Her Shadow’n The Ghost Love Chronicles -esikoinen on kaukana rockista tai metallista. Minkälaisista lähtökohdista projekti lähti itämään?
– Tutustuimme Tomin [Henttunen, kitara, basso ja koskettimet] kanssa kymmenen vuotta sitten, kun meidät pestattiin samaan firmaan, kosketinsoittaja ja taustalaulaja Markus Laakso muistelee.
– Huomasimme heti, että leffa-, taide- ja musiikkimakumme osuivat yksiin, vaikka olimme tehneet aivan erilaista musiikkia. Tomilla oli indierocktausta, kun taas omat juureni olivat syvällä metallissa. Päätimme yhdistää suuret rakkautemme, Twin Peaksin traagisenkauniin maailman ja Lana Del Rey’n särmikkään popin, ja alkaa tehdä kimpassa meille täysin uudenlaista musaa.
– Jos pureudutaan pintaa syvemmälle, levyltä löytyy oikeastaan paljonkin viitteitä rockiin ja metalliin, Henttunen huomauttaa.
– Esimerkiksi Raging Blue on todella raskas biisi. Markus mainitsi studiossa, että se kuulostaa kevytdoomilta, mikä on aika hyvä vertaus, ja monista kappaleista löytyy metallista tuttuja alavireitä. Vigilante lähentelee 1970-luvun rockia, tyyliin Alice Cooper meets Ennio Morricone. Albumin lopetusbiisin kummitustaloäänimaailma juontaa juurensa King Diamondin Themistä, joka oli tärkeä suunnannäyttäjä pikkupoikana.
Sanoitukset syntyivät vähemmän rockilta pohjalta, kertoo lauluista vastaava Anna Carolina.
– Asuin bändin alkumetreillä Länsi-Pasilassa idyllisessä keltaisessa talossa, jossa minulla oli basso. Vietin taiteilijaelämää ja runosuoni pulppusi. Rakensin sanoitusvihkoa, johon otin myös valokuvia. Hain inspiraatiota bassottelemalla keskuspuiston ja junaradan kallioilla, ja vihkoni tekstejä hyödynnettiin paljon debyytillä.
Oliko säveltäminen luontevaa vai muodostuiko se haasteeksi?
– Levyn valmistumiseen uponneeseen viiteen vuoteen mahtui toden teolla haasteita – niin paljon, että teki mieli lyödä hanskat tiskiin, Henttunen myöntää.
– Luomamme maailma imi toisaalta niin vahvasti mukaansa, että paluuta ei enää ollut. Biiseistä kehkeytyi suurempia järkäleitä kuin alun perin ajattelimme, joten toteutus oli haastavaa. Toisekseen olin aloittelija, mitä tulee äänittämiseen ja musiikin tekemiseen tietokoneella, joten piti opetella uusia asioita.
– Laulujen äänittäminen Jaani Peuhun kanssa oli upea kokemus, Anna Carolina innostuu.
– Saimme Svartilta levytyssopimuksen heti ensimmäisen demon jälkeen. Osa demolauluista päätyi albumille, koska ensikosketus biiseihin oli niin inspiroiva.
Her Shadow’n kohdalla tullaan mainitsemaan Twin Peaks. Edustaako sarja sitä maailmaa, jota haluatte maalata?
– Ehdottomasti, Henttunen toteaa. – Ilman David Lynchin ja Mark Frostin luomaa maailmaa näitä hienoja biisejä ja koko bändiä ei olisi olemassa. He loivat perustuksen, jota me jalostamme eteenpäin omalla tavallamme.
– Vaikutteita löytyy muualtakin, kuten film noir -elokuvista, Angelo Badalamentin musiikista ja Ennio Morriconen leffascoreista. Tuoreemmista artisteista esimerkiksi Lana Del Rey ja Amy Winehouse kutittelevat sieluani.
Minkälainen keikkaympäristö musiikillenne sopisi parhaiten?
– Saattaa olla ennalta arvattava vastaus, mutta Roadhouse eli The Bang Bang Bar Twin Peaksissä, Henttunen maalailee.
– Ja jos tarkennetaan vielä, sijoittaisin meidät sarjan ensimmäiselle kaudelle. Jokin hämyinen jazzklubi New Orleansissa kävisi myös mainiosti, mutta mielellään vuosikymmeniä ajassa taaksepäin.
Onko tässä aineksia pitkäkestoiseksi projektiksi, vai veikö yksi levy kaikki mehut?
– Ei suinkaan vienyt. Hommahan on vasta aluillaan, Henttunen vastaa.
– Jo albumin demosessoista jäi lupaavia aihioita ja levyä tehdessäkin rupesi syntymään uutta kamaa. Minulle biisinteko on kausiluonteista. Näitä ”dream noir -kausia” on ollut jo jokunen, joten nauhuri on täyttynyt hyvistä kappaleista.
Julkaistu Infernossa 10/2022.