”Keikoillemme päätyy paljon nuoria naisia, mikä ei olisi tullut kymmenen vuotta sitten kuuloonkaan” – haastattelussa Grand Magus

Ruotsalaisbändi Grand Magus kyllästyi studiorutiineihinsa ja päätyi vangitsemaan energisen keikkasoundinsa Wolf God -albumilleen äänittämällä sen kokonaan livenä.

Kuva: Jens Rydén

Grand Magusin albumiaikojen seitsemääntoista vuoteen mahtuu nyt yhdeksän levyä. Aiemmin bändi on pitänyt kiinni tiukasta kahden vuoden julkaisuvälistä ja kiertänyt samaan aikaan vimmatusti. Vuonna 2016 julkaistun Sword Songin jälkeen yhtye soitti yli sata keikkaa kolmella eri mantereella. Kolmikon laulava kitaristi Janne ”JB” Christoffersson muistelee albumisykliä pelkästään hyvällä.

– Kun bändille tulee ikää yli 20 vuotta, voisi luulla, että se on jo nähnyt ihan kaiken. Tämäkään sääntö ei pätenyt meidän kohdallamme. Edellinen kiertueemme oli ylivoimaisesti koko uramme pisin ja paras, JB sanoo.

– Pääsimme kiertämään Testamentin, Amon Amarthin ja Behemothin kanssa, mikä tarkoitti täysiä saleja pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. Emme olisi voineet olla tyytyväisempiä tällaisten tilaisuuksien aukeamiseen, ja kaiken tämän ansiosta tunnelmat bändissä ovat mahtavat! Albumi ruokki kiertuetta ja kiertue ruokki albumia. En malta odottaa, että pääsen jälleen tien päälle soittamaan uusia kappaleita.

Hauskanpitoa, ei bisnestä

Vaikkei kaikkea, Grand Magus on ehtinyt nähdä paljon sen jälkeen, kun bändi perustettiin Smack-esiasteensa perään vuonna 1999.

– Smack oli tietenkin ihan eri bändi ja lasken Grand Magusin tarun alkaneen siitä pisteestä, kun pistimme hynttyyt yhteen Foxin [Mats Skinner, basso] ja Trissen [Fredrik Liefendahl, rummut 1999–2006] kanssa, mutta kyllä niitä aiempiakin aikoja voi sanoa jonkinlaisiksi oppivuosiksi.

– Grand Magus oli meille alun alkaen pelkkä hauskanpitoprojekti, emmekä todellakaan uskoneet sen kantavan yhdeksään albumiin asti. Hyvä jos edes yhteen. On hyvä juttu, ettei hauskuus ole kadonnut mihinkään.

Hyvistä väleistä kertoo jotain sekin, että JB ja Fox ovat pitäneet yhtä koko Grand Magusin tarun. Rumpaleita bändillä on ollut tänä aikana kolme, mikä on JB:n mukaan vaikuttanut paljon bändin soundiin.

– Vaikka metallissa puhutaan aina ensin kitaroista, rummut on koko bändin kivijalka, JB toteaa.

– Jos katsotte tuotantoamme, olemme aina liikahtaneet isomman loikan eri suuntaan kannuttajan vaihduttua. Sebin [Sebastian Sippola, yhtyeessä 2006–2012] liityttyä bändiin erkaannuimme hieman doomahtavista juuristamme ja bändiin tuli aimo annos tervettä groovea. Nyt kun olemme soittaneet seitsemän vuotta Ludden [Ludwig Witt] kanssa, on ollut hienoa huomata, ettei kova työmme ole mennyt harakoille, vaan olemme pystyneet saavuttamaan hänen kanssaan uuden tason.

Tänä kesänä 11 vuotta täyttävä Iron Will -albumi oli Grand Magusille eräänlainen käännekohta, joka nosti bändin metallin undergroundista suuremman metallikansan tietoisuuteen.

– Olimme hypänneet kohti heavymetallisempaa tyyliä Wolf’s Returnillä [2005], mutta Iron Will oli silti jotain ihan muuta. Julkaisimme molemmat levyt saman lafkan kautta, joten ehkä kyse oli ajoituksesta.

– Iron Will on meille todella tärkeä albumi. Siihen asti olimme ikään kuin maleksineet pikkuhiljaa eteenpäin, odottaen kunnollista läpimurtoa, joka tapahtui tuon levyn myötä isommin kuin toivoimmekaan.

