”Jokainen teos on aina erämaakoetus, niin hyvässä kuin pahassa” – haastattelussa Miseration

Suurellista äärimetallia soittavan ruotsalaisen Miserationin uuden albumin ilmestymistä saatiin odottaa kymmenen vuotta. Lopputulos on sen arvoinen.

Miksi Black Miracles and Dark Wondersin julkaisussa kesti näin kauan?

– No, suora ja rehellinen vastaus on, että Tragedy Has Spoken -levyn jälkeen ei koskaan sanottu ääneen, että tämä oli tässä, tai että silloin ja silloin tehdään seuraava levy, sujuvaa suomea puhuva säveltäjä ja multi-instrumentalisti Jani Stefanović lataa. 

– Monien asioiden summa johti siihen, että siinä kesti näin kauan. Työstettiin pitkään Solution .45:n levykaksikkoa ja esikoislapsemme syntyivät noin puolen vuoden välein, joten yhtäkkiä sitä vain huomasi, että aikaa on vierähtänyt. 

– Vuonna 2018 alkoi syttyä taas palo tehdä jotain rankempaa. Annoin vaan tulla mitä ikinä syntyi. Kohde ei edes ollut varsinaisesti Miseration, vaan tein vain biisejä. Kun suurin osa kappaleista oli syntynyt, alkoi tuntua, että se on jatkoa Miserationille. Vasta siinä vaiheessa kerroin Christianille [Älvestam, laulu], että mulla olisi uusia biisejä, jotka voisi sopia Miserationille, mitäs tuumit. 

Sanoitustenne aihepiirit ovat olleet synkkiä ja niissä on paljon erilaisia mytologisia vivahteita. Minkälaisia asioita niistä löytyy tällä kertaa? 

– Koko konseptointi oli tällä kertaa minun käsialaani. Syntyi ajatus levystä, joka käsittelee erinäisiä jumalolentoja, ja eka kohde oli Babylonian tarinat, Marduk, Ishtar ja sen tyyppiset. Raamatusta on haettu inspistä Luciferin kapinasta ja hänen tavoitteestaan nousta Jumalan yläpuolelle. Lisänä on pohjoinen mytologia eli Fenrir, Yggdrasil ja niin edelleen. Punaisena lankana on, että kaikkea yhdistää vallanhimo ja sotaisat tarinat. 

Kuinka suuri merkitys Älvestamilla on musiikissanne? 

– Me ollaan oltu tiivis duo vuodesta 2006. Minä luon enimmäkseen rungot biiseille, minkä seurauksena hän demottaa laulut ja tekee pientä sovitusta, jotta rakenteet saadaan hiottua hyvään kuosiin. Christian on skenen kovimpia örisijöitä ja laulajia, ja sehän on hänen tavaramerkkinsä. Hän on ihan oleellinen osa soundia bändissä kuin bändissä. 

Sinulta löytyy muutama aktiivinen yhtye. Mikä Miserationin merkitys on? 

– Se on äärimmäisen tärkeä ja rakas. Vanhimpia bändejäni, jossa olin se alkuvisioija ja kapellimestari. 

Levynne ovat aika massiivisia ja moniulotteisia. Ovatko albumit sinulle eräänlaisia haasteita? 

– Jokainen teos on aina sellainen erämaakoetus, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä fiilistelee ja on ihan superinnoissaan, kuin pikkupoika, Stefanović innostuu. 

– Vastakohtana joku kohta tökkii, ei vaan irtoa, ja koko biisi ottaa päähän. Sitä on niin uppoutunut koko prosessiin, kun jauhaa samoja kappaleita ja niiden yksityiskohtia mikromillejä sinne tänne. Antaa niin kaikkensa, että joka levyn kohdalla on takki ihan tyhjä. Kun masteri on tehty, en halua kuulla koko albumia kuukausiin. 

– Musiikin massiivisuus ei ole mitenkään tarkoituksellista, vaan se on tulkintani siitä, mitä päässäni on ollut. Koetan saada sen nauhalle. 

– Sanoisin, että säveltämiseni on aika spontaania ja improvisaatiopohjaista, eli annan fiiliksen viedä ja homma ikään kuin ohjaa itse itseään. Kun runko on kasassa, palaan takaisin ja hinkkaan kohtia, jotka eivät vielä toimi, kunnes olen tyytyväinen.

Julkaistu Infernossa 4/2022.

Lisää luettavaa