen tuntuu vieraantuneen noista asioista, jolloin emme ymmärrä itseämme, kehoamme, toisia ihmisiä tai ympäristöä.
– Ihminen on tuuliajolla ilman otetta elämästä ja vailla ymmärrystä omasta itsestä tai kehityksen mahdollisuudesta. Koemme yksinäisyyttä, eristäydymme ja passivoidumme. Perustotuuksista kiinni pitäminen on tärkeää, jotta voimme kasvaa ihmisinä, voida hyvin ja elää tasapainossa itsemme ja ympäristön kanssa.
Jäsenistöllänne on useampiakin toiminnassa olevia bändejä, muun muassa Crimson Sun, Tomb of Finland ja Kaunis Kuolematon. Mihin End of Aeon sijoittuu prioriteettilistoillanne?
– Musiikki ja bänditoiminta elävät sykleittäin, joten hyvällä aikataulutuksella keikat, nauhoitukset ja muu saadaan toimimaan, vaikka yhtyeitä tai projekteja olisikin enemmän. End of Aeon on täysin aktiivinen yhtye, ja pidämme mahdollisuudet avoinna kaikelle eteen tulevalle.
Musiikkinne on synkkäsävyistä melodista death/doomia, siis varsin tyypillistä suomalaista kamaa. Lähteekö tällainen musiikki selkärangasta, vai joutuuko bänditoiminnassa oikeasti miettimään, minkälaiseen muottiin biisejä puristetaan?
– Lähtökohtana on tunne, sillä se ilmentää meitä itseämme ja luo musiikille sielun. Kappaleiden aihiot syntyvät alitajunnasta kumpuavista melodioista, jotka työstetään viimeiseen muotoonsa yhdessä. Lukuisat työstövaiheet ovat opettaneet paljon ja tuoneet monipuolista osaamista, jolloin voimme luoda juuri sellaista mielenmaisemaa kuin itse haluamme. Vain taivas on rajana!
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 2/2016.