Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Re-Armed -levy!

Suomalaisbändi rekrytoi taannoin basistiksi Waltarista paremmin tunnetun Kärtsy Hatakan ja sai diilin Massacrelle. Miltä kuulostaa 1.2. ilmestyvä Worldwide Hypnotize -debyytti? Kuuntele itse! Alla myös laulaja Jouni Matilaisen kommentit biiseistä.

Kuva: Miika Karttunen

[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]

Natural Backlash

– Biisistä löytyy thrashia, groovaavaa riffiä ja koukkua on ujutettu hieman joka suuntaan. Sanoituksissa kyseenalaistetaan vapautta. Onko se oikeasti vapaudemme hinta jos polttaa itsensä loppuun paskaduunia tekemällä? Tää taantuma ja miten ihmisiä kohdellaan vain pelkkinä numeroina ottaa nuppiin aivan perkeleesti. Yhtiöiden pelkkä tulosten tavoittelu sylettää. Ainoa tie vapauteen on haistattaa pitkät koko systeemille.

Save Yourself

– Tuoreimpia biisejä tällä levyllä. Ehdottomasti yksi mun henkilökohtaisista suosikeista. Tässä ei juurikaan armoa anneta millään osa-alueella ja biisi silti jopa suht melodinen. Biisi kertoo siitä, kuinka riippuvaisia me ollaan sähköstä ja nykyviestintäjärjestelmistä. Ja kuinka paljon me myös luotetaan niihin ja niiden suoltamaan sisältöön. Tollaisen kovan myrskyn jälkeen huomaa erittäin hyvin, miten paljon se vaikuttaa heti kymmenientuhansien ihmisten elämään kun virrat vain katkeaa. Taivaalla hyrrää myös julmettu määrä satelliitteja joiden kautta kulkee paljon informaatiota. Kuinka moni siis selviäisi loppujen lopuksi, jos virrat katkastaisiin pidemmäksi ajaksi ja huomattavasti laajemmin, joko tahallisesti tai luonnon toimesta?

Feardrops

– Biisi alkaa laiskahkolla riffillä ja pärähtää sitten naamalle kyselemättä. Nopea biisi hittikertsillä. Toimii edelleen helvetin hyvin myös livenä. Onhan tää nyt jo jokusen vuoden vanha biisi ja toinen ”vanhus”, joka päätyi levylle mukaan. Biisi käsittelee hedonismim aiheuttamaa jälkitilaa.

Hoax

– Omalla tavallaan simppeli biisi, mutta silti tässä on jotain viehättävää, jonka muistaa joka kerta kun eka riffi pärähtää käyntiin treeniksellä tai keikalla. Tässä biisissä on ripaus rokkia mukana. Teksti pureutuu lasten aivopesemiseen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi poliittisessa mielessä.

Worldwide Hypnotize

–Tää pureutuu punk- ja grind-meiningillä luihin ja ytimiin heti ensi tahdeista. Siihen päälle kun vielä ripastaan hieman dödistä, niin johan saatiin hyvä keitos aikaseksi. Pitäähän meidänkin nyt valtavirran uskontojen mädätykseen käydä kiinni kun metallia kerta soitetaan, hehe. Onhan se nyt naurettavaa, että me eletään 2000-luvulla ja silti nää samat ”lait” hallitsee meitä ja mukautuu tieteellisiin näkökulmiinkin vain selviytyäkseen. Jotkut ihmiset vieläpä uhraavat elämänsä näille laitoksille.

Deathtrap

– Deathtrapin myötä me löytettiin aikoinaan tavallaan oma suuntamme. Biisistä löytyy kaikkea, on runttausta, groovea ja melodiaa. Vanhin biisi koko levyllä, mutta toimii edelleen moitteetta. Kertoo oravanpyörästä ja ihmisistä jotka eivät edes osaa kuvitella elämää ilman sitä. Omista unelmistakin ollaan valmiita luopumaan materian ja omaisuuden haalimisen vuoksi. Se itse eläminen vaan tuppaa unohtumaan.

The Bridge that Leads Nowhere

– Progeilua, melodiaa ja suoraa tykitystä. Ehkä levyn häröin biisi. Teksteissä sätitään mediaa ja sosiaalisen median palvojia. Liian moni ihminen unohtaa kyseenalaistaa median toitotukset ja kysyä, onko uutisten tai lööppien sisältö vain yhdeltä kannalta perusteltua. Sitten taas näistä ”palvojista”, musta on outoa ja pelottavaa, että joku haluaa naputtaa aktiivisesti sijaintinsa ja jokaisen aivopierunsa julki.

King Authority (Honour to Serve)

– Taitaa olla vika biisi mikä tälle levylle tehtiin. Levyn jyräävin biisi ehdottomasti ja armoa ei anneta hetkeksikään. Sanoissa käsitellään sokeata uskoa, eli sitä kuinka jotkut ihmiset eivät hyväksy tai tahdo uskoa, että heidän auktoriteettinsa voisi olla korruptoitunut ja ajaa vain omaa etuaan. Kaikki ohjeet mitä ylhäältä annetaan otetaan vastaan kyselemättä.

Trance

– Levyn toinen häröilybiisi, mutta loppupeleissä tää on aika dödistä kuitenkin. Koukkaavaa melodiaa ja napakoita riffejä täynnä koko veisu ja väliosakin on kaikessa outoudessaan hemmetin hyvä. Tietoisuuden hämärtymisestä kerrotaan eli transsitilasta, jossa ihminen on suggestioalttiimpi. Biisi nivoo ikäänkuin koko levyn aiheet läjään.