Suurimman hekumansa huipulla Grand Magus hyppäsi varhaisemmat levynsä julkaisseelta Rise Abovelta jättimäiselle Roadrunner Recordsille. Yhteistyö kesti vain Hammer of the North -albumin (2010) ajan.

– Olen sitä mieltä, että kaikki bisnespaska on erittäin epämetallista eikä sovi yhtään tämän musiikin olemukseen. Mielestäni bändien tulisi pitää turpansa rullalla bisnesasioiden suhteen ja lopettaa valittaminen, jos rokkielämä ei olekaan pelkkiä menestystarinaa. Keskittyä siihen, mistä rockissa on kyse: hauskanpitoon.

– Olemme julkaisseet levymme kahdeksan vuoden ajan Nuclear Blastin kautta. Neljä albumia heidän kanssaan osoittanee hyvin, miten maanläheisellä tolalla asiat siellä ovat.

Omilla vahvuuksilla

JB kertoo Grand Magusin säveltämisfilosofian muuttuneen uudella Wolf God -albumilla täysin, eikä muutokseen tarvittu tällä kertaa edes rumpalin vaihtumista tai muita suuria keikahduksia.

– Olimme täysin kyllästyneitä tekemään levyjä aina samalla kaavalla: ensin rummut klikin kera, sitten kaikki bassot, sitten kaikki kitarat ja lopuksi laulut. Meistä tuntui, ettei lopputulos kuulostanut täysin Grand Magusilta.

– Halusimme vangita levylle aidon livesoundin, koska olemme parhaimmillamme keikoilla. Kaikki se voima ja groove katoaa helposti studiossa, joten nyt takasimme kaikkien vahvuuksiemme päätymisen levylle soittamalla studiossa yhtä aikaa. Se oli ratkaisu, johon meidän olisi pitänyt päätyä vuosia sitten.

– Päätös takasi myös sen, että muut jätkät tulivat biisinkirjoitukseen mukaan aiemmin ja toivat omat vahvuutensa mukaan paljon merkittävämmin. Kun ajattelee jälkiviisaasti, niin onko mikään tapa äänittää metallilevyä epämetallisempaa kuin istua yksinään jossain studiokomerossa nypläämässä? Tuskin.

Grand Magus ei ole ollut aiemminkaan teflonpintainen muovibändi, mutta JB alleviivaa, että heidän soittamassaan simppelissä heavy metalissa ratkaisevat juuri pienet yksityiskohdat.

– Kun äänitystapa on tämä, sitä varten on valmistauduttava hyvin. Käytimme paljon aikaa yhdessä treenaamiseen ja pidimme huolen, että biisit sujuvat meiltä niin hyvin että voisimme vetää ne keikoilla.

– Aloitimme levyn äänitykset Brother of the Stormilla vetäen sen narulle yhdellä otolla, mikä osoittautui kantavaksi teemaksi koko levylle. Äänitimme kolme biisiä per päivä ja meillä oli äänityksissä hauskempaa kuin koskaan ennen, mikä sai minut tajuamaan, että juuri näinhän rock’n’roll-bändit äänittivät levynsä aikoinaan.

– Tietenkin jotkin biisit vaativat enemmän ottoja, eikä tästä tullut vieläkään mitään punkkia. Kyse oli oikean fiiliksen saavuttamisesta ja livesoittoon kuuluvien virheiden sallimisesta, mikä toi levylle kaivattua särmää.

Viimeisen silauksen Wolf Godille antoi Staffan Karlsson, joka äänitti albumin Sweetspot-studiollaan.

– Staffan ei ehkä osallistunut biisinkirjoitukseen siinä mielessä kuin tuottajalla on usein tapana, mutta hänellä oli silti iso vaikutus levyn lopulliseen antiin, JB sanoo.

– Tärkeintä studiotyössä on kommunikointi, varsinkin kun äänitimme livenä pyrkien ikuistamaan hetken levylle asti. Staffan ei ainoastaan ymmärtänyt mitä ajoimme uudella soundillamme takaa, vaan hän vei ajatuksen levyn tuotantoon asti, ja päädyimmekin miksaamaan levyn täydessä yhteistyössä.

Rentoutuneempaa eeppisyyttä

Kuten JB asian muotoili, livesoitto ei muuttanut Grand Magusia punkiksi. Sen sijaan Wolf God pitää sisällään jopa bändin mittakaavassa suurellisia melodioita ja kertosäkeitä. Ilmiselvimmin tämä käy toteen mittavissa kappaleissa All Hall Clad in Gold, Dawn of Fire ja Glory to the Brave.

