”Kaikki soolona tekemäni musiikki, etenkin uusin levy, on jotain sellaista, mitä en olisi voinut tehdä Twisted Sisterin kanssa” – haastattelussa Dee Snider

Twisted Sisterin pistettyä pillit pussiin vuonna 2016 yhtyeen pörröpäisenä keulahahmona tunnettu Dee Snider on keskittynyt soolouraansa. Laulaja itsekin oli vähällä jättää koko musiikkibisneksen taakseen, mistä kertoo heinäkuussa ilmestynyt Leave a Scar -albumi.

Kuva: Tim Tronckoe

Artisti aloittaa puhelun varsin hyväntuulisena ja innostuneena. 

– Los Angelesissa on upea aamu. Eiköhän siis puhuta hevimetallista ja rokkenrollista! 

Leave a Scar on Sniderin viides soololevy. Kahden ensimmäisen välissä kului 12 vuotta ja niistä jälkimmäinen on coveralbumi Broadway-musikaaleista, joten vuonna 2016 ilmestynyttä We Are the Onesia voisi pitää Sniderin uuden aikakauden julkaisujen alkupisteenä. 

Erityisesti kolme vuotta sitten ilmestynyt For the Love of Metal nautti suurta suosiota, ja Leave a Scar on luonnollista jatkumoa sille. Laulaja kuvailee albumia lausahduksella ”heavy as fuck”. 

– Se on aivan vitun raskas ja ennen kaikkea eräänlainen nuoruudenlähde minulle. Mitä raskaampaa musiikkia soitan, sitä nuoremmaksi tulen! 

– Albumin inspiraationa olivat hyvin vakavat aiheet. Nämä ajat joita elämme: koronavirus, koko maailmantilanne ja poliittiset levottomuudet. Elämme hyvin vaarallista aikaa maailmanhistoriassa. 

Tilanne sai laulajan tarttumaan puhelimeen ja soittamaan Hatebreed-solisti Jamey Jastalle, joka tuotti Sniderin edeltävän albumin. Miehellä oli Jastalle selkeä viesti. 

– Olen valmis tekemään uuden albumin. Minulla on sanottavaa! 

– For the Love of Metal -albumilla palasin muottiin, jossa minun täytyi olla – ja tahdoin olla – musiikillisessa mielessä. Olin valmis jättämään kaiken taakseni, sillä levy tuntui sopivalta päätepisteeltä uralleni. 

Elokuussa 2019 laulaja ilmoitti uransa olevan ohi. 

– Jotkut saattavat ajatella, etten ollut tosissani, mutta minäpä kerron! 

– Käytin samoja esiintymisbuutseja 20 vuotta. Nimmaroin ne ja lähetin ne eräälle Keithille, joka on eräs suurimmista faneistani. Annoin ne osaksi hänen kokoelmaansa, sillä olin valmis lopettamaan. Nyt yritän saada Keithiä antamaan kenkäni takaisin! Snider nauraa. 

Laulaja on taukoillut aiemminkin, mutta palannut aina takaisin musiikin pariin. 

– Joskus 1990-luvulla Twisted Sister ei keikkaillut viiteen vuoteen, sillä olin kiireinen kahden muun bändini, Desperadon ja Widowmakerin parissa. 

– Widowmakerin hajottua vuonna 1995 siirryin sivummalle, mikä oli enimmäkseen oma päätökseni. Minulla ei ollut roolia sen ajan metalliskenessä, joten annoin tilaa nuoremmille tekijöille. Aloin tehdä muita asioita, kuten ääninäyttelemistä, radiota, televisiota ja elokuvia. 

Twisted Sister palasi keikkalavoille vuonna 1997. Samana vuonna Dee Snider’s S.M.F. julkaisi livealbumin, jolla kuullaan niin ikään Twisted Sisterin klassikoita. 

– Emme tehneet bändin kanssa mitään uutta. Pidimme vain hauskaa vanhoja biisejä soitellen.

