Perjantaina ilmestyvässä Inferno-lehdessä selviää, että mustanpuhuva metallitulokas Forgotten Horror on tehnyt The Serpent Creation -levyä jo vuodesta 2007. Levy ilmestyy 31.8., mutta tällä sivulla sitä voi kuunnella jo nyt! Alla myös Tuomas Karhusen kommentit biiseistä.
[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
1. Destroyer of Time
– Tämä taisi tulla sävellettyä levyn materiaalista ensimmäisenä. Aihepiiri on mesoamerikkalaisessa mytologiassa ja kappaleella tehdään kunniaa Coatlicue -nimiselle atsteekkijumalattarelle, joka esiintyy levyn kansitaiteissakin useaan otteeseen. Coatlicuen kahdesta käärmeestä muodostuva naama kuvastaa, kuinka hän voi olla yhtä aikaa hellä äiti ja säälimätön tappaja, kaiken tuhoava voima. Aika työläs biisi vokaalien kannalta, ei pahemmin ole aikaa vetää happea. Soitannollisestikin nopea ja äkäinen ralli jossa myös melodisempia kohtia, eli koko levyn sekä bändin tyyli tulevat heti esille. Hyvä aloitusbiisi.
2. Poison of God
– Kuten ensimmäinen kappale, myös tämä on erittäin nopeatempoinen veto, täydellä turpaanvedolla jatketaan eikä hengähdystaukoa saa siis kuulijakaan. Levyn ainoita kappaleita, joissa on mukana omasta mielestäni jollakin tapaa thrash metal –riffejä. Basso on tosi hyvin esillä ja tuo paljon väriä, en tiedä johtuuko siitä mutta tämä taitaa olla bassoa Forgotten Horrorissa soittavan Corpsen suosikkibiisi levyltä. Jos edellinen kappale kertoi pimeyden dynaamisesta aspektista feminiinisenä voimana, tässä aiheena on initiatorisen tiedon herra, Samael. Juutalaisessa mystiikassa Samael sattuu olemaan kytköksissä seuraavan kappaleen kantavaan teemaan, Lilithiin.
3. For Thy Crimson Glory
– Levyn hitain biisi jossa ehkä eniten black metal –henkeä, jos sitä voi pelkkien riffien perusteella luokitella. Kertosäe on aika selkeästi esillä, idea siihen alkoi bassokuviosta ja lopulta siihen kertsiin laitettiinkin vaikka mitä. On akustista kitaraa mausteena, melodista leadikitaraa ja yhden miehen huutokuoronkin karjuin sinne tunnelmaa lisäämään. Sanoitukset kertovat vasemman käden polun tietynlaisesta etsimisestä ja syvemmästä esoteerisesta hyväksymisestä, liiton tekemisestä pimeyden kanssa. Tämä pimeys on Lilith, yön kuningatar jonka verisistä porteista maagikon on kuljettava. Biisin loppu piti laulaa sanoitusten vaatimalla intensiteetillä, ja toivottavasti se myös kuuluu!
4. Burial Ground Prayer
– Edellisen kipaleen rauhallisemman temmon jälkeen aletaan taas mättää raivolla. Tässä biisissä on monia hyviä koukkuja ja pikkujuttuja, kesken kappaleen laitetaankin jarrut päälle ja moshataan hetki hitaammin. Koska tämä ja seuraava kappale ovat sanoituksiltaan kytköksissä, keksin jälkikäteen liittää kappaleet myös musiikillisesti toisiinsa ja teimme siirtymän leadikitaroiden feedbackillä. Teemana näissä kahdessa kappaleessa on intialainen tantrinen traditio, tekstit perustuvat suoraan meditatiivisiin työskentelyihin sekä välähdyksiin Vamacharan synkemmästä ja salaisemmasta puolesta.
5. She Who Dwells Beyond Death
– Aivan täydellä vauhdilla ei tässä mennä mutta ainakaan rumpalilla ei sen helpompaa ole, Kassara taitaa polkea tuplabassareita suurimman osan biisistä. Juuri Kassaran luona satuin olemaan kun tämän biisin riffit tuli tehtyä, olimme Forgotten Horrorin materiaalia muutenkin silloin treenailemassa. Vokaaleista sen verran että tämän biisin lopussa oleva pätkä oli ainoa kerta nauhoituksissa jolloin laulaminen alkoi sattua ja homma piti hoitaa veren maku suussa. Monen päivän yhtämittainen rääkyminenhän siinä oli jo takana, ja vaikka mitkä kyypakkaukset ja alkoholihoidot kokeiltiin niin hetki piti olla tämän kappaleen purkittamisen jälkeen turpa kiinni.
6. The Serpent Creation
– Levyn nimikkobiisissä on blastbeat-rummutusta yllin kyllin, mutta vauhtijuttujen välillä tuleva keskitempokomppi sekä demppikitaramelodiat rullaavat hyvin myöskin. Puolivälin paikkeilla koko kappale vaihtuu tyystin ja tämä aika rakenteellisesti erikoinen kokonaisuus toimii eikä asiaa kuunnellessa tule huomattua. Sanoitukset liikkuvat lähinnä gnostilaisuudessa sekä marttyyriuden ja kärsimyksen ideassa. Ajatus musiikkivideosta on ollut päässäni siitä lähtien kun biisin tein, ja tässä jokin aika sitten video tulikin kuvattua. Kuvatessa tuli lisää ideoita joilla aihetta muuteltiin jonkin verran, mutta alkuperäiset visuaaliset elementit säilyivät ennallaan. Sanoma on videossa tahallisesti piilotettu hyvinkin väkivaltaisen ja ristiriitaisen meiningin taakse, joten enempää en aihetta ala selventää.
7. Hannibal
– Tässäkin biisissä on aika paljon tuplabassaripoljentaa sekä peltien kilkatusta. Lauluntaustasta itselleni tulevat vanhan koulukunnan vuodet mieleen, ja vanhoilla kunnon patarummuilla tätä fiilistä piti vielä tehostaa. Nämä viimeiset kaksi biisiä ovat taas hyppäys täysin eri meininkiin, nyt kerrotaan suoraan historian tapahtumista. Antiikin Rooman maailmanherruuteen nousua uhkasi muinoin Karthago, ja heidän johtajansa Hannibal Barca on oma luku sinänsä. Aivan käsittämätöntä tahdonvoimaa sekä taktista neroutta osoittanut sotapäällikkö jonka kohtaaminen yhtä tarunhohtoisen roomalaisen kenraalin kanssa muutti historian kulun. Eihän tällaisesta malta olla tekemättä kaksiosaista tarinaa.
8. Dreams of Scipio
– Tavakseni on näköjään tullut tehdä viimeiseen kappaleeseen tietynlainen melodinen teema, mitä sitten lopussa rakennetaan pidemmälle sekä annetaan ehkä myös jonkinlainen vihje siitä mitä bändiltä on jatkossa tulossa. Tämä kuuluu myös ensidemomme viimeisessä kappaleessa joka päättyi vähän samanlaisiin tunnelmiin. Musiikillisesti Dreams of Scipio on levyn nopeinta ja myös melodisinta antia, vauhti meneekin jossain vaiheessa aika hurjaksi ja erittäin suurella innolla odotan tämän soittamista livenä. Perkeleen hyvä biisi johon kelpaa lopettaa ensimmäinen Forgotten Horrorin täyspitkä. Io triumfe!
Forgotten Horrorin haastattelu Infernossa 7/2011 (#89), ilm. 26.8.!