”Henkistä HC:ta” tarjoileva kotimainen Wasara julkaisee 11.11. kolmannen levynsä, jonka nimi on Hehku. Tällä sivulla voit kuunnella levyä viikon ajan ennakkoon! Lue myös laulaja-kitaristi Antti Åströmin kuvailut kappaleista.
Kuva: Leopold Holm
[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
Saatanaiset
Syntymästään asti oli selvää, että Saatanaiset tulisi avaamaan Wasaran kolmannen albumin. Soinut keikoilla jo pitkään instrumentaalina toimien introna. Kolmeen minuuttiin puristettu kaikki elementit mitkä määrittävät Wasaran, aina haitarista örinään ja juuri tuo Ipin taiteilema haitari aloittaa sekä päättää koko matkan jota myös Hehkuksi voitaneen kutsua.
Sanoituksissa taivastellaan ikiaikaista naisten ilkikurisuutta houkutella miehiä paheiden teille avuillaan ja suloillaan. Saatanaiset.
Varmasti krapulan aiheuttamassa masennustilassa kirjoitettu teksti.
Ahdistus, naiset, ahdistus.
Ikuiset
Tässä biisissä käydään läpi parisuhteen viimeisiä hetkiä… ”On niin raskasta hautoa ajatuksiaan, kun ei löydä oikeita sanoja, kun ei löydä itseään). Joskus asiat vain on helpompi kirjoittaa kuin sanoa.
Rakenteeltaan levyn perinteisin biisi sisältäen komean kertosäkeen, kitarasoolon sekä jälleen upean haitarin. Kulki aikaisemmin nimellä Kotiinpaluu ja taidettiin keikollakin siinä muodossa soittaa. Muutamaa viikkoa ennen studiota sanat menivät vaihtoon itsekriittisyyden vuoksi.
Taisi olla muuten Sakun toiset treenit Wasarassa kun mies jo esitteli biisin aihion meille muille.
Haikea, henkilökohtainen, raskas.
Minulla on monta nimeä
Työnimellä ”Neo-folk” matkannut biisi. Muutti tunnelmaansa moneen otteeseen matkalla, päätyen levyn rankimmaksi rykäisyksi. Laulusovitus ja osittain myös sanat tehtiin lennossa lauluja äänittäessä. Meinasin myös ajaa Harrin laitoshoitoon passittamalla herraa äänityskoppiin uudestaan ja uudestaan ja taas uudestaan kolistelemaan kannuja. Lopulta Harri meni ihan helvetin kiukkuisena koppiin ärräpäiden saattelemana, pieksi rumpuja niin, että seinät heilui ja se otos on kuultavissa tässä. Parhaiten soitettu biisi koko levyllä. Ai niin ja sisältää Wasaralle harvinaisen koukun.
Sanoissa itseään esittelee Pahuus joka on kaikkialla ja kaikissa, halusimme tahi emme.
Sielu, pahuus, kuolema.
Saunalaulu
Alunperin tein tästä demon kotona ihan omaksi ilokseni. Biisiä ei oltu tarkoitettu Wasaralle, mutta Tiina Svenströmin soiteltua demoon viulut, biisin ilme muuttui ja se mystisesti vain sulautui muuhun materiaaliin. Nyt levyä ei voisi kuvitellakkaan ilman Saunalaulun kesäöistä kaihoa.
Inspiraatio Saunalauluun tuli kotitilani vanhasta ulkosaunasta jossa on jo lähemmäs 100 vuotta vihdottu perheen ja ystävien kesken sekä ilot että surut. On muuten maailman paras sauna.
Vihta, löyly, totuus.
Kuollut on Kuollut
Kappaleen alun kirkonkellot äänitin Lohjan Pyhän Laurin Kirkon pihamaalla päivänä, jolloin kelloja soitettiin isäni muistolle. Ipin ja Tuomon sävellys sopi täydellisesti sanoihin, jotka kirjoitin sen jälkeen kun olin käynyt katsomassa edesmenneen isäni ruumista. Todella henkilökohtainen kappale. Ensimmäinen Biisi mikä tehtiin ”Meistä on maa täysi” levyn julkaisun jälkeen jos en väärin muista.