Voimaa yhteistyöstä

I Gotta Rock (Again) -kappaleen rivit ”It’s not something I choose / It’s just what I gotta do” kertovat kirjaimellisesti sen, mitä Snider hokasi vuoden 2020 puolivälissä.

– Silloin tuli hetki, kun tajusin, että minun täytyy rokata taas! Tiedän, että se on hieman hassu ja naurettava toteamus. Minun täytyi tulla takaisin! Tajusin, etten voi vain kävellä pois.

– Jamey Jasta tuli luokseni ja haastoi minut tekemään mahtavan metallilevyn. Hän näytti minulle roolini tämän päivän metallimaailmassa, ja hänen ansiostaan huomasin, että minulla on tosiaan tilaa täällä. Ääneni saa taas kuulua!

Leave a Scarilla Snider oli osallisena biisinkirjoituksessa ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun.

– Twisted Sisterin levyille kirjoitin yksin. Desperadossa ja Widowmakerissa opin tekemään biisejä muiden kanssa, ja musiikista tuli parempaa. Nyt minulla on mahtava bändi, joten halusin ehdottomasti kirjoittaa musiikkia sen kanssa.

For the Love of Metal -albumin biisinkirjoituksesta vastasivat kitaristi Charlie Bellmore ja tuottaja Jasta, mutta krediiteissä vilahtelee myös lukuisia ulkopuolisia tekijöitä.

– Oli oma päätökseni jättäytyä pois albumin tekoprosessista. En tiennyt, mitä tekisin ja mihin sopisin.

– Tällä kertaa totesin, että meillä on homma hanskassa. Pystymme siihen ja tahdon olla mukana tekemässä levyä.

Uuden albumin kappaleessa Time to Choose kuullaan Cannibal Corpsen George ”Corpsegrinder” Fisheriä. Mörisevän Fisherin esiintyminen albumilla on aiheuttanut pientä hämmennystä, mikä puolestaan hämmentää Snideria.

– En ole tajunnut, että minun maailmani metallimuusikot, tämän ikäluokan perinnönkantajat, eivät yleensä tunne sen tyyppistä metallia. He pilkkaavat sellaisia bändejä! Nämä – jos niin haluaa sanoa – vanhukset eivät tykkää niistä tai halua ymmärtää niitä.

Snider on seurannut metallimusiikin kehitystä ja kasvua koko uransa ajan ja on monia ikätovereitaan suvaitsevaisempi.

– Kiitos lasteni, jotka kaikki kuuntelevat metallia! Kaikki nämä vuodet olen käynyt keikoilla ja kuunnellut levyjä jälkikasvuni kanssa, joten osaan arvostaa metallimusiikkia sen kaikissa eri muodoissa. Myös laulutyylien osalta.

Fisherin pestaaminen oli itse asiassa Sniderin oma idea.

– Kappaletta äänittäessämme sanoin Jameylle, että tiedätkö kuka siihen sopisi mahtavasti. Corpsegrinder!

Jasta oli ihmeissään, ja Fisher suorastaan järkyttyi tämän ottaessa häneen yhteyttä.

– Hän on suuri Twisted Sister -fani eikä meinannut uskoa, että halusin työskennellä juuri hänen kanssaan. En edes tajunnut sen olevan mikään iso juttu, kunnes juttelin asiasta levy-yhtiöni kanssa. He pitivät ideaa aivan mielettömän hyvänä.

– En ymmärtänyt, ettei juuri kukaan ole tehnyt tällaista aiemmin. Minulle kyse oli vain erilaisen metallityylin tiedostamisesta, arvostamisesta ja esille tuomisesta. Jo biisi itsessään oli aggressiivinen, ja George teki siitä vain voimakkaamman.

Toistuvia ongelmia

In for the Kill oli toinen kappale, joka sai laulajan pohtimaan asioita.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin pysähtymään kirjoittaessani sanoituksia. Tajusin, että kirjoittamieni ilmaisujen käyttäminen ei ole modernissa maailmassa enää hyväksyttävää. Tällaisia metaforia tappamisesta ja aseiden käytöstä paheksutaan.

