Pitkään ja hartaasti odotettu, Infernossakin korkein sanakääntein kehuttu One for Sorrow julkaistaan Suomessa 12.10. Infernon sivuilla voit kuunnella tätä Insomniumin viidettä levyä jo nyt! Mukana myös basisti-laulaja Niilo Seväsen kommentit biiseistä.
[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
Inertia
Rauhallisesti kasvava intro, joka tarjoilee kaihoisaa melodiaa ja tihenevää jännitystä. Luo oikeanlaisen tunnelman koko albumia ajatellen.
Through the Shadows
Ensimmäinen videobiisi. Ytimekäs ja meidän mittapuulla helposti aukeava kappale, joka tehtiin tämän levyn biiseistä ensimmäisenä valmiiksi. Kitarailoittelua, tylyä lanaamista ja melodista kertosäettä tiukassa paketissa. Tunnelman puolesta ehkä levyn toiveikkain biisi.
Song of the Blackest Bird
Seitsemän ja puolen minuutin monumentti, joka tarjoilee vahvoja kontrasteja ja synkkää tunnelmaa. Draaman kaari liikkuu emperormaisesta sahauksesta herkkään pre-chorukseen ja lopun doompaisutteluun. Sanoituksissa sovitetaan uuteen uskoon Christian Morgensternin runoa Kuoleman linnusta, jonka laulu saa ihmiset menettämään elämänhalunsa.
Only One Who Waits
Julman kaunis biisi. Tarjoilee raivoisaa riffittelyä, eeppiseen melodiaan nousevaa kertosäettä ja lopun murheellista tunnelmointia. Lopetuksena on Daniel Antonssonin soittama hieno rokkisoolo. Biisin tunnelmassa on jotain, joka muistuttaa hieman eräästä jo mullan alle päätyneestä oululaisesta bändistä.
Unsung
Ensimmäisenä maistiaisena levyltä julkistettu biisi. Esittelee kattavasti Insomniumin eri puolia: löytyy vaihtelevia tunnelmia, surumielistä melodiaa, viikinkihenkistä sahausta ja Munterin Aleksin komeita orkestraatioita. Villen laulusuoritus väliosassa toi erään toimittajan mieleen elävästi Chris Isaakin, mikä ei voi olla huono juttu.
Every Hour Wounds
Yksi nopeimmista Insomnium-kappaleista ikinä. Sisältää ammattitermistöä käyttäen reilusti riffiriffejä sekä myös Aleksin pölynimuri-syntikoita. Laulusuorituksiin sain tähän mukavan rähinäsoundin aikaiseksi. Väliosan kitarapaisuttelu kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin. Tämä biisi tulee tappamaan livenä.
Decoherence
Akustinen instrumentaalipala, joka rytmittää albumikokonaisuutta hienosti. Kaunis ja ajaton kappale. Tunnelmaltaan tietyllä tavalla uudenlaista Insomniumia.
Lay the Ghost to Rest
Monipuolinen proge-eepos ja levyn pisin kappale. Sisältää niin paljon informaatiota ja pieniä nyansseja, että vaatii taatusti useamman kuuntelukerran avautuakseen, niin kuin varmasti koko albumikin. Meidän kohdalla progressiivisuus ei kuitenkaan tarkoita itsetarkoituksellista kikkailua, vaan monipuolista tunnelmointia ja polveilevia rakenteita. Tässäkin liikutaan jylhästä paatoksesta sujuvasti hauraaseen fiilistelyyn ja takaisin.
Regain the Fire
Tätä voisi sanoa levyn rokkibiisiksi. Suhteellisen helppo rakenne ja iskevän murheellinen kertosäe jäävät luultavasti kerrasta tajuntaan. Väliosan himmailu kasvaa ruhjovaksi synkistelyksi, jota Aleksin sellosoundit hienosti tukevat.
One for Sorrow
Murheenmurtama päätösbiisi, joka lopettaa levyn juuri oikealla tavalla. Monella tapaa tämä on kappale, jollaista Insomnium ei ole aiemmin tehnyt. Tässä ollaan jo hyvin kaukana siitä, mitä ihmiset mieltävät melodiseksi death metaliksi. Alusta asti oli selvää, että tässä on levyn viimeinen kappale. Tämän jälkeen on paha enää mennä lisäämään yhtään mitään.
Niilo Seväsen haastattelu tarjolla Infernon numerossa 8/2011 (#90)!