– Olemme aina kiinnittäneet paljon huomioita melodioihin ja kertosäkeisiin, mutta Iron Willin jälkeen niihin on kieltämättä tullut yhä enemmän Judas Priestiä, Manowaria ja Rainbow’ta, JB pyörittelee.

– Wolf Godilla melodisempaan otteeseen auttoi erityisesti se, että olin uuden työskentelytapamme ansiosta studiossa paljon aiempaa rentoutuneempi. Se kuuluu varmasti lauluissani ja sitä myöten kertosäkeissä.

– A Hall Clad in Gold on ensimmäisiä kappaleita, joita jammailimme yhdessä, ja se antoi suuntaa Wolf Godin luonteelle. Se kuulosti mahtavalta jo ilman sanoitusta, mikä lupasi hyvää. Dawn in Fire ja Glory to the Brave puolestaan syntyivät vasta äänitysten loppupuolella. Ne olivat ikään kuin summauksia kaikesta siitä, mitä olimme kokeneet levyä tehdessämme. Ne edustavat levyn kaikkia eri puolia.

JB jatkaa kertomalla, että suurellisempi musiikki heijastui myös kansiin ja sanoihin.

– Grand Magusissa on aina ollut kyse luonnon voimasta ja kauneudesta, elämästä, kuolemasta, sisäisistä ristiriidoista ja kaikista niistä asioista, jotka saavat ihmiset niin sanotusti klikkaamaan.

– Nyt huomasin sanoitusten heijastelevan yhä suoremmin minua itseäni. Wolf Godin teemat ovat kuin omia intohimojani sanoiksi puettuna. Kyse ei ole niinkään suoraan sanoista, vaan niiden herättämistä tunteista, jotka edustavat kaikkea sitä sisäistä taistelua ja onnea, jota käyn joka päivä läpi päässäni ja ruumissani.

Kokonaisvaltaiset teokset

Kaikista Grand Magusin tekemisistä paistaa läpi, että bändi luottaa vanhan liiton keinoihin. Se ei halua päästää irti albumiformaatista ja pistää sen suhteen peliin kaikkensa.

JB toteaa, ettei hän koe mitään muuta menetelmää olevan olemassakaan.

– Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta popissa on kyse hittibiiseistä ja metallissa on kyse albumeista.

– Kasvoin Bathoryn, Venomin, Judas Priestin, Rainbow’n ja Manowarin parissa, ja ne kaikki keskittyivät luomaan kokonaisvaltaisia teoksia. Minulle on aivan sama, vaikka kaikki ympärilläni julistaisivat albumit kuolleiksi. Niin kauan kuin julkaisen musiikkia, tulen luomaan kuulijoilleni albuminmittaisia matkoja.

Jatkaessaan lajityypin kokemista muutoksista JB sanoo, ettei allekirjoita metallin keski-ikäistymistä.

– Viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi näyttää pahasti siltä, että yleisön keski-ikä nousi paikoin korkeammaksi kuin bändin jäsenten keski-ikä. Nykyään tilanne on täysin toinen. Keikoillemme päätyy paljon myös nuoria naisia, mikä ei olisi tullut kymmenen vuotta sitten kuuloonkaan. En näe tässä muutoksessa mitään pahaa!

Silti JB myöntää, että häneen tekevät suurimman vaikutuksen vanhojen legendabändien tuoreimmat tekemiset, eivät niinkään uudet tulokkaat.

– Voin sanoa suoraan, etten kuuntele uusien bändien levyjä kovin ahkerasti. Jos mietin tuoreita bändejä, minulle tulee mieleen Night Demon ja Midnight, mutta nekin ovat tainneet olla kuvioissa jo jonkin aikaa.

– Kun kuuntelee Unleashedin, Primordialin tai Carcassin uusimpia albumeita, voi huomata, että tekijämiehet ovat tekijämiehiä tänäkin päivänä. Vanhan liiton Judas Priest -fanina oli mahtavaa huomata, miten uskomattoman hyvin Rob Halford lauloi Firepowerilla. Ehkä mekin voimme jatkaa tämän viitoittamana vielä tovin?

– Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta Ghostia. Tobbe on ansainnut kaiken sen menestyksen, minkä Ghost on saavuttanut. Hän on määritellyt tavallaan uudelleen sen, mitä tarttuva viheliäinen musiikki voi tarkoittaa.

Spotify ja muut modernit ilmiöt eivät JB:tä hetkauta.

– Suurta suomalaista ajattelijaa Jörn Donneria lainatakseni: ei voisi vähempää kiinnostaa.

Julkaistu Infernossa 4/2019.