– En muuttanut sanoja, mutta minua häiritsi todella paljon, että jouduin ylipäänsä pysähtymään ja miettimään, onko minun hyväksyttävää kirjoittaa näistä asioista sillä tavalla kuin aioin. Monet kirjoittajat sensuroivat kirjoituksiaan, sillä maailma ei pidä tietynlaisista jutuista. Vertauskuvat ovat meille kirjoittajille työkaluja, ja niitä yritetään tavallaan viedä pois meiltä!

Laulaja muistelee saman ongelman vallinneen jo 1980-luvulla. Mies viittaa kuuluisaan Parental Advisory -liikkeeseen, jota vastaan hän kävi puhumassa Yhdysvaltain kongressissa asti.

– Ajat eivät ole juurikaan muuttuneet! Sanoitukset olivat silloinkin se suurin ongelma, josta oltiin huolissaan.

– Princen Darling Nikki kertoi masturbaatiosta. AC/DC:n Sink the Pink, Def Leppardin High N’ Dry ja Twisted Sisterin We’re Not Gonna Take It kannustivat väkivaltaan! Käyttämiämme metaforia kyseenalaistettiin ja kyseenalaistetaan yhä, mikä on pettymys.

Snideria harmittaa myös se, etteivät uudet bändit saa yhtä suurta huomiota kuin aiemmin.

– Kaikki pyörii sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan ympärillä. Vain juuri tietystä soundista kiinnostuneet kuulevat bändeistä. 80-luvulla mainostettiin MTV:llä, sanomalehdissä, mainostauluilla ja bussien kyljissä. Ihmiset, jotka eivät pitäneet Twisted Sisteristä, tiesivät silti, että olemme olemassa, sillä he lukivat nimemme ja näkivät meidät joka paikassa!

– Sen takia joku Gene Simmons ilmoittaa vähän väliä, että rock’n’roll on kuollut. Ei, Gene, se ei ole kuollut. Olet vain niin pihalla siitä, mitä tapahtuu, ettet tiedosta nykypäivän lahjakkaita ja upeita muusikoita!

Ei enää kiertueita

Twisted Sister soitti viimeisen keikkansa Meksikossa marraskuussa 2016. Miltä lopettamispäätös tuntuu nyt, vajaat viisi vuotta myöhemmin?

– Se oli sataprosenttisesti oikea päätös. Olen iloinen, että kaikki nauttivat bändistä loppuun saakka, mutta minulle se ei ollut enää Twisted Sister todellisessa muodossaan.

– Bändiin kuului tietty identiteetti, meikit ja puvut, ja silloin olimme parhaimmillamme. Jossain vaiheessa emme käyttäneet niitä enää, ja siinä tilanteessa ja ajassa päätös tuntui oikealta.

Bändin sielu ja henki olivat yhä tallessa, mutta pitkäaikaisen rumpalinsa A. J. Peron kuoltua vuonna 2015 yhtye tuli käännekohtaan.

– Emme tahtoneet olla niitä bändejä, jotka jatkavat hitaasti eteenpäin, vaikka tyypit yhtyeessä kuolevat, mies nauraa.

Päätös oli Sniderille tärkeä myös henkilökohtaisesti.

– Halusin tehdä asioita, jotka eivät olleet mahdollisia ollessani bändissä. Kaikki soolona tekemäni musiikki, etenkin tämä uusin levy, on jotain, mitä en olisi voinut tehdä Twisted Sisterin kanssa.

Laulaja torppaa haaveet Twisted Sisterin comebackistä.

– En sano, ettemme voisi tehdä yhtä biisiä tai ainutkertaista esiintymistä vaikkapa televisioon hyväntekeväisyyden nimissä, mutta mitään kolmen tunnin keikkoja tai kiertueita emme ala vetämään. Sitä ei tule tapahtumaan! En ole ikinä pitänyt bändeistä, jotka tekevät jäähyväiskiertueita ja palaavat parin vuoden päästä takaisin lavoille.

