”Koko yhtyeen olemassaolo tuntui olevan hetken aikaa vaakalaudalla” – haastattelussa kotimainen doombändi Church of Void

Kotimainen doomryhmä Church of Void asetti rimansa korkealle. Seurauksena valmistui edeltäjäänsä parempi ja monipuolisempi kakkoslevy, joka ei häpeä maailmanlaajuisessa vertailussa.

Kuva: Niina Vehmaa

Tuore nimikkojulkaisunne on mielestäni Dead Rising -esikoistanne (2013) raskaampi ja synkempi kokonaisuus. Millaisissa tunnelmissa albumi syntyi?

– Synty oli jokseenkin pitkissä kantimissa, koska yhtye oli debyytin jälkeen käymistilassa. Uusia kappaleita kyllä syntyi, mutta albumin valmistelu ei tuntunut luontevalta, laulaja Magus Corvus sanelee.

– Halusimme antaa elonmerkkejä julkaisemalla splittejä, mikä piti meidät liikkeessä, mutta ajatuksen tasolla toinen albumi oli kuin elefantti olohuoneessa. Liekö ”vaikean toisen levyn” mantra sitten kummitellut mielessämme, kun emme heti rynnänneet asiaan.

– Koko yhtyeen olemassaolo tuntui olevan hetken aikaa vaakalaudalla. Rima oli nostettu niin korkealle. Ajattelin bändille paremmaksi vaihtoehdoksi vetäytyä arkkuunsa, mikäli emme saisi uudesta pitkäsoitosta levyä, joka ylittäisi laadullisesti Dead Risingin eikä kalpenisi hengenheimolaistensa rinnalla.

– Tässä käymistilassa oli aikaa kypsytellä ideoita ja testata suurinta osaa levyn kappaleista keikkatilanteissa. Jokunen kappale karsiutui, muutama taas kiilasi mukaan viime metreillä. Itselleni tuttuun tapaan viimeiset laulutekstit saivat muodon laulukopissa ennen ottoa. Itse äänityshän oli meille vapauttava kokemus, koska ymmärsimme tekevämme tähänastisen uramme vahvinta näyttöä ja olimme valmistuneet siihen hyvin.

Olette maininneet, että bändinne vahvuus on liikkumatila doomkentän laidalta toiselle. Mielestäni tämä vain korostuu uudella albumilla, joka on hyvinkin monipuolinen kokonaisuus. Koetteko itse musiikillisen linjanne laajentuneen entisestään?

– Minusta se myötäilee esikoisen viitoittamaa tietä. Sen jälkeinen yhteinen aika ja kokemukset kuuluvat uuden albumin leveissä pensselinvedoissa ja harmonisessa värimaailmassa. Musiikki on tislautunut Church of Voidin ydinmehuksi.

– Toki jo ensimmäisellä ep:llämme Winter Is Comingilla [2012] saattoi kuulla kaikuja muustakin kuin perinteisestä doomista, mutta doom on kuitenkin eri etuliitteineen ja sanayhdistelmineen asia, joka meitä lopulta määrittää.

Uuden albumin tekstit liikkuvat monenlaisissa maisemissa, mutta niitä yhdistävänä tekijänä voisi pitää tiettyä unenomaisuutta. Onko sanoituksissa jokin punainen lanka?

– Koska kaikki meistä tekevät kappaleita, levylle päätyi myös useamman sanoittajan tekstejä, mutta unenomaisuus ja kohtalokkuus nivoutuivat kappaleita valittaessa suunnannäyttäjiksi. Karkeasti jakaen laulut kertovat joko rakkaudesta tai kuolemasta eri variaatioineen – nämä kaksi aihetta eivät ihan heti ammennu tyhjiin.

Bändien nimikkolevyjä on tavattu pitää jonkinlaisina uran kulminaatiopisteinä. Oliko teillä tällaisia ajatuksia levyä nimetessänne?

– Omassa levyhyllyssäni suurin osa nimikkolevyistä on debyyttejä, kulminaatiopiste toki sekin. Oman esikoisen kohdalla emme tähän päätyneet. Tämän kiekon suhteen emme kokeneet tarvetta nostaa jotakin kappaletta tai ajatelmaa levyn nimeksi, vaan päätimme antaa kokonaisuuden selittää itse itsensä.

Uranne on jo varsin hyvässä vaiheessa. Mitä odotatte tulevaisuudelta?

– Että jokunen uusi sielu kiinnostuisi musiikistamme, ja myös ulkomaille on tarkoitus pyrkiä. Rumpalimme [Byron Vortex] onkin jo siellä, mutta muut yhtyeen jäsenet palelevat vielä kotimaassa. Totta puhuen erinäiset doomfestivaalit niin Suomessa kuin ulkomailla kiinnostavat.

Julkaistu Infernossa 9/2017.