Mahtava soittaa livenä. Saa herkistellä ja saa huutaa, Tuomon ja Sakun kitarat soivat komeasti stemmassa, ihan kuin kuuntelisi Iron Maidenia…ai niin ja Ipin komea bassokuvio pyörii taustalla miellyttävän folk henkisesti.
Suru, katkeruus, menetys.
Totuudennäkijä
Laulu anteeksiannosta.
Ihmiselle tulee aina aika jolloin on jotain anteeksi pyydettävää tai annettavaa. Oli se sitten rakkauteen, perheeseen tai ystäviin liittyvää. Ympärillämme on paljon asioita ja ihmisiä joista saamme tukea ja toivoa jos vain edes yrittäisimme katsoa omaa napaamme pidemmälle.Vaikeana aikana kirjoitettu vaikea biisi jonka vasta oikeastaan Janne Stormin upeasti soittama piano herätti eloon.
Anteeksipyyntö, anteeksi antaminen, toivo.
Unohdetun mielenvirtaa
Viimeisenä Hehkulle valmistunut biisi. Kappale on henkistä jatkoa ”Meistä on maa täysi”-levyn Otteita hullun päiväkirjasta biisille ja käsittelee hiljalleen kasvavaa hulluutta. Sai alkusysäyksensä mukavasta elokuvasta nimeltään ”Bug” jonka pääosat vajoavat miellyttävään mielipuolisuuteen. Vellova ja raskas biisi joka väliosassa muuttuu kummallisesti sambaksi.
Vanha rumpalimme Mikko kävi huutelemassa pariin kohtaan norjaa ja haitari se tässäkin kummittelee siellä jossain. Livenä tässä on perin merkillinen loppuhuipentuma.
Hulluus, samba, alavire.
Kainista kasvaneet
Mitä helvettiä, tässähän on munniharppua!?
Akustista örinää jossa nuotiorallattelu saa ihan uuden ilmeen. Sanoissa tutkiskellaan ihmisen ainaista vajoamista kadotukseen. Yritämme kaikkemme ja silti aina epäonnistumme. Perittyähän se on.
Erikoisuudestaan huolimatta ehtaa Wasaraa.
Helvetti, ihmisyys, munniharppu.
Kymmenen unohdimme
Ihmeellisen irtonaisella riffillä lähtevä 7 minuuttinen pohdinta ”oikeaoppisesta” elämisestä. Sanoitus omituisen uskonnollinen uskonnoista vapaan ihmisen kynästä. Itselleni levyn vaikein biisi äänityksellisesti sillä laulusovituksen kanssa painittiin Ilpon kanssa pitkään, lopulta päätyen tähän levylle jääneeseen huudon ja puhtaan laulun yhdistelmään. Usko oli kyllä useasti koetuksella tämän kanssa, mutta tarpeeksi usean ”lyö pää seinään uudestaan ja uudestaan”- leikin jälkeen, biisistä tuli yksi orkesterin suosikkeja levyltä. Sakun kitarointia on jälleen ilo kuunnella väliosissa(kin), ilmavaa ja komeaa. Biisin lopun mieskuoro jäi toteuttamatta, tosin ehkä hyvä niin.
Usko, ihminen, unohdus.
Hehku
Levyn jylhä instrumentaalinen päätös.
Taisi kulkea työnimellä ultradoom, mutta muokkautui alkuperäisestä 8 minuutin hidastelusta treenamisen ja sovittamisen myötä nykyiseen asuunsa. Biisiin olin kirjoittanut sanat tai paremmin runon rakkaudesta ja toivosta, mutta en halunnut rikkoa biisin tunnelmaa laulamisella. Runo on tosin CD:n vihkosessa mukana.
Kappale korostaa jollain tapaa kansitaiteen melankolista suomimaisemaa ja sopii levyn lopetukseksi täydellisesti juuri tuon tunnelmansa vuoksi. Kaihoisa haitarin ja kitaran yhteis-soitanta levyn loppuun jättää lähes tyhjän, mutta jokseenkin puhdistetun olon.
Harras, toivo, loppu.