– On mahtavaa, että Scorpions, KISS ja Ozzy Osbourne ovat olemassa. Heidän ei tarvitse lopettaa, mutta en pidä siitä, että he väittävät lopettavansa. Älkää julistako lopettavanne, älkää lähtekö viimeiselle kiertueelle, älkää myykö ”No More Tours” -paitoja ja palatko kolme vuotta myöhemmin takaisin!

Twisted Sisterin keskinäiset välit ovat edelleen hyvässä jamassa ja miehet pitävät tiiviisti yhteyttä. Basisti Mark Mendoza jopa vieraili taannoin Sniderin soolokeikalla.

– Vedimme Under the Bladen, ja se oli aivan mahtavaa!

– Nuhjaantuneiden ystävyyssuhteiden korjaaminen oli aikoinaan pääasiallinen motiivini bändin uudelleenkasaamiseen. Käyttäydyin 80-luvulla vitun typerästi, olin kunnon persereikä! Paransin tapani, mutta minun piti myös korjata välit veljieni kanssa.

Ennen oli paremmin

Snider tunnetaan henkilönä, jota harva uskaltaa lähteä haastamaan. Miehellä on vahvoja mielipiteitä, joista yksi on jäänyt mieleeni pysyvästi.

Oli Wacken Open Air vuosimallia 2015, esiintymisvuorossa Mat Sinnerin johtama Rock Meets Classic -show. Lavalla oli noin 80 esiintyjää aina sinfoniaorkesterista perinteiseen bändiin sekä Michael Kisken ja Joe Lynn Turnerin kaltaisiin upeisiin vierailijoihin. Silti päällimmäinen muisto keikasta on Dee Snider pinkissä hihattomassa paidassaan puhumassa siitä, kuinka ihmisten tulisi lakata ottamasta selfieitä.

Tämän kertoessani mies repeää hillittömään nauruun.

– Kyllä! Se oli loistava puhe!

– Selfiet tekevät minut hulluksi! Ja ihmiset kuvaavat ruokiaan ravintoloissa! Siis ketä vittua kiinnostaa, mitä oikein syöt! Olen vanha enkä voi ymmärtää sellaista!

Myös keikkojen kuvaaminen suututtaa miestä.

– Jos palataan 80-luvulle, kun kamerat olivat todella isoja… Jos jollakin yleisössä oli videokamera, järjestyksenvalvojat hyppäsivät välittömästi tuhoamaan sen ja antamaan kuvaajalle selkään! Sellaista se oli!

– Nykyään sitä ei voi pysäyttää millään! En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi olla keikalla ja katsoa esitystä puhelimen ruudun läpi.

Sniderin tytär on saanut kuin ihmeen kaupalla suostuteltua artistin Twitteriin ja Instagramiin.

– Hän yrittää saada minut aloittamaan Tiktokin! Hän yllyttää minua jakamaan stooreja ja sitä sun tätä, kaikenlaista hölynpölyä, joka vie minut kauemmas kaiken luovuuden ääreltä.

Aiheesta saadaan aasinsilta nykynuorisoon, jonka tekemisistä tai tekemättömyyksistä artisti ei ole kovin mielissään.

– Biisini Crying for Your Life kertoo siitä, kuinka nuorempi sukupolvi – jota siis tarkkailen – ei suostu ottamaan vastuuta teoistaan. Minä olen kasvanut aikoina, joina omien sanojen ja tekojen takana seistiin, tuli mitä hyvänsä.

– Nykyään syytellään muita tai pakoillaan vastuuta heti, kun homma menee pieleen. En sano, että kaikki nykynuoret ovat tällaisia, mutta se on hyvin yleistä, todella valitettavaa ja raukkamaista toimintaa.

Kolikon kääntöpuoli

Dee Sniderin keikat ovat hänen show’nsa. Hän on suuri hahmo, joka hallitsee koko tilannetta ja ihmisiä ympärillään. Voiko lavapersoonan ja yksityishenkilön välille vetää selkeän rajan?

