Kolumni: Sakara Tour, kun suomimetalli kasvoi areenaluokkaan

Mokoman ja Stam1nan johtama kiertue soi tällä kertaa areenoilla. Päästäänkö samaan tunnelmaan, mitä edellisten tourien klubikeikoilla?

Kävin viime lauantaina Lappeenrannassa katsomassa tämän kevään Sakara Tourin avauskonsertin. Holiday Club Saimaa Arenassa 1700 henkeä hyppi, pui nyrkkiä ja lauloi Diablon, Mokoman ja Stam1nan tahtiin. Tukkaa heilui, circle pit pyöri vimmatusti.

Tuntuu kuin siitä olisi vasta vuosi pari, kun ensimmäinen Sakara Tour -karavaani kiersi pikkuista maatamme. Todellisuudessa siitäkin on lähes 10 vuotta: ensimmäisen Sakara Tourin ensimmäinen keikka pidettiin 1. marraskuuta 2006 Helsingin Nosturissa. Tuolloin Mokoman ja Stam1nan matkassa oli vastikään uuden levyn julkaissut Sakaran viimeisin kiinnitys Rytmihäiriö.

Sakara Tour 2006 sisälsi seitsemän keikkaa Helsingissä, Jyväskylässä, Seinäjoella, Lahdessa, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä. Keikkapaikat olivat isoja klubeja, kuten Nosturi, Rytmikorjaamo ja Teatria.

Ensimmäinen Sakara Tour olikin menestys ja siihen maailmanaikaan vast’ikään timanttiset levyt (Kuoleman laulukunnaat, Uudet kymmenen käskyä, Seitsemän surman siunausliitto) julkaisseet yhtyeet puhkuivat tarmoa. Allekirjoittanut todisti avauskeikkaa Nosturissa paikan päällä ja ei voi muuta sanoa, kuin voi veljet!

Seuraava Sakara Tour pyöräytettiin käyntiin neljän vuoden odotuksen jälkeen 2010. Mukana olivat jälleen itseoikeutetusti Mokoma ja Stam1na, sekä uudet levynsä julkaisseet Rytmihäiriö ja FM2000. Kahdeksan keikkaa käsittivät tällä kertaa Mikkelin, Jyväskylän, Helsingin, Turun, Tampereen, Seinäjoen ja Oulun. Keikkapaikat olivat jälleen keskikokoisia tai isoja klubeja ja Helsingissä käytiin peräti sekä Tavastialla että Nosturissa.

Sama kaava toistui jälleen: jokaisella yhtyeellä oli juuri julkaistuna raudanlujaa materiaalia (Sydänjuuret, Viimeinen Atlantis, Surmantuoja, Opium Grilli) ja keikat olivat parhaimmillaan musiikillista hurmosta. Varsinkin pienemmissä keikkamestoissa tunnelmaa (ja hikeä) pystyi leikkaamaan veitsellä.

Allekirjoittanut intoutui tällä kiertueella ja kävi tarkistamassa meininkejä Mikkelissä, Jyväskylässä, Turussa, Tampereella sekä molemmilla Helsingin keikoilla. Jälleen kerran ei voinut muuta sanoa, kuin voi veljet!

Fanit jäivät odottamaan seuraavaa kiertuetta vesi kielellä. 2013 juhlittiin Sakara Recordsin 10-vuotisjuhlia Tampereen Pakkahuoneella ja Tavastialla, mutta sen pidempää kiertuetta ei tällä kertaa ollut luvassa.

Sitä saimme odottaa näihin päiviin saakka. Sakara Tour 2016. Mukana jälleen Sakaran suurimmat ja kauneimmat, sekä hiljattain uutta levyä pukanneet yhtyeet. Tällä kertaa se tarkoittaa siis Mokomaa, Stam1naa ja Diabloa.

Kiertue on supistunut kolmeen keikkaan, mutta samalla ovat myös areenat suurentuneet: Holiday Club Saimaa Areena Lappeenrannassa, Metro Areena Espoossa, Energia Areena Oulussa. Sakaran tallissa on kasvatettu areenaluokan metallia. Samalla on kuitenkin poissa pienempien klubien intiimiys ja tunnelma. Saimaa Areenan konsertti tuntui jollain tapaa kliiniseltä, mutta samaan aikaan festarimaiselta.

Mutta niinhän sitä on tapana aina maailmanluokan tähtien kohdallakin muistella tai haikailla alkuaikojen klubikeikkojen perään. ”Kyllä se olis poikaa nähdä Iron Maiden Tavastialla”. Onkin hatunnoston arvoista, että suomalaisella, vieläpä suomeksi lauletulla metallilla täytetään areenoita.

Tai ehkä olin vain kateellinen eturivissä päätään heiluttaville ja pogoaville fiilistelijöille, koska ”jouduin” itse katsomaan keikan työn merkeissä kuvaten ja näin jälkikäteen kirjoitellen. Ehkä olisin minäkin päässyt metallijuhlatunnelmaan paremmin siellä muiden joukossa.

Kauas ollaan siis tultu kymmenen vuoden takaa. Vai ollaanko sitten kuitenkaan? Lavat ovat suurentuneet ja yleisössä on korvapareja enemmän, mutta bändit puurtavat lavalla samalla intensiteetillä, oltiin sitten pizzerian nurkassa tai jäähallissa. Se on loppujen lopuksi tärkeintä.

Ja spesiaalijuttujahan nämä Sakara Tourit ovat, että eiköhän niitä klubikeikkojakin saada tulevaisuudessa vielä riittämiin. Toisin kuin Iron Maidenia Tavastialle.

Kirjoittaessa levylautasella soi: