Spotify, Neil Young ja Joe Rogan ovat eittämättä tämän hetken polttavimpia puheenaiheita.
Roganin podcast – josta Spotifyllä on yli sadan miljoonan dollarin yksinoikeussopimus – on suututtanut monessa liemessä keitetyn Youngin. Konkarimuusikon mukaan Rogan levittää ohjelmassaan vaarallista ja virheellistä tietoa esimerkiksi koronaviruksesta ja rokotuksista. Young ilmoitti, ettei suoratoistopalvelussa ole tilaa heille molemmille, ja vaati mittavan tuotantonsa poistamista.
Rockin’ in the Free World ja sadat muut Youngin biisit saivat lähteä.
Arvostelun kohteeksi joutunut Spotify ilmoitti lisäävänsä esimerkiksi koronaa käsitteleviin podcast-jaksoihin sisältövaroituksen. Lisäksi yhtiö julkaisi viime sunnuntaina vaarallista sisältöä koskevat säännöt. Mittavassa listauksessa kielletään muun muassa väkivaltaa edistävän, vihaa lietsovan ja häiritsevän sisällön julkaiseminen. Sääntöjen rikkominen voi johtaa sisällön poistamiseen, ja jatkuvat tai törkeät rikkomukset julkaisijan tilin jäädyttämiseen.
Spotifyn edustaja vahvisti sisarlehdellemme Rumballe, että säännöt koskevat myös palvelussa julkaistavaa musiikkia. Tämän tiedon valossa herää kysymys, millainen kohtalo vaikkapa hiphopilla tai raskaammalla musiikilla on palvelussa?
Mieleen tulee väistämättä 80-luvun PMRC-liike ja sen yritykset sensuroida musiikkia. Järjestön lanseeraamalta, kaikkein haitallisimmat kappaleet koostavalta ”Filthy Fifteen” -listalta löytyi esimerkiksi Twisted Sisterin We’re Not Gonna Take It. Tämän ehkä maailman hyväntuulisimman rallin väitettiin kannustavan väkivaltaan.
Kappaleen kirjoittaja Dee Snider muisteli tapausta Infernon haastattelussa viime vuonna. Laulaja totesi, ettei biisintekijöiden käyttämien metaforien kyseenalaistaminen ole jäänyt niihin aikoihin vaan sitä tapahtuu yhä. Snider kamppaili sensuuria vastaan myös tuoreinta sooloalbumiaan kirjoittaessaan kauan ennen koko Spotify-kohua. ”Jouduin pysähtymään kirjoittaessani sanoituksia, sillä tajusin, että valitsemieni ilmaisujen käyttäminen ei ole enää hyväksyttävää modernissa maailmassa”, Snider sanoi.
Biisi, josta laulaja puhuu on nimeltään In For the Kill eikä sen sanoituksissa ole mitään järkyttävää. Jos Spotify todella alkaa tarkastaa sääntöjenmukaisuutta myös musiikin osalta, uskon, että suurimman tarkkailun alla ovat Cannibal Corpsen ja Impaled Nazarenen kaltaiset tekijät ja heidän edustamansa genret. Miten yhtiö suhtautuu esimerkiksi kappaleisiin nimeltä Stripped, Raped and Strangled tai Entrails Ripped from a Virgin’s Cunt?
Mihin raja vedetään? Miten sanoituksia tulkitaan, ja kuka niitä tulkitsee? Edellä mainittuja yhtyeitä huomattavasti kesymmiltäkin akteilta voi löytää arveluttavaa sisältöä, jos sitä vain haluaa löytää. Onko siis vaarana, että suosikkibändini Iron Maidenin aivan muista aiheista kertova Bring Your Daughter… To the Slaughter hyllytetään väkivaltaan yllyttävänä kappaleena? Lasketaanko Prowler häiritseväksi sisällöksi? Entä miten käy Manowarin, joka taistelee peräti koko maailmaa vastaan?
Spotify on toki yksityinen toimija, ja sillä on täysi oikeus päättää, millaista sisältöä palvelussa esiintyy. Täytyy silti ottaa huomioon, että se on striimauksen valta-asemassa, ja monelle kuluttajalle ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto musiikin kuunteluun. Ehkä asetelman olisi jo aikakin muuttua? Tässä saattaa aueta hieno tilaisuus sille kuuluisalle jaloilla äänestämiselle.
Musiikki on itseilmaisua ja taidetta, jossa todellisuuden ja fiktion raja on häilyvä. Kenenkään ei missään nimessä pitäisi ottaa kuulemiaan sanoituksia vastaan varauksetta. Siksi musiikissa – toisin kuin asiasisältönä julkaistavassa podcastissa – on saatava säilyä mahdollisuus sanoa mitä huvittaa. Ei rock ’n’ rollissa ole ollut koskaan kyse turvallisuudentunteesta.
Sitä paitsi tässä maailmassa on lukematon määrä huomattavasti vaarallisempia ja vahingoittavampia asioita kuin se, että jonkun yhtyeen biisissä laitetaan muovipussi päähän ja ruumiin suohon.