– Juttelin tästä juuri showpainija Mick Foleyn kanssa, joka on mahtava tyyppi ja hyvä ystäväni. Hän ottelee WWE:ssä ja on todella suurikokoinen hahmo. Kehässä hänet tunnetaan nimellä Hardcore Legend, sillä hän on yksi väkivaltaisimmista ottelijoista! Yksityiselämässään hän tekee hyväntekeväisyystyötä, kirjoittaa kirjoja ja on perheellinen, todella miellyttävä tyyppi.

Snider näkee itsessään samaa ja vertaa kahta persoonaansa kolikon eri puoliin.

– Kumpikin on osa yhteistä kokonaisuutta. Niitä ei ole olemassa erikseen, ja samalla tavalla meilläkin on pimeä ja valoisampi puolemme. Valoisa puoli on olemassa pimeän ansiosta ja toisin päin. Samalla tavalla metallifanit menevät keikalle kuuntelemaan raskasta musiikkia ja tuntevat olonsa ja itsensä sen jälkeen paremmaksi.

Suosio ei ollut Sniderille itsestäänselvyys, kun hän lähti keikkailemaan Twisted Sisterin jälkeen. Silti mies esiintyy täysille saleille ja fanikunnalle, joka rakastaa häntä hänen itsensä eikä Twisted Sisterin muiston takia.

– Se oli todella miellyttävä yllätys, vaikka tietysti toivoin, että fanit tukisivat minua. Promoottorit sen sijaan eivät tukeneet!

– Twisted Sisterin kanssa olimme pääesiintyjiä ja saimme järjettömiä summia. Soolona keikkailin yhtäkkiä keskellä iltapäivää enkä saanut edes viidesosaa niista rahoista! Sitä perusteltiin kai sillä, etten ole Twisted Sister, vaikka soitamme samoja biisejä.

Artisti ei halua mainita nimiä, mutta puhuu selkeästi jostain tietystä tahosta kertoessaan kokemuksistaan parin vuoden takaisella kiertueella.

– Kun minut kiinnitettiin tälle festivaalille, ihmiset alkoivat puhua minusta välittömästi kuin olisin ollut pääesiintyjä! Kaikki lehdet kirjoittivat, että Dee Snider tulee paikalle.

– Esiintymiseni siirrettiin paremmalle paikalle ja soittoaikaa pidennettiin 40 minuutista tuntiin, sillä promoottori tajusi, että minua kohtaan oli todella kiinnostusta. Kenttä oli tupaten täynnä, kun nousin lavalle kolmen aikoihin. Kaikki tulivat paikalle jo iltapäivällä nähdäkseen Dee Sniderin!

Sniderilla on aina monta rautaa tulessa. Mies lupaakin, että häneltä tullaan näkemään jatkossa ”todella monipuolisia asioita”.

– Tällä hetkellä ohjaan ensimmäistä elokuvaani, kirjoitan fantasiakirjaa ja olen mukana tekemässä animoitua lastenohjelmaa nimeltä Monsters Rock. Teen siihen myös musiikit, joten vanhemmat haluavat todennäköisesti tappaa itsensä, kun katsovat sitä lastensa kanssa!

Laulaja kokee löytäneensä paikkansa nykypäivän metallimaailmassa.

– Olen löytänyt soundini ja ääneni, mistä kiitos Jamey Jastalle. Hän uskoo, että minulle on vielä käyttöä, ja olen otettu siitä, että ihmiset ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Jos jatkan albumien tekemistä, ne tulevat olemaan aivan vitun raskaita!

Snider odottaa innolla paluuta lavoille ensi vuonna.

– Tahdon olla osa sitä, kun festivaaleista tulee taas normaalia elämää ja metalliperhe kokoontuu yhteen. Haluan laulaa You Can’t Stop Rock’n’Rollia aivan uudella merkityksellä, jota en olisi voinut edes kuvitella, kun kirjoitin biisin 70-luvulla! 

Julkaistu Infernossa